Teksti:
Jussi Korhonen

Hallitus päätti jälleen eilen heittää lapset ja lapsiperheet ensimmäisenä tuleen laman vastaisessa sodassa.

Kokoomuksellehan lapsilisien leikkaaminen oli mainio ratkaisu: heikompi aines ymmärtää ehkä nyt olla niin kovasti lisääntymättä. Demareille päätös passaa myös: heidän vasemmistolaisuutensa on säilötty jo hyvän aikaa sitten historiaan, ja hyvätuloisten teollisuustyöläisten lompakoissa mokomat lapsilisälantit ovat lähinnä vaivaksi.

Oppositiosta olisi voinut kuvitella kuuluvan räkytystä, mutta yllättävää kyllä edes lapsiperheiden takapuoliin huulensa liimanneen keskustan riveissä ei pidetä leikkauspäätöstä kovin pahana.

– Lopputulos ei ole missään tapauksessa hyvä, mutta kaikista pahin uhka torjuttiin, puolueen kansanedustaja Markus Lohi kirjoitti tiistai-iltana Facebookissa.

Persut eivät varmaankaan huomanneet koko jupakkaa, koska luultavasti jossakin oli ehkä nähty joku, joka ei mahdollisesti ollut suomalainen. Ainakaan kovin nopeasti ei tuomiota kuulunut.

Vasemmistoliiton lähtö hallituksesta saattaa äkkiseltään vaikuttaa suoraselkäiseltä. On kuitenkin hyvä muistaa, että puolue hyväksyi aiemmin ilman suurempia mukinoita kotihoidontukeen kaavaillut leikkaukset. Vaalien lähestyessä on hyvä yrittää paikkailla julkikuvaa, joka on pahasti rapautunut jo pitkään jatkuneessa puolueen periaatteiden vastaisessa toiminnassa hallituksessa.

Eikä pienillä puolueilla ole edes väliä. Hallitukseen vielä jääneet kääpiöpuolueet syövät mitä vain niille keksitään syöttää.

On surullista, että ilmeisen älykkäät ihmiset eduskunnassa eivät näe edes kahdenkymmenen vuoden taakse. Edellisen laman syövereissä tehdyt leikkaukset syöksivät monet perheet sellaiseen ahdinkoon, että siitä ei ole toivuttu vieläkään. Niiden tekosten tuloksia lojuu katuojissa ja hautausmailla. Joskus he olivat ihmisiä.

Vielä pystyssä kulkevat ovat valikoineet ainakin meillä Oulussa yhdeksi merkittäväksi elinkeinokseen kauppojen ryöstelyn. Kiitos sen, minäkin ostan nykyään lähimyymälässä maitopurkkini vartijalta.

Leikkaukset tuskin jäävät tähän. Kun nyt on jo näin pitkälle päästy, ei viimeistä sanaa varmastikaan ole kuultu siitä, mitä vielä viedään. Poliitikot uusivat nyt jo aiemminkin kuullun viestin: perheet ovat omillaan.

Erityisesti tukileikkaukset koskevat tietysti pienituloisia, jotka ovat jo muutenkin vaikeuksissa. Valitettavasti maksumiehiksi joutuvat viime kädessä näiden perheiden lapset.

Ainakin haudankaivajilla ja vartijoilla on luultavasti jatkossakin töitä.

Lue myös:
Lapsilisäpäivä – ny rillataan!
“Hävetkää. Inhoan teitä jokaista. Herran siunausta.“
Tuskin huomattavan tuohtunut lapsilisäpostaus

*************

Isän pikajuna Facebookissa | Bloggaaja Twitterissä

Isän pikajuna Bloglovinissa | Isän pikajuna Blogilistalla

Lisää Isän pikajuna Bloggerin lukulistaan käyttämällä osoitetta http://blogit.kaksplus.fi/isanpikajuna/feed

 

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Mainos

Mainos

Kommentointi

Minä tulin suorastaan vihaiseksi kuullessani noita uusista leikkauksista. Eikö suomalaiset lapsiperheet elä jo ihan tarpeeksi ahtaalla?? Aivan varmasti olisi löydetty säästökohteita myös jostain muualta, kuin lapsista, jos olisi todella haluttu. Aivan kamalan turhauttavaa…

Valitettavaa on, että päättäjät eivät osaa katsoa nenäänsä pidemmälle. Nyt jo tapahtuu sitä, että vastasynnyttäneet äidit varastelevat osatolta tavaraa, kun ei rahat riitä edes pakollisiin menoihin.
http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1288669953693.html

Ja erittäin huolestuttavaa on se, että perheitä hajoaa, on väkivaltaa perheissä, ja se pahin, kuolema jota ei kukaan toivo, että perhe joutuisi tällaisen uhriksi. Monestihan kyse on juuri rahan puutteesta.

