Taitoluistelija Valtter Virtanen: ”Olen jumpannut päänuppia”

Jaa kaverilleTilaa Seura
© Arto Wiikari
Taitoluistelija Valtter Virtanen muutti Saksaan voidakseen harjoitella enemmän. Saksassa hän myös suoritti loppuun lääkärin opinnot. Nyt hän haastaa maailman huiput Helsingin MM-kisoissa.

Suomalainen taitoluistelija Valtter Virtanen, 29, vastaa puheluun Etelä-Saksan Oberstdorfissa kadulla.

Huippu-urheilijan olotila ei ole tänään pirtein mahdollinen.

Edellisenä päivänä Virtanen ylitti ensimmäistä kertaa taitoluistelun MM-kisojen vapaaohjelman pisterajan Oberstdorfissa Bavarian Open -kilpailussa. Se on iso saavutus.

”Oli aikamoinen fiilis illalla kisojen jälkeen. En oikein rauhoittunut nukkumaan”, Virtanen kertoo.

On iltapäivä, ja nyt hän on kävelemässä kotiin sairaalasta, jossa työskentelee lääkärinä. Aikaisen aamuvuoron takia yöunet jäivät vähiin.

Edellispäivän pisterajan ylitys merkitsee sitä, että hänellä on mahdollisuus kilpailla taitoluistelun maailmanmestaruudesta Helsingin MM-kisoissa maalis–huhtikuun vaihteessa. Paikka varmistui viime tingassa, vain reilua kuukautta ennen h-hetkeä.

Kotikisat ovat hieno päätös vaikealle kaudelle, jonka alku kului sairastaessa, kun sääriluusta löytyi rasitusmurtuman esiaste.

”Vielä syyskuussa en uskonut, että osallistuisin keväällä MM-kisoihin.”

Suomessa on 2000-luvulla iloittu naisluistelijoiden kuten Kiira Korven ja Laura Lepistön menestyksestä. Onko nyt miehen vuoro?

Tsemppiä Saksasta

Viitisen vuotta sitten Virtanen oli joutua umpikujaan luistelijana. Tulokset eivät kehittyneet. Hän ei yksinkertaisesti pystynyt harjoittelemaan tarpeeksi.

Virtanen opiskeli lääketiedettä Helsingin yliopistossa, ja luentojen sekä kurssien takia hän olisi ehtinyt jäähallille parhaiten iltaisin. Mutta ilta-ajat oli varattu jääkiekkoilijoille.

Niinpä harjoittelu jäi pakosta noin tuntiin päivässä.

Virtaselle on aina ollut itsestään selvää, ettei urheilu voi olla koko elämä.

”Muutama metallilätkä kaapissa ei kymmenen vuoden päästä lämmittäisi”, hän uskoo.

Kolmannen opiskeluvuoden jälkeen hän kuitenkin joutui ratkaisujen eteen. Jos halusi kehittyä urheilijana, piti vähentää opiskeluja ja treenata lisää.

Hän päätti muuttaa Saksaan, missä taitoluistelu on arvossaan verrattuna muihin jäälajeihin.

Ensin hän asettui Garmisch Partenkircheniin ja muutti sieltä sattumien summana Oberstdorfiin. Opintojaan hän edisti puolen vuoden jaksoissa vaihto-opiskelijana Münchenin yliopistossa.

Toisen puolen vuodesta hän sai keskittyä pelkästään urheiluun. Se oli yllättävän huono veto.

Monipuoliseen tekemiseen tottunut Virtanen tylsistyi.

Niinpä hän alkoi tehdä urheilun ohessa omaan tahtiinsa lastenkirurgian alaan kuuluvaa väitöskirjaa Hirschsprungin taudista.

Saksasta löytyi sitten myös kaivattua tsemppiä taitoluisteluun.

© Arto  Wiikari

Valtter Virtanen motivoituu

Virtanen treenasi Saksassa jäällä aluksi kaksi tuntia päivässä. Viime vuosina määrä on noussut kolmeen tuntiin.

