(Päivitetty: )
Teksti:
Jussi Korhonen

Isän pikajuna -blogi on siirtynyt Seuran nettisivuille. Kuva: Jussi HeikkinenLastenhoitua ja ruuanlaittua, tiskausta eli siivousta, pyykkäystä ja mitä niitä oli. Akkain hommia. Ei ala mies semmoseen. Tai jos alakaa, niin on se sitten kyllä semmonen mulukkuemäntä.

Sellainen minä olen: 36-vuotias kahden tytön oululainen koti-isä. Muuten olen melko tavallinen mies.Totuuden nimissä on tunnustettava, että en minä oikeasti juurikaan pyykkää – siivotakin voisin ahkerammin. Muuten päivät täyttyvät hyvin usein aamusta iltaan hommissa, jotka hämmästyttävän monet vieläkin mieltävät naisten yksinoikeudeksi. Toivottavasti voin edes joiltakin osin vaikuttaa tuohon harhaluuloon.

Keskityn tässä blogissa käsittelemään lähinnä perheitä ja lapsia koskevia asioita. Ihan täsmälleen en kuitenkaan osaa sanoa, mihin suuntaan Isän pikajuna vielä puksuttaa. Oman perheeni sattumukset tuskin ainakaan jatkuvalla syötöllä kiehtovat, joten yritän löytää laajempia näkökulmia aiheisiin, joista kulloinkin satun innostumaan.

Mietiskelin aikaisemmin, että mitään tuotetestauksia en ainakaan rupea tekemään, mutta olisihan se huvittavaa, jos joku lähettäisi minulle vaikka läjän megginsejä testattavaksi. Kuinka sellaisesta voisi kieltäytyä?

Onneksi uutisvirta tulvii kuohuttavia puheenaiheita ja ilmiöitä. Ympärillä tapahtuu alituiseen. Minkälaista tulevaisuutta teemme? Mikä on oikein? Miltä se tuntuu?

Pohdiskeltavaa riittää varmasti.

Tavallinen mies epätavallisessa asemassa

Koti-isä on edelleen melkoinen harvinaisuus. Muilta osin olen kuitenkin hyvin tavallinen mies, vaikka stereotyyppisen uroksen muottiin en täysin suostukaan mahtumaan. Tykkään oluesta ja makkarasta, mutta moottoriajoneuvojen kanssa räpeltäminen tai metsästäminen eivät minua kiinnosta.

Vietän nyt toista kauttani koti-isänä. Tällä kertaa riemua riittää vielä ensi syksyyn. Kotona vietetty aika on luultavasti elämäni tärkein ja merkityksellisin tehtävä. Ihmettelen suuresti, miksi niin moni mies jättää käyttämättä mahdollisuuden tehdä samoin.

Voin vain kuvitella, millaista on suurperheistä huolehtivilla tai vanhemmilla, joiden lapsilla on erityistarpeita. Jo kaksi tervettä lasta saavat minut toisinaan uuvuksiin. Vaikka joskus väsyttää, on aika lasten kanssa on antoisaa, korvaamatonta. Tällaisia tunnekuohuja ja liikutuksen hetkiä voisi tuskin mitenkään muuten päästä kokemaan.

Harrastukset ovat kaiken keskellä jääneet valitettavan vähälle. Soitan bändissä, kasvatan chilejä ja kuntoilisin mielelläni, mutta en oikein saa aikaiseksi. Televisiota en katso juurikaan, mutta haaveilen, että joskus vielä hankin oikein mukavan nojatuolin, jossa voin istua ja katsoa kaikki ne elokuvat ja lukea ne kirjat, joihin en nyt pysty keskittymään.

Kaikki kyytiin

Ruoka on tehtävä ja lasten on päästävä pihalle, joten en pysty kirjoittamaan kaikista mieltäni kuohuttavista asioista. Otan kuitenkin juttuehdotuksia mielelläni vastaan, jos huomaat jonkin aiheen, jota haluaisit minun kommentoivan tai tutkivan.

En taatusti ole mietteissäni aina oikeassa. Kun näin käy, hauku ajatukseni kommenteissa, sähköpostilla, Facebookissa tai Twitterissä – tai esitä ennemmin oma perusteltu mielipiteesi. Keskustellaan, ja tullaan kaikki viisaammiksi.

Tykkää blogista Facebookissa osoitteessa www.facebook.com/isanpikajuna. Minut Facebookista löytää osoitteella www.facebook.com/jussimkorhonen. Twitteriin olen ainakin tähän asti kirjoitellut harvemmin, mutta tunnus sinne on@jussimkorhonen. Sähköpostia voi lähettää osoitteeseen isanpikajuna@gmail.com.

Esittämäni mielipiteet ovat omiani. En ole minkään poliittisen puolueen tai uskonnollisen yhteisön jäsen, enkä pyri niiden toimintaa kirjoituksillani edistämään. En saa minkäänlaista hyötyä, jos mainitsen jotakin tuotteita tai tuotemerkkejä. Kerron selkeästi, mikäli tilanne tämän osalta muuttuu.  Kirjoitukseni eivät ole KaksPlus-lehden, kaksplus.fi-verkkosivujen tai niiden kustantajan kantoja, vaan vastaan niistä henkilökohtaisesti.

Isän pikajuna kiitää halki ajatuksien maiseman. Seuraavat pysähdyspaikkamme ovat siellä, missä ikinä on puhuttavaa tai opittavaa. Kenenkään matkalippuja ei tarkasteta. Konduktöörinänne toimii se mulukkuemäntä.

************

Isän pikajuna Facebookissa | Näin seuraat blogia Facebookissa

Bloggaaja Twitterissä | Isän pikajuna Instagramissa

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Lue myös

Mainos

Mainos

Kommentointi

Mielenkiinnolla odotan kirjoituksiasi!

Mukavaa että saadaan taas miesnäkökulmaa kaksplussaan 🙂

Kerrotko vielä miksi valitsit jäädä kotiin, eli oliko taustalla muutakin kuin hehkuttamasi asiat. Ettei vain olisi vaimolla suuremmat tulot? Tai ylipäänsä työpaikk?. Kiinnostaa lähinnä se miten työnantaja suhtautuiasiaan, se onsiurin syy miesten töihin jäämiselke taloudellisten asioiden jälkeen

Voin kyllä kertoa tarkemminkin, mutta se taitaa vaatia oman postauksensa. Tiivistettynä voisi sanoa, että minulla oli hyvä mahdollisuus tähän ratkaisuun, jota todella halusin ja joka on mielestäni oikein. Tiedän, että monien miesten tilanne on hankalampi, eikä se koti-isyys ole kaikille mahdollista ollenkaan. Pääasiassa tähän on syynä juurikin ihmeellisen syvään ja laajalle juurtunut käsitys sukupuolirooleista.

Laitapa blogisi vielä Blogilistalle (blogilista.fi) niin tämäkin kyytiläinen pysyy varmasti junan pysäkeillä mukana. 🙂 Mielenkiinnolla odotan!

Kiitos vinkistä, minäpä lisäilen.

Jaa, että tällaista. Mielenkiintoista.

Ja Blogloviniin!

Ja tätäkään en olisi huomannut. Kiitos!

Vastaa käyttäjälle Äni Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

X