Olispa kiva olla päissään

Olispa kiva olla päissään.

Ensin voisi saunoa jonkun kaverin kanssa oikein pitkän kaavan mukaan. Puhuttaisiin kaikki maailman vääryydet halki ja juotaisiin kaljaa.

Sitten lähdettäisiin baariin. Ehkä siellä soittaisi joku bändi, ja baaritiskiltä tarjoiltaisiin iloisesti alea. Välillä otettaisiin terävät.

Pubista sitten jatkettaisiin yökerhoon. Siellä sammallettaisiin syvimpiä tuntoja niistä aiheista, joista saunassa ei vielä kehdannut puhua. Kyllä mieskin saa liikuttua.

Valomerkin jälkeen haettaisiin pitsat ja ajeltaisiin taksilla kolmensadan metrin päähän jatkoille kuuntelemaan M.A. Nummista, juomaan viinilaatikon jämät ja sotkemaan paidat tonnikalalla.

Sieltä sitten seitsemän aikoihin parin korttelin matka kotiin nukkumaan. Taksilla, totta kai.

Eiku niin.

Eihän minulla ole viinapäätä. Tulen jo neljästä juomasta niin känniin, että on pakko lähteä nukkumaan.

Vaikka ei neljää annosta enempää alkoholia nauttisikaan, on seurauksena krapula. Päätä särkee ja kuvottaa. Väsymystä kestää pahimmillaan päivätolkulla.

Eikä nukkuakaan saa. Huuto ja elämä alkaa seitsemältä. Yritä siinä haihdutella mitättömiä viinahuuruja. Eikä hauskaakaan juuri ehtinyt olemaan.

Antaa olla. Jos sitä paistaisi vaikka lättyjä.

Lue myös:
Olipa kiva olla päissään