”Jos vain virtaa riittää, jäälle pääsee aina”, hän iloitsee.

Saksaan muuttonsa jälkeen Virtanen on saavuttanut neljä Suomen-mestaruutta. Aiemmin hän luisteli useasti hopeaa ja pronssia.

Vuonna 2015 hän ylsi EM-kisoissa sijalle 18. Monen korvissa se ei kuulosta paljon miltään, mutta Virtanen on tyytyväinen.

Hän ihmettelee puheita siitä, että on turha edes osallistua MM-kisoihin tai olympialaisin, jos ei pääse kymmenen kärkeen.

”Kaikissa lajeissa olisi vain 10–15 urheilijaa. Eihän urheilusta silloin tulisi mitään.”

Miesten taitoluistelussa maailman kärki on kova ja huippuluistelijoita enemmän kuin naisten puolella.

Virtanen on jaksanut motivoitua harjoitteluun, koska henkilökohtaiset tulokset ovat koko ajan parantuneet.

”Urheilu on myös erittäin terveellinen elämäntapa.”

Isonsiskon jäljissä

Valtter Virtanen päätyi taitoluistelun pariin jo 4,5-vuotiaana, omien sanojensa mukaan miesluistelijoiden tyypillistä reittiä: isonsiskon perässä. Sisko lopetti taitoluistelun noin 10-vuotiaana, mutta Valtter jatkoi.

Kouluikäisenä hän harrasti myös jalkapalloilua, tennistä, karatea, maastohiihtoa ja yleisurheilua. Harrastusmenoja oli kolmekin illassa ja useimmiten minuuttiaikataulu.

”Taitoluistelussa pärjäsin parhaiten. Siinä kiehtoivat haastavuus sekä uuden oppiminen.”

Hän kiittelee suomalaisen taitoluisteluvalmennuksen ammattimaisuutta. Alusta saakka oli mahdollisuus huippuoppiin.

Alun perin, 1800-luvun lopussa, taitoluistelu oli pelkästään miesten laji. Ihanneluistelija oli pitkänhuiskea ja voimakas atleetti.

Voimakkaan miesluistelijan ihanne on yhä voimissaan pariluistelussa ja jäätanssissa nostojen ja heittojen takia. Yksinluistelun miesihanne on puolestaan siro. Siksi yksinluistelu sopii Valtter Virtaselle, joka on hoikka ja mieheksi melko lyhyt, 172-senttinen.

Mutta hänkään ei enää täysin vastaa ihannetta. Laji vetää yhä nuorempia ja sirompia.

”Aasian suunnalta ja Yhdysvalloista tulee kevytrakenteisia miehiä, jotka pyörivät kuin hyrrät.”

Pisteitä neloishypyistä

Vuoden 2014 olympialaisiin asti miesluistelija pärjäsi, jos ohjelma sisälsi yhdenkin neloishypyn. Se riitti jopa maailmanmestaruuteen.

Nyt jotkut luistelijat tekevät neljääkin eri neloishyppyä. Neloishypystä saa kerralla paljon pisteitä.

Virtasta arveluttaa se, onko taitoluistelusta tulossa pelkkää hyppimistä.

”Yleisöstä on hienoa nähdä hyppyjä, mutta kärsiikö taiteellinen puoli”, Virtanen kysyy.

Kolmeakymppiä lähestyvä voi säväyttää sielukkaalla musiikin tulkinnalla, mutta sillä ei kahmita pisteitä.

Jotta Valtter Virtanen voisi pystyä samaan kuin maailman huiput, hänen olisi täytynyt harjoitella kolme tuntia päivässä 14-vuotiaasta asti. Sitä hän ei halunnut. Luistelulle omistautuneena hän lopettelisi pian uraansa tyhjätaskuna, vailla ammattia.

Nyt hän arvioi yltävänsä enintään maailman 10–15 parhaan joukkoon.

