Teksti:
Jussi Korhonen

Lupasin, että kirjoitan seuraavaksi vaaleanpunaisesta hattarasta. Sellaista ei ole liiemmin viime aikoina näkynyt mutta kenties kesä tuo Ouluun sirkuksen. Sieltähän sitä voisi löytyä.

Esikoinen on hiljattain ruvennut puhumaan pelleistä. En tiedä tarkalleen, mistä hän on klovnit saanut päähänsä, mutta sirkuksessahan niitä luulisi olevan. En vain olen ihan varma, että mahtaako kolmen ja puolen vuoden iässä vielä sirkuksessa viihtyä. Koko show on muistaakseni aika pitkä ja voisi sen puolesta käydä puuduttavaksi.

Tivolistakin saa hattaraa. Osuimme viime kesänä hieman sattumalta mummolareissulla tivoliin. Nuorempi tyttö ei ollut sillä retkellä mukana, mutta vanhempi nautti kokemuksesta niin, että muistelee sitä edelleen.

Minä en juuri pidä edes rauhallisesti kieppuvista laitteista. Luulen, että pelkäsin vempeleissä ennemmän kuin tuolloin kaksi- ja puolivuotias* esikoinen. Kiertävä tivoli on pysähtynyt Oulussa yleensä heti alkukesästä, ja kaipa sinne on uskaltauduttava.

Ouluun ei ole vielä saatu aikaiseksi huvipuistoa, vaikka sellaisesta on puhuttukin. Tällä hetkellä kinastellaan sen sijoituspaikasta. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, ei kiinteämmin aseteltuja kieputtimia kannata aivan lähivuosina odotella.

Täällä on tapana valittaa kaikista hankkeista kaikkiin mahdollisiin elimiin, jotka vain ottavat valituksia vastaan. Papereita pyöritellään vuosia, eikä valmista tule. Kun kaikki valituskanavat on madeltu läpi, tehdään kuten alunperin kaavailtiinkiin, ja ihmiset jatkavat valitusta Kalevan keskusteluforumilla.

Huvipuistoa odotellessa täytyy tyytyä leikkipuistoihin. Niitä täällä on minun mielestäni aika mukavasti. Varsinkin Ainolan puisto on mainio. Se sijaitsee noin kilometrin päässä kaupungin keskustasta Hupisaarten puistoalueella. Leikkipuistoa uudistettiin ja remontoitiin koko viime kesän ajan, ja nyt se on melko mallikkaassa kunnossa.

Kävimme siellä koko perheen voimin sunnuntaina. Paikalla oli paljon lapsia, vaikka olikin aika kylmää. Hurjapäiset tyttäreni kiipeilivät ja laskivat niin, että minua hirvitti. Uskomattomalla tahdonvoimalla alle kaksivuotias kuopuskin punnertautuu ylös köysitikkaita pitkin siskonsa perässä, vaikka minun mielestäni on vähän siinä ja siinä, että pitäisikö vanhemman tytönkään vielä sinne mennä.

Minä ja monet muut puhuvat Ainolan puistosta, vaikka leikkikenttä ei edes sijaitse Ainolan puistossa, vaan Kiikkusaaressa, ja sen virallinen nimi on Hupisaarten keskusleikkipuisto. Joku byrokraatti on luultavasti kokenut kieroutuneita tyydytyksen hetkiä nimetessään paikan niin aanelosen makuiseksi, että sitä ei taatusti suustaan pullauta kuin harmain luottamushenkilö tai viranhaltija.

Varsinainen Ainolan puisto sijaitsee Kiikkusaaren vieressä. Siellä on Pohjois-Pohjanmaan museo, missä puolestaan on muun muassa Mauri Kunnaksen mainioiden kirjojen maailmaa esittelevä kiinteä Koiramäki-näyttely.

Hupisaarten puistoalue on kesäisin yksi minun suosikkipaikoistani Oulussa. Jokirannan pieniä saaria yhdistää lukemattomat puusillat. Usein sinne tänne on asettunut ihmisiä lekottelemaan tai puuhailemaan jotakin. Ei Ouluun varmaankaan puiston vuoksi kannata matkustaa, mutta jos tänne kesällä osuu, suosittelen siellä pistäytymään. Lapset viihtyvät varmasti pari tuntia leikkikentällä.

Leikkikentän vieressä on kahvila, josta löytyy luultavasti jotakin kelpoa useimpien makuun. Vaaleanpunaista hattaraa siellä ei tosin tietääkseni myydä.

———

Vähän meni tajunnanvirtaosastolle tämä päivitys, mutta menköön. Ei ollut tarkoitus mainostaa Oulun viheralueita, mutta mikäpä siinä: kyllä Hupisaaret vähän kehuskelua ansaitsevat.

———

* Yritin selvittää, kuinka kirjoitetaan oikein kaksi- ja puolivuotias. Löysin kirjavia ohjeita, eikä tähän asiaan taida olla mitään ehdotonta totuutta. Tämä minun käyttämäni muoto tuntuu vähän huonolta, mutta ainakin se on yksi Kotimaisten kielten keskuksen hyväksymistä tavoista esittää asia. Muut olivat vielä huonompia. Niin, että se voi olla väärin kirjoitettu jonkun mielestä, mutta olenpahan ainakin miettinyt asiaa.

X