Hyvää kiitospäivää, ystävät

Jaa kaverilleTilaa Seura

ystavanpaivaweb

”Minä tein tämän sinulle, isi.” Kyynikkokin unohtaa markkinamiesten taka-ajatukset, kun saa sydänkortin, jonka kolmevuotias on (ehkä avustetusti) askarrellut.

Ystävät ovat tärkeitä, hyödyllisiä ja korvaamattomia. Ystävät ovat ihania.

Lähinnä postinjakoteollisuuden tarpeisiin kehitetyt juhlapäivät innostavat minua vähemmän. Ystävänpäivä on Suomessa melko tuore tuttavuus, eikä sille ole meillä varsinaista perinnettä. Nyt kun postikorttien aikakausi alkaa lähestymään* loppuaan, voimme juhlia ystävyyttä pian ilman dollariahneutta.

Ellei huomioon oteta sydämen muotoisiksi prässättyjä suklaarasioita.Olen jo pitempään odotellut, että koska Suomen kalkkunapohatat keksivät tuoda meille kiitospäivän. Vai olisiko tässä poronhoitajien paikka? Mehän voisimme juhlia kuvitteellista suomalaisten ja saamelaisten kohtaamista joskus muinaisina aikoina.

Halloweenina olen tavannut viettää – ainakin mielessäni – pyhäin miesten päivää. Sen synkkyys sopii mielestäni suomalaiseen kulttuuriin paremmin kuin krääsävuoren alle hautautunut halloween.

Minä tuskin koskaan opin innostumaan suuremmin näistä uusista juhlapäivistä. Nyttemmin olen kuitenkin lieventänyt suhtautumistani sen verran, että suon mielelläni riemun niille, jotka helpommin innostuvat. On ihan hyvä, että muistamme aina välillä vähän juhlia; menetetty synkistelyaika ei varmastikaan kenenkään elämänlaatua heikennä.

Varsinkaan lapsilta en henno kieltää juhlia, vaikka ne sitten mitä alkuperää olisivat. Kun vähän päätäni käänsin, huomasin, että halloweenlepakot näyttävät edelleen roikkuvan verhotangossa. Olkoot.

P.S.
Ollapa kunnollinen kamera, niin viitsisi kuvata enemmän.

——-

*Käytin ensimmäistä kertaa kirjoituksissani tietoisesti alkaa tekemään -muotoa, joka pääsi hiljattain pannasta. Tervetuloa näppäimistölleni, alkaa tekemään.

——-

Tykkää blogista Facebookissa: www.facebook.com/isanpikajuna
Seuraa Twitterissä: twitter.com/JussiMKorhonen

X