Teksti:
Jussi Korhonen

Ensin päätettiin leikata kotihoidontukea. Sen jälkeen kuritettiin viemällä osa lapsilisistä. Nyt sitten annetaan ymmärtää, että yhteiskunnan piikkiin voisi jatkossa saada palvelijan pelkäämättä, että salaperäinen lastensuojelukoneisto myy siitä hyvästä perheen pienimmät veroparatiisiyritysten lapsivankiloihin.

Ovatko ne lapsiperheiden asiat nyt hyvin vai huonosti?

Sanomalehti Karjalainen kertoi keskiviikkona verkkosivuillaan, että valmisteilla on ehdotus uudeksi sosiaalihuoltolaiksi. Ehdotus muuttaisi nykytilannetta niin, että kunnat eivät voisi enää kieltäytyä tarjoamasta kotiapua ilman lastensuojeluasiakkuutta.

Luin Karjalaisen jutun, otin naarmuuntuneet silmälasit päästäni, ja varmistin uutisen päiväyksen siirtämällä silmäni kahden sentin päähän näyttöpäätteestä: kyseessä ei ollut aprillipila. Eilen tällaisen hankkeen valmisteluun ei olisi uskonut kukaan.

Internetissä on tiedetty jo pitkään, että monet kunnat eivät tarjoa minkäänlaista kodin- tai lastenhoitoapua ilman lastensuojeluasiakkuutta. Pahimmillaan kunnan virkailijoiden kerrotaan kehottaneen perheitä tekemään itsestään ilmoituksia, jotta apua voitaisiin tarjota.

Netissä tiedetään myös, että ennen kaikki oli paremmin. Uupunut äiti saattoi tilata puhelun kunnantalolle, ja hetikohta kuului kolkutus savupirtin ovelta. Tomera täti-ihminen pisti paikat ojennukseen suitsait, keitti koko perheelle kanttarellisoppaa ja leipaisi siinä ohessa vielä leetapullat. Eikä maksanut mitään. Elämä oli yksinkertaista, ja kaikki olivat onnellisia.

Kuntapäättäjät, pahansuovat pikkupoliitikot kuitenkin riistivät ilkeyttään nämä palvelut kansalta. Rahat oli loppu. Perheilläkin meni huonosti. Oli työttömyyttä. Hulluksihan siinä tuli. Mielenterveys prakasi, eikä hoitoa saanut. Ei sitä kestänyt selvinpäin. Tuli päihdeongelmaa. Lapset kärsivät. Kun muut apukeinot oli säästetty minimiin, paikkailtiin pahimpia vuotokohtia huostaanotoilla, vaan kalliiksi sekin tuli.

Valtio tuli hätiin: kunnille maksettiin korvausta kasvavista huostaanottokuluista. Monet huomasivat, että perheiden rikkomisesta oli tullut tuottoisaa bisnestä. Kunnat takoivat rahaa avustuksilla ja yksityiset sijoituspaikat suolsivat miljoonia veroparatiiseihin. Esitettiin, että kuntien lastensuojeluhenkilöstöä olisi vähintäänkin välikäsien kautta mukana huostabisneksessä.

Lastensuojelujärjestelmä ei ole välittänyt tai osannut noita väitteitä kumota. Sopisi tietysti toivoa, että ne eivät ainakaan kaikilta osin pidä paikkaansa, mutta mistäpä sen tietää, kun kukaan ei juuri vaivaudu oletuksia oikomaan.

Huostaanottobuumin kustannukset ovat kaatuneet veronmaksajille. Ja kuluja on totta vie kertynyt. On laskeskeltu, että vuosittain lastensuojelulystiin uppoaisi nykyään kuusisataa miljoonaa euroa – toisin sanoen yli viisi kertaa enemmän kuin mitä lapsilisiä leikkaamalla säästetään.

Nyt tällaisesta on saatu tarpeeksi. Kun muu ei auta, ollaan kunnat määräämässä lailla järjestämään palveluja ennen kuin ongelmat kärjistyvät siihen pisteeseen, että perheet on rikottava.

Kaiken keskiössä on tietysti raha. Valtio on kyllästynyt maksamaan kuntien hölmöilyjä. Palloa ollaan palauttamassa kunnille.

Paikkakuntatason päättäjiä hirvittää: kuntien rahapussit ammottavat tyhjyyttään. Veroäyrejä korotetaan jo nyt jatkuvasti, ja pian niskaan kaatuvat vielä hirmukustannukset palvelijoista.

Kuka hyvänsä ei tietenkään niin vastuulliseen tehtävään kelpaa, vaan palkkalistoille on haalittava akateemisen loppututkinnon suorittaneita kasvatustieteilijöitä, kotitaloushygieenikkoja ja perheyksikkögastronomeja. Palkkoihin uppoaa helposti miljardi – ja toinen äitiyslomakuluihin, kun koko sakki on kuitenkin lisääntymisikäisiä naisia. Millä rahalla se golfkenttä sitten rakennetaan?

Onneksi kunnanisillä on oljenkorsi. On edullista olla korjaamatta lastensuojelusta vallitsevia käsityksiä. Näin apua tarvitseva ei tohdi häiritä byrokraatteja ruikutuksellaan, vaan pitää ongelmansa omana tietonaan. Jos pelkona on, että ovesta astuukin luvatun palvelijan sijasta lastensuojelun kätyri tekemään mielivaltaisia merkintöjä huostaanotonkiilto silmissään, tyytyy moni mieluummin kohtaloonsa.

Näin pitkällehän hanke tuskin koskaan etenee. Se torpataan taloustilanteeseen vedoten heti, kun ensimmäinen torppaaja saa siihen tilaisuuden.

Suokaa anteeksi, mutta rohkenen epäillä minkään muuttuvan. Uskon palveluiden paluuseen aikaisintaan sitten, kun omin silmin näen niitä käytännössä. Siihen asti pidän koko hanketta aprillipilana riippumatta siitä, mille päivämäärälle uutinen on päivätty.

Päivitys 11.2.2015
Uskottava se on. Uusi sosiaalihuoltolaki tuli voimaan. Kunnat eivät voi enää asettaa lastensuojeluasiakkuutta avun ehdoksi.

Lue myös:

Kuka niitä lapsilisiä edes tarvitsee?
Lastensuojelun ylimielisen selittelyn on loputtava
Vaalikarjan ammuntaa perheiden päätösvallalla
Tiilikainen: Kotihoidontuki ei ole keskustalle kynnyskysymys

Aiheesta internetissä:

Karjalainen: Lapsiperheiden oikeus kotipalveluun laajenemassa

*************

Isän pikajuna Facebookissa | Bloggaaja Twitterissä

Isän pikajuna Bloglovinissa | Isän pikajuna Blogilistalla

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Mainos

Mainos

Kommentointi

Huostabisnes loppuu kun kaikki hengissä olevat suomalaiset äidit hyökkäävät järjestäytynyttä virkarikollisuutta kohti koko voimalla. TAATUSTI LOPPUU LAPSIKAUPPA, MINÄ TAKAAN ONNISTUMISEN.

HUOSTABISNEKSEN TAKIA SYTTYY MAASSAMME SISÄLLIS SOTA, EMME ME SUOMALAISET BIOLOGISET ÄIDIT HYVÄKSY ETTÄ SOPIMUSVALTIOIDEN LAPSEN OIKEUDET SOPIMUSTA RIKOTAAN JÄRJESTÄYTYNEIDEN VIRKARIKOLLISTEN TAHOILTA, TÄSSÄ YHDENVERTAISESSA, TASA-ARVOISESSA OIKEUSVALTIOSSAMME. !!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

X