Itsekkäästi, mutta vähällä paatoksella

Jaa artikkeliTilaa Seura

oulujoki-2014-04-13Viikonloppu oli mitä mainioin. Seuraa sekalaista asiaa poikkeuksellisen vähäisellä paatoksella.

Perjantai-iltana tulin taas poistuneeksi kotoa ihan yksin. Oli jälleen oikein paikallaan saada porista kaikenlaisista asioista muidenkin kuin kotiväen kanssa. Oluttakin join, mutta tällä kertaa hyvin kohtuullisesti. Neljä juomaa oli tosin vähintäänkin tarpeeksi sekakäytettynä viikon varrella kasaantuneen väsymyksen kanssa.

Lauantaina olin menossa esikoisen kanssa Lidliin, kun luin, että siellä on halpaa. Päädyin kuopuksen kanssa Prismaan. Jostakin syystä minua harmitti aivