Hylkäsin perheen

Jaa kaverilleTilaa Seura

Muutama viikko sitten hylkäsin perheeni. Siltä se ainakin tuntui. Lähdin ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen kokonaiseksi viikonlopuksi matkoille ilman ainuttakaan perheenjäsentä.

Lopetin reissutyöt, kun esikoinen syntyi. Ajattelin, että voisin toisinaan tehdä vaihtelun vuoksi joitakin viikonlopun mittaisia keikkoja vähän kauempanakin, mutta jotenkin se jäi. Kukaan ei kysynyt, enkä itsekään sellaisiin hakeutunut.

Lopulta jämähdin kotiin niin, että ennen tätä reissua taisin olla lapsista erossa vain kaksi tai kolme yksittäistä yötä.

Kun tilaisuus tuli, otin tarjotut keikat Lapista heti vastaan. Olin salaa kaivannut soittoreissuja. Myöhemmin iski kuitenkin outo syyllisyys: Lähden kavereiden kanssa rentoilemaan. Jätän äidin yksin lasten kanssa. Petän puolisoni, kun hän ei pääse mukaan. Hylkään perheen.

Eihän tuollaisessa ajattelussa tietenkään mitään järkeä ollut. Maailma ei varmasti kaadu, vaikka minä en korkeimman omakätisesti olisikaan tahtipuikkoa koko ajan heiluttamassa. Lisäksi reissuun kuului vielä kaksi keikkaa, joten kyse oli itse asiassa työmatkasta, ja työ pyhittää meikäläisessä moraalissa melkeinpä mitä vain.

Reissussa oli hauskaa. Soittaminen oli kivaa. Seura oli mainiota. Aamulla sai nukkua pitkään ja sitten loikoilla koko päivän. Ruoka oli herkullista, vaikka en itse kajonnut kapustoihin lainkaan.

Olin pois kotoa vain yhden kokonaisen päivän ja kaksi yötä. Aika tuntui silti pitkältä – ei kuitenkaan niin pitkältä, että olisin täysin ehtinyt irrottautua isän roolista. Huomaamattani tulin jatkuvasti miettineeksi, että mitähän kotona mahtaa kulloisenakin hetkenä tapahtua. Puhuin luultavasti lapsista enemmän kuin kukaan olisi halunnut kuulla. Ajatukset junnasivat kotona, vaikka olin satojen kilometrien päässä.

Matka tuli kuitenkin tarpeeseen. Jo pieni irtoaminen kodin rutiineista toi energiaa jaksaa jälleen pitää perhe ruuissa ja leikkiä hauvaa.

Jonakin päivänä hylkään perheen vielä uudestaan.

Lue myös:
Kuinka minusta tuli koti-isä?
Jo joutui armas oma aika
Aivan tavallinen arkipäivä

———

Tykkää blogista Facebookissa osoitteessa www.facebook.com/isanpikajuna
Seuraa minua Twitterissä: @jussimkorhonen

Lisää Isän pikajuna Bloggerin tai Bloglovinin lukulistoihin käyttämällä osoitetta http://blogit.kaksplus.fi/isanpikajuna/feed.

X