Teksti:
Jussi Korhonen

oulun_asemallaAikaisemmin peruuntunut matka mummolaan saatiin viimein järjestymään reilu viikko sitten. Oli hauska päästä piipahtamaan sielläkin taas pitkästä aikaa. Vaikka matkaa ei ole kuin sata kilometriä, ehti edellistä vierailusta kulua kolme kuukautta.

Mummolamatkat ovat yleensä minun ja tyttöjen hommia. Yhden yön reissulla kenellekään ei useimmiten ehdi tulla äitiä pahemmin ikävä.

junassaJunamatka jaksaa olla joka kerta yhtä jännittävä. Kolmevuotias esikoinen tietää jo varsin hyvin, kuinka homma hoituu, mutta nuoremmalle tytölle se on melkoinen elämys. Olen tahallani yrittänyt ajoittaa junailut hänen päiväuniaikaansa, mutta niin jännässä paikassa ei uni tule.

Tälläkin kertaa tytöt liimautuivat ihmettelemään ikkunan takana näkyvää maisemaa. Oulun ja Kemin välillä näkymä koostuu lähes yksinomaan metsästä, mutta jopa sen tenho riitti melkein koko menomatkaksi.

Perillä riitti hauskaa. Oli eri sängyt ja sohvat, joiden päällä pomppia. Uusia lelujakin löytyi. Mummu oli saanut vihiä ongintainnostuksesta, ja hankkinut parikin kalastusleikkisettiä. Lelukori kiehtoi kuopusta tyhjänäkin.

lunta-ja-lelukoriOulusta lumet olivat jo tuolloin sulaneet, mutta Kemissä oli vielä kunnon nietokset. Pihalla saattoi pulkkailla ja kaivella hankea.

Oli hyvin piristävää lähteä edes yhdeksi päiväksi pois tutuista ympyröistä. Kotiin ja samoihin juttuihin jumiutuu kovin helposti.

Lapsille tuollainen reissu on tietysti iso juttu – varsinkin kun tulee niin harmillisen harvoin lähdettyä. Täytyisi taas ryhdistäytyä, ja ruveta keksimään enemmän vaihtelua.

——–

Piti postaamani tämä juttu jo aikoja sitten, mutta tuli noita lapsilisäjuttuja ja muuta, ja meni viime viikko kiukutellessa.

Lue myös:
Juna hyytyi asemalle – seikkailu peruttu
Oho, tissit!
Kuka niitä lapsilisiä edes tarvitsee?

X