Teksti:
Jussi Korhonen

Yritän mahdollisuuksien mukaan antaa lasten tehdä itseään koskevia päätöksiä. Ulos mentäessä voi valita, minkä päähineen pistää nuppinsa suojaksi, ja välipala-aikaan voi tarjolla olevista hedelmistä poimia mieleisensä. Raati on toki suorittanut etukäteen ennakkokarsinnan, eikä valittavana ole liian montaa tai täysin sopimatonta vaihtoehtoa.

Minulle itselleni valintojen ja päätösten tekeminen on ollut aina hankalaa. Jään loputtoman pitkiksi ajoiksi jahkailemaan ja etsimään vielä parempia ratkaisuja. Monesti on käynyt niin, että olen miettinyt liian pitkään, ja päätökset ovat jääneet tekemättä. Ehkä paras esimerkki pitkällisistä pohdiskeluistani on kymmenvuotinen arvuutteluni siitä, haluanko lapsia. Se tosin oli niin suuri päätös, että sitä sietikin punnita tarkkaan.

Viimeisin esimerkki valitsemisen tuskasta on tältä aamulta. Olen muutaman päivän ajan yrittänyt valita itselleni uutta tietokonetta. Vaihtoehtoja on loputtomasti, mutta harkittuani perinpohjaisesti luulin päässeeni käyttötarkoituksen mukaiseen ratkaisuun.

Laitetta ei lähialueen kaupoista löytynyt, joten se piti tilata. Olin jo verkkopankkitunnukset kourassa näppäilemässä tilausta nettiin, kun kävi ilmi, että rakkineesta onkin tarjolla viisi erilaista mallia. Kaikki maksavat saman verran ja ovat samankokoisia, mutta kokoonpanoissa on pieniä eroja.

Ja ei kun taas googlaamaan. Eihän se käy, että tietämättömyyttäni olisin valitsematta konetta, jossa on sellainen näytönohjain, jonka kanssa voi vähän paremmin pelata jotakin peliä, jota en edes halua pelata.

Kuopus piti huolen, että tiedonhaku ei ollut vaivatonta. Hermostuin, ja luovutin: tein valinnan värin perusteella. Ajattelin, että jos en sillä siunaaman hetkellä klikkailisi hommaa valmiiksi, en koskaan saisi tilattua mitään.

Koko prosessiin hupeni hyvinkin viikko. Kaiken lisäksi päättymätön pähkäily oli luultavasti melko turhaa. Tuon hintaluokan laitteet eivät edes voi olla kovin kaksisia, eikä tarvitsekaan. Kirjoituskoneeksi välttää vaatimattomampikin vempele.

Lapsia olen harjaannuttanut valintoihin jo pienestä pitäen. En tiedä, onko siitä mitään apua, mutta ajattelen, että he ehkä voisivat välttää edes osan päätöksenteon tuskasta, jos he säännöllisesti opettelevat tekemään pieniä valintoja.

Tässäkin hommassa olen ehkä mennyt välillä naurettavuuksiin. Kun esikoinen oli vasta muutaman kuukauden ikäinen, saatoin asetella kaksi erilaista hedelmäsosepurkkia lattialle. Syötäväksi valikoitui se, jonka luokse vauva ensimmäisenä ryömi.

Nykymaailmassa on paljon enemmän vaihtoehtoja kuin omassa lapsuudessani. Samalla elämisen tahti on muuttunut aikaisempaa kiivaammaksi, ja merkittäviäkin päätöksiä pitäisi kyetä tekemään hetkessä.

Aikaisempaa suurempi vapaus on hieno asia, mutta toisinaan liian avara maailma ahdistaa.

X