Teksti:
Jussi Korhonen

Päivitys 28.3.2014 klo 22.00:
Keräsin kommenteista ja Facebook-keskusteluista tekstiin joitakin uusia sanoja tai ilmaisuja, joilla miehet voivat kutsua avopuolisoitaan.

Kerätään vielä lisää! Kootaan Avovaimonpuhuttelusanakirja miehille. Mitä muita nimityksiä mies voisi käyttää? Let’s joukkoistetaan!

——–

Kun mies puhuu avopuolisostaan, on kielen oltava keskellä suuta. Pahimmillaan jopa väkivallan uhka leijuu sanansa onnettomasti valinneen kaksilahkeisen ympärillä.

Jotkut kutsuvat avopuolisoitaankin vaimoiksi tai rouviksi. Näissä on kuitenkin suuri saivartelun vaara, koska monien mielissä nämä nimitykset ovat varattuja vain tuolileikkien ja muiden perinteisten häärituaalien läpi käyneille.

Avovaimo, vaimoke ja vaimokokelas puolestaan alleviivaavat järjestelyn epävirallista luonnetta turhan paljon, jotta ne olisivat arkikieleen sopivia.

Puoliso olisi tietysti sopivan neutraali, mutta siitä jää suuhun Kelan lomakkeista muistuttava paperinen jälkimaku.

Parempi puolisko on vanhahtavalta kalskahtava, mutta joissakin tilanteissa jokseenkin käyttökelpoinen sanapari. Sitä vaivaa kuitenkin kuivakka kankeus, joka saattaa antaa käyttäjänsä huumorintajusta lattean vaikutelman.

Tulevien lasten äiti / yksinhuoltaja on edellisen kaltainen, mutta sopii käytettäväksi sellaisten mieshenkilöiden seurassa, jotka eivät ole kuulleet vitsejä viimeiseen viiteenkymmeneen vuoteen.

Monet puhuttelevat kumppaniaan emännäksi. Meikäläisessa puheenparressa emäntä viittaa kuitenkin ensisijassa äitiin. Tätä nimitystä käytettäessä miehinen rehentely saa joskus irstaampia sävyjä kuin puhuja on tarkoittanutkaan.

Joidenkin puheessa puoliso on mamma. Tämä on kuitenkin vielä emäntääkin selkeämmin äideille varattu nimitys. Tätä käyttäessään mies asettaa itsensä irstailijan lisäksi lapsen asemaan.

Muija on sinänsä hieno ja vanha sana. Kirjoitettunakin sitä on käytetty 1700-luvulta lähtien. Ilmeisesti se on peräisin ruotsista. Valitettavasti tässä hienossa ilmaisussa on halventava sävy, eivätkä monetkaan ilahdu tästä nimityksestä.

Akka, eukko ja varsinkin ämmä menevät samaan lokeroon muijan kanssa. Eritoten viimeisin näistä altistaa miehen välittömään väkivallan vaaraan.

Naiset voivat halutessaan sanoa mun mies, mutta jos mies puhuttelee puolisoaan hänen naisekseen, on puheessa jälleen ikävä sointi. Tällöin naisesta on tullut persoonatonta omaisuutta. Turpaan saattaa tulla tälläkin sanavalinnalla.

Pankki ja hallitus kielivät epätasa-arvosta, eikä se tietenkään näinä aikoina käy.

Tyttöystävä voi olla joissakin tilanteissa sopiva ilmaisu. Sen käyttöikä on kuitenkin lyhyt. Avoliittoon asti edenneessä suhteessa sitä voi viljellä ihan ensimmäisten viikkojen ajan sillä verukkeella, että ei muka muista tai ole vielä ymmärtänyt suhteessa tapahtunutta vakavoitumisen askelta.

Tyttöystävästä johdettu tyttis puolestaan kuulostaa niin typerältä, että sitä ei pidä kenenkään lausua ääneen. Oikeastaan voitaisiin tässä yhdessä sopia, että sitä ei tämän jälkeen enää kirjoitetakaan.

Rakastettu, rakas, rakkain, kulta, hani, muru ja raksu ovat ällöttävän vaaleanpunaisia sanoja. Ne sopivat käytettäväksi kotioloissa, mutta silloinkin vain, jos muita ei ole kuulemassa. Jos tosi_mies käyttää tällaista kieltä äijäporukassa, on se saman mittaluokan virhe kuin Malibun tilaaminen baarissa.

Tämän lisäksi avopuolisoista kuulee ja näkee käytettävän ilmaisuja, jotka ovat oikeasti loukkaavia.

Onkohan se kohta meidän avoliittomiesten viisaampi lopettaa aivan kokonaan puhumasta niistä naisista, joiden kanssa elämme puolivirallisissa parisuhteissa?

———

Päivitys
Lisätyt ilmaisut 28.3.2014 klo 22.00
eukko, rouva, rakastettu, rakas, rakkain, kulta, hani, muru, raksu, parempi puolisko, tulevien lasten äiti/yksinhuoltaja

———-

Sain idean kirjoitukseen Facebookin Mutsit Vs Faijat -ryhmässä näkemästäni keskustelusta.

Mitä muita nimiä avovaimoista käytetään? Osaako joku ehdottaa poliittisesti korrektia ilmaisua, joka olisi arkikäytössäkin sujuva?

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Lue myös

Mainos

Mainos

Kommentointi

Hyviä nimityksiä voisi olla esim. rakas, rakkain, kulta, hani, muru tms. Eipähän tule kenellekään paha mieli!

Tällaiselle pehmolle mulukkuemännälle tuollainen ehkä vielä sopisi, mutta tosi_miehelle se olisi varsinkin äijäporukassa saman mittaluokan synti kuin jos tilaisi baarissa Malibua.

Ei se ole iso homma käväistä maistraatissa ja voi kutsua ihan oikeasti vaimoksi 😉

Eikö se olisi vähän hätiköityä? Seurusteluvuosiakin on vasta alun toista tusinaa.

Mä olen naimisissa ja meillä on neljä lasta. Mun mies sanoo mua kavereilleen emännäksi, ja musta se on ihan ok :)En muista millä nimellä se sanoi silloin kun oltiin vielä avoliitossa, siitä on 20 vuotta. Toi avopuoliso on vähän vaikea…entäs jos puhuu paremmasta puoliskosta 😀

Joo, se vaimo-sana sopii kyllä vihitylle/hääseremonian läpikäyneelle. Pelko pois ja maistraattiin 😉

Jos vaikka puhuttelis etunimellä kun tuntuu olevan noin vaikeeta 🙂

Oudommassa seurassa etunimi ei kerro vielä mitään. Eikä elämän kuulukaan olla helppoa.

Minua mies kutsuu kavereittensa kuullen minua emännäksi tai morsoksi (tulee kuulemma sanasta morsian…) ja muutoin sitten ihan vaan nimellä, tai siis lempinimellä koska kukaan ei edes muista enää mun oikeaa nimeä..
Ja minä kutsun häntä pelkästään nimellä, muut sanat ei vaan tunnu järkevältä 🙂 aivan tyytyväinen olen tähän järjestelyyn, vaikka e morso lastenohjelma onkin vähintäänkin traumatisoiva.

Vastaa käyttäjälle Jussi Korhonen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

X