Ei hassumpi tavoite sekään.

Virtasen vapaaohjelman musiikkina on tällä hetkellä Sibeliuksen säveltämä kuolemanvalssi, Valse Triste. Ikä tuo kypsyyttä musiikin tulkintaan, Virtanen sanoo.  © Arto wiikari

Hermot kuriin

Aiemmissa arvokisoissa Virtasen suurin kompastuskivi on ollut kisajännitys.

”Olen jumpannut päänuppia urheilupsykologin kanssa, eikä se ole helppo juttu.”

Hän on jo vuosia tehnyt säännöllisesti rentoutumis- ja mielikuvaharjoituksia. Taitoluistelu on herkkä laji: virheen jälkeen luistelijan on vaikea kerätä itseään.

Bavarian Open -kilpailussa Virtanen pyöräytti ensimmäistä kertaa kisajäällä puhtaan neloistulpin. Juuri se nosti pisteet yli MM-kisarajan. Neloistulppi on hyppy, jossa luistelija pyörähtää kokonaiset neljä kierrosta ilmassa.

Pieni kisa ja tuttu jää auttoivat onnistumaan, luistelija arvioi. Harjoituksissa Valtter Virtanen onnistui neloistulpissa ensimmäistä kertaa jo vuosi sitten. Miten käynee Helsingin-kisoissa?

Virtanen uskoo, että kotiyleisöstä tulee enemmän kannustusta kuin paineita. Joskin huutomyrskyyn ja pyöritykseen on hyvä valmistautua etukäteen.

”Täytyy pitää sama kaava kuin muissa kisoissa, jottei keskittyminen herpaannu.”

Vaimokin luistelee

Valtter Virtanen suunnittelee kilpailevansa enää vuoden päivät.

Yksi ura päättyy, mutta toinen on lupaavasti alussa.

Lääketieteessä häntä kiinnostavat potilaskontaktit ja ihmisten auttaminen sekä käsillä tekeminen. Mielessä siintää erikoistuminen kirurgiksi tai ortopediksi.

Virtanen sai lääkärin perusopintonsa päätökseen reilu vuosi sitten, ja nyt hän työskentelee lääkärinä 20 tuntia viikossa.

Työnteko on välttämätöntä jo urheilun rahoittamiseksi, Virtanen kertoo. Huonon taloussuhdanteen takia on entistä vaikeampi löytää sponsoreita.

Entä onko urheilutaustasta apua lääkärintyössä?

Hyväkuntoinen ainakin jaksaa tehdä päivystyksiä, Valtter Virtanen vastaa.

”Päivystyslääkäri näkee paljon urheiluvammoja, ja joskus on hyötyä siitä, että on itse kokenut samanlaista.”

Lääkärintaidoista puolestaan ei ole paljonkaan hyötyä taitoluistelussa. Vaikka olisi lääkäri, on vaikea tietää ilman magneettikuvausta, milloin esimerkiksi jalan kipu on niin paha, että harjoituksista on pakko joustaa.

Pahoja kieliongelmia Virtasella ei Saksassa ole ollut. Hän opiskeli saksaa viidenneltä luokalta lukion loppuun asti.

”Sillekin tuli nyt hyvä tarkoitus.”

Virtasen Saksan-visiitti voi venähtää vielä hyvinkin pitkäksi, koska viime kesänä hän avioitui saksalaisen naisen kanssa. Vaimo Alina Mayer-Virtanen luistelee hänkin kansainvälisellä tasolla, valmentaa sekä opiskelee psykologiaa.

”Jossain vaiheessa on tarkoitus muuttaa Suomeen muutamaksi vuodeksi, jotta vaimo oppii suomen kielen.”

MM-kisojen jälkeen tähtäin on ensi vuoden Etelä-Korean Pyeongchangin olympialaisissa.

Sen jälkeen luistelijapari saattaa ehtiä myöhästyneelle häämatkalle.

X