Jos vaan perheelliset ja sitä suunnittelevat laittaisivat viisaat päänsä yhteen ja tekisivät vaikka kansalaisaloitteen eduskunnalle ja toisivat äänensä kuuluviin tässäkin asiassa!!

Päättäjät pitää saada herämään perheiden tukemiseski.

Pitänee ruveta miettimään sosiaalipakolaisen roolia, tai jos ainakin lapset lähetettäisiin ruotsiin evakkoon, kuten vanhoina ”hyvinä” aikoina…
Vähennetään lapsilisiä, karsitaan kouluista ja kouluruuasta joka saattaa olla monelle se ainut lämmin ruoka. Isketään sinne jotka ovat puolustuskyvyttömimpiä. Tälläkö Suomi nousuun??
Ensin voisi lopettaa lapsilisien maksun ulkomaille niille joiden vanhemmista jompi kumpi käy suomessa töissä, mutta lapset tuskin koskaan ovat täällä edes käyneet.
Nyt loppuu jo sanat kun suututtaa niin pirusti…

Kansalaisaloite tämän asian puolesta olisi paikallaan.

Hyvin kirjoitat. Kaivamme omaa kuoppaamme monin eri tavoin, tämä on niistä vain yksi:

” On surullista, että ilmeisen älykkäät ihmiset eduskunnassa eivät näe edes kahdenkymmenen vuoden taakse. Edellisen laman syövereissä tehdyt leikkaukset syöksivät monet perheet sellaiseen ahdinkoon, että siitä ei ole toivuttu vieläkään. Niiden tekosten tuloksia lojuu katuojissa ja hautausmailla. Joskus he olivat ihmisiä.

Vielä pystyssä kulkevat ovat valikoineet ainakin meillä Oulussa yhdeksi merkittäväksi elinkeinokseen kauppojen ryöstelyn. Kiitos sen, minäkin ostan nykyään lähimyymälässä maitopurkkini vartijalta.”

Otsikkoa hieman muokkaamalla päästäänkin kysymykseen: ”Kuka niitä lapsia edes tarvitsee?”

Itse olen perus työläinen, en ns. varakas enkä koe itseäni kovin köyhäksikään. Käyn kerran pari vuodessa risteilyllä ja joskus kun pistää rahaa sukanvarteen, on varaa käydä jossain etelämmässäkin kaveriporukalla. Elelen yksin ja pärjään vallan mainiosti näin. Ei kummempia rahahuolia, mutta en kuitenkaan osta kaupassa sitä valion savupekoniemmentaalijuustoa, joka tietty varmasti maistuu paremmalta kuin se vähän halvempi x-tran edam. Eikä tarvitse joka viikonloppu olla ostamassa kahdeksan euron drinkkejä koko tilin edestä paikallisessa yökerhossa, tai käydä starbucksissa ostamassa mokkalattekanelikermaespressoja. Käytän järkeä rahan kanssa.

En kaipaa lasta jonka näen vain taloudellisena rasitteena. Ehkä, jos löytyy joskus ”se oikea”, niin on aika miettiä lapsen hankintaa uudelleen, mutta silloinkin järki käteen. Eli jos on tilanne, että minä ja tuleva mahdollinen puolisoni ollaan persaukisia, niin miksi ihmeessä pitäisi hommata lapsi jonka elämää ei ole varaa ylläpitää? Miten ihmiset edes kehtaavat tuoda maailmaan lapsen, jonka tulevaisuutta ei ole mahdollisuutta turvata? Valtion tehtävä ei ole hyysätä rahaa, vaan tyyliin tarjota palveluita.

Jos olette seurustelleet sen, sanotaan nyt vaikka viisvuotta, molemmat käy töissä, kaikki natsaa ja tuntuu että nyt menee hyvin, niin antaa mennä. Hommatkaa se lapsi, kun se on nykyään niin in.

Nykyään mielestäni semmoset perus varattomat tai työttömät, jotka elelee amerikan unelmaa eläen yli varojen, hommaavat lapsia jo alle vuodenkin seurustelun jälkeen ja sitten erotaan ja ihmetellään, miksei ole rahaa, kun omat vähäiset varat menee lapseen, elätystukiin, kahden asunnon loukkuun ja tottakai näihin kaikenmaailman yleellisyyksiin, joihin ennen oli varaa. Ihankuin se tulisi ihmisille yllätyksenä, että jos ennen pärjäsi ok:sti, niin tämmöisen episodin jälkeen ei olekkaan varaa uuteen iphone femmaan ja kuukauden pakettimatkalle egyptiin. Yhä edelleen, valtion tehtävä ei ole maksaa teidän Esmeralda-Tatjaanan macbookkia.

Minä suorastaan inhoan näitä ainaisia marmattajia. Itse ovat aiheuttaneet rahahuolensa, kun eivät vain osaa käyttää aivojaan rahojen kanssa. Katsokaa itseänne syvästi peiliin ja miettikää missä meni pieleen. Olisiko kannattanut vaikka hommata joku muu koulutus, kuin ”kynsikosmetologiseppä”, tai ”kauneusparturihieroja”, medianomi tai peruskoulu, tai pitänyt edes huolen, että saa varman työpaikan ennenkuin alkaa elämään kuin mitkäkin maailman tähdet.

Ja jos teillä ei ole suomessa hyvä olla, niin menkääpä johonkin muuhun maahan. Tulee kovin äkkiä ikävä näitä ”kehnoja” palveluita, jota ”paska valtiomme” teille yrittää parhaansa mukaan syysätä (samalla, kun vaaditte vielä sossutukia, elatusmaksuja ja mitä kaikkea). Raha ei jumalauta kasva puussa, eikö se ole opetettu jo ihmisille tarhaiässä?

Hävetkää. Inhoan teitä jokaista.

Herran siunausta.

Arvoisa työläinen!

Sinulla on toki oikeus jättää lapset hankkimatta ja mollamata meitä lapsilisän saajia. MUTTA jos kukaan muukaan ei viitsisi käydä läpi raskauden vaivoja, hoitaa vuosien yövalvomisia, kuunnella uhmaikäkiukkuja, kasvattaa, kasvattaa, kuunnella, tehdä koulun kanssa yhteistyötä, kuunnella marinoita ’kun kaikilla muilla ja miks mä en saa’,kasvattaa, ja kaiken huipuksi, kestää murrosiän myrskyt… uuudelleen ja uudelleen…. Niin jos kukaan ei ottaisi sitä taloudellista rasitettakaan kantaakseen… MITÄ SINÄ TEKISIT KUN OLET VANHA? Kuka maksaisi sinun eläkkeesi? Kuka kääntelisi sinua vuodeosastolla? Kuka pesisi peppusi ja vaihtaisi vaippasi?

Kaino kaunis pyyntö. Vapaamatkustaja, ole hiljaa kun et mistään mitään tiedä.
Toisaalta, säälin sinua, kun et mistään mitään tiedä. Et näe ihania aamuhymyjä, et kuule vitsejä 2-vuotiaan suusta, et näe kasvun ja kehityksen suuria ihmeitä, et saa pieniä käsiä kaulaasi ja kuiskausta korvaasi ’äiti, mä oon sun kuuta =)

Noniin. Onko sulla luetun ymmärtämisessä jotain häikkää, vai mitä tää nyt on? Paheksuin sitä, kun varattomat, eli siis ihmiset, joilla ei ole varaa ylläpitää ja elättää lapsen elämää, hommaavat niitä lapsia. Kun minä olen vanha ja eläkkeellä, olen maksanut veroja +45vuotta, joten uskoisin että tästä osa menee myös minun eläkkeen maksamiseen, sekä ammattitaitoisen henkilökunnan palkkaamiseen valtion toimsesta, mikäli nyt siis käy niin huono tuuri terveyden kannalta, että joutuisin hoitokotiin enkä pärjäisi omillani. Lue tekstini vielä kerran ajatuksen kanssa läpi, sammuta vaikka radio jos tuntuu ettei äly riitä. Ja mitä tekisin vanhana? Eläisin.

Jaahas.

Rautalangasta: Ketä se valtio palkkaisi, jos kukaan ei tekisi lapsia? Mielestäni on enemmän kuin oikein, että valtio osallistuu lasten elättämiseen. Valtio niistä lapsista hyödynsin saa, aikanaan. Veroja, työtä jne jne. Valtiolla ei olisi veronmaksajia, eikä sinulla hoitajia, jos joku ei näkisi sitä työtä ja vaivaa, että kasvattaa niitä lapsia.

Ennen oli toisin. Lapset olivat vanhempiensa vanhuuden turva. Silloin oli oikein, että jokainen huolehti omasta ’eläkkeestään’ kasvattamalla lapsia itseään hoitamaan. Nykyisin on toisin.

Työläiselle (ja muillekin): Ystäväni ja hänen puolisonsa tarina lyhyesti. He seurustelivat 15v. ja saivat kaksi ihanaa, toivottua lasta. He olivat molemmat töissä ja rakensivat elämänsä vakaalle pohjalle myös toivomilleen lapsille. He asuivat vuokra-asunnossa, mutta haaveilivat oman talon rakentamisesta.

Mutta sitten sattui ikävä onnettomuus, puoliso kuoli ja ystäväni jäi yksin lasten kanssa. Onnellinen ja vakaa elämä muuttui peruuttamattomasti. Ystäväni pärjäsi lasten kanssa kohtuullisesti siihen saakka, kunnes hänen työpaikkansa päätti muuttaa lämpimämmille seuduille. Hän pääsi vielä kahdesti töihin sen jälkeenkin, mutta myös nämä työpaikat lähtivät pian tavoittelemaan parempia volyymeja ja isompia voittoja muualta.

Nyt ystäväni elelee kahden lapsen kanssa pienessä kaksiossa, ja omakotitalo on enää vain kaukainen haave. Hän tekee pätkätöitä silloin kun niitä saa, on tunnollinen ja ystävällinen ihminen, hoitaa lapsensa parhaansa mukaan ja lisäksi vielä sairasta äitiään. Omia tukiverkkoja hänellä on hyvin vähän. Hänelle jokainen sentti hänen nykyiseltä puolisoltaan eli yhteiskunnalta on kuin taivaan lahja. Myös se lapsilisä. Jokainen sentti, joka on häneltä pois, on hänen lapsiltaan pois, koska hän on laittanut omat tarpeensa taka-alalle lastensa ja äitinsä vuoksi. Hän ei ole ole eikä käyttäydy kuin uhrautuva marttyyri, hän on oikeasti hyvä ihminen.

Perimmäinen tarkoitus tälle kommentille oli, että vaikka kuinka rakentaisi elämää etukäteen hyväksi lapsille ja vaikka kuinka ajattelee heidät itse elättävänsä ilman yhteiskunnan tukia, elämä voi muuttua. Asiat eivät ole aina niin mustavalkoisia.

Mitä jos itse jäisit ilman töitä etkä niitä yrityksistä huolimatta saisi? Mitä jos itse invalidisoituisit ja joutuisit elämään niukalla työkyvyttömyyseläkkeellä toisten avun varassa? Mitä jos eläkettä leikattaisiin tai kodinhoitaja ei pääsisikään enää niin usein käymään? Entä jos sinusta tulisi yhteiskunnalle se taloudellinen rasite, jona lapset näet? Entä jos sinua ei olisi, entä jos vanhempasi olisivat ajatelleet, että olisit vain taloudellinen rasite? Joillekin jossittelua, joillekin todellisuutta.

Eihän yhteiskuntaa ja sen tarjoamia tukimuotoja käsittääkseni ole perustettu rikkaan valtaeliitin ylläpitoon, vaan auttamaan monesti ilman omaa syytään vaikeissa elämäntilanteissa olevia heikompiosaisia. Tätä kautta voidaan ylläpitää osaltaan yhteiskuntarauhaa ja myös sen eliitin turvallisuutta. Tai ihan meidän tavallisten tunnollisten duunareiden…

Vastaa käyttäjälle Veikko Tarvainen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

X