Leuhkat eväät eli päihdefiksaatio
Mietin päihteitä varsin usein siihen nähden, kuinka vähän niitä käytän. Tännekin olen ehtinyt jo useamman aihetta jotenkin sivuavan jutun kirjoittaa.
Facebook-kaverit saattavat muistaa nuo kuvat seinältäni parin viikon takaa. Tapasin näyn eräänä aamuna, kun olin vienyt esikoisen kerhoon.
Ensimmäinen mieleeni pälkähtänyt ajatus oli, että siinäpä on joku imaissut aamupiknikiksi mehevät leivät ja käsidesiä kyytipojaksi.
Sieluni silmin saatoin nähdä hiljaisen miehen istuvan seinustalla. Pipon alta pilkistää sideharsoa: jalka oli livennyt yöllä, ja kompuroinnin jälkiä oli aamutuimaan paikkailtu. Leivästä on levinnyt majoneesia harmaantuneelle parralle, mutta sitä mies ei huomaa. Hän pyyhkäisee tottuneesti ruokailun yhteydessä sotkeentuneet kätensä takin helmaan ja kulauttaa loputkin terveyskeskuksen porstuasta mukaan tarttuneesta käsidesistä. Mies käärii sätkän, nousee ylös ja kävelee mietteliäin askelin kulman taakse.
Vasta myöhemmin tulin ajatelleeksi, että olisihan aivan hyvin voinut olla myös toisin:
Hans kiroilee mielessään. Taksia ei kuulu. Aamupala lentokentällä jää haaveeksi. Helsingin päässäkin on niin kiire palaveriin, että kentältä on jouduttava suoraan konttorille. Hän kipaisee kaupasta kiireesti leivän pahimpaan nälkään ja palaa kadun varteen. Autoa ei näy vieläkään. Hän kaivaa salkustaan käsihuuhteen ja desinfioi kätensä huolellisesti ennen ruokailua. Sikainfluenssaa ei ainakaan ole tässä markkinatilanteessa varaa saada. Kun viimeinen suupala on kadonnut nälkäisen liikemiehen suuhun, kurvaa taksi viimein paikalle. Hans puhdistaa käsistään pikaisesti mutta huolellisesti leivästä kuitenkin tulleet basillit käyttäen siihen viimeisenkin pisaran käsihuuhdetta. Nyt on kiire. Roskia ei ehdi viemään jäteastiaan. Joku joutilas köyhä kerätköön.
Kenties se on vain minun jostakin syystä päihteisiin fiksoitunut mieleni, mutta pidän edelleen ensimmäistä tarinaa todennäköisempänä.
Ei tämä nyt varsinaisesti mihinkään liity, mutta tulipahan mieleen. Jatkan myöhemmin taas naivilla paatoksella.