Teksti:
Jussi Korhonen

Lapset, joille puhutaan monipuolisesti oppivat kieltä paremmin kuin lapset, jotka kuulevat vain yksinkertaistettua puhetta. Pelkästään se, että lapselle puhutaan paljon auttaa kielellistä kehitystä. Amerikkalaistutkimuksessa havaittiin, että puheen määrä ja laatu selittää sitä, miksi varakkaiden perheiden lapset oppivat kieltä paremmin kuin pienituloisten vanhempien lapset.

Stanfordin yliopiston psykologian professori Anne Fernald havaitsi tutkimuksessaan, että erot kielellisessä kehityksessä muodostuvat jo varhaisessa lapsuudessa. Perheen tulotason vaikutukset näkyvät jo puolitoistavuotiaan lapsen kielellisissä kyvyissä. Kaksivuotiaiden kohdalla ero on jo merkittävä.

Monipuolinen ja kieliopillisesti hyvä kieli vaikuttaisi tutkimuksen mukaan kehittävän lapsen aivoja oppimaan puheessa kuultujen asiayhteyksien kautta. Tutkimukseen osallistuneissa perheissä varakkaiden lapset kuulivat tällaista kieltä useammin. Rikkaassa perheessä lapsi saattoi kuulla jopa liki kaksikymmentä kertaa enemmän sanoja päivässä kuin pienituloisten lapset.

Fernald esitteli tutkimustuloksiaan tällä viikolla American Association for the Advancement of Science -järjestön kokoontumisessa Chicagossa. Tilaisuudessa myös puhunut Florida Atlantic -yliopiston psykologian professori Erika Hoff kehotti äitejä keskustelemaan vauvojen kanssa. Hänen mukaansa lapset hyötyvät puheen kuulemisesta, vaikka eivät ymmärtäisikään sen sisältöä.

Tutkimustuloksista kertoi CBSNews.

Aiheesta internetissä:
CBSNews: Speaking to babies in long sentences boosts language development
Stanford News: Stanford psychologist shows why talking to kids really matters

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Lue myös

Mainos

Mainos

Kommentointi

Kiinnostavia mielipiteitä. Kertoisitko välillä jotain teidän arjesta?

Kerron. En arvannut yleensäkään, että ihan näin usein tänne kirjoittelisin, mutta en ole mitenkään voinut vastustaa kiusausta kirjoittaa, kun vastaan osuu koko ajan jotain kommentoitavaa. Arkisempaakin asiaa on kyllä tulossa.

Minä taas ajattelen, että ne arjen kuvaukset ovat ihan turhaa höttöä ilman jotain muutakin sisältöä. Minusta Isän Pikajuna on loistava blogi. Se todistaa, että meille kaikille jo tutun arkisen aherruksen pyörteissä on mahdollista ajatella ihan oikeita, pitkiä ja koko muutakin maailmaa koskevia ajatuksia. Eikä se ole isien yksinoikeus 😉

Kiitos! On hauska jakaa näitä ajatuksia, kun useimmiten niitä on tullut lähinnä pyöriteltyä yksin päässä. Paljon poristaan päivän mittaan tyttöjen kanssa kaikenlaista, mutta ihan ei kolmevuotiaskaan jaksa keskittyä kovin syvällisesti näihin isin maailmanparannuksiin.

Harvoin tutkimustulokset tietenkään ovat yleistettävissä kaikkiin yksilöihin, mutta haluan silti sanoa, että aineellinen niukkuus ei automaattisesti merkitse köyhää kielenkäyttöä. Moni ainakin länsimaalaisittain katsottuna köyhän perheen lapsi elää maassa, jossa on rikas suullisen tarinankerronnan perinne. Omat vanhempani olivat todella pienituloisia, mutta kasvoin elävän ja ilmaisurikkaan savon murteen puhujien ja värikkäiden juttujen ympäröimänä. Opin lukemaan 5-vuotiaana, ja onnekseni asuimme lähellä kirjastoa, josta oli jo 6-vuotiaana helppo käydä itse lainaamassa luettavaa. On varmasti ihan aiheellista olla huolissaan tuloerojen vaikutuksista lasten kehittymisen mahdollisuuksiin, mutta onneksi pienituloisenkin perheen lapsella voi olla kielellisen kehityksen kannalta antoisa kasvuympäristö.

Hyvä pointti. En tiedä, mahtaako tällaista ilmiötä olla ainakaa näin vahvasti Suomessa. Toisaalta meillä on puhuttu paljon köyhyyden periytymisestä, joten olisi varmaan paikallaan ottaa kuitenkin tältäkin kannalta asia vakavasti. Sitä en täysin ymmärrä, että miksi köyhät puhuvat lapsilleen niin paljon vähemmän kuin rikkaat. En ole itsekään mitenkään erityisen varakkaasta perheestä, mutta lukea osasin ennen kouluikää. Juttelen myös mielestäni omille lapsilleni paljon, vaikka en rikas olekaan.

Vastaa käyttäjälle knot Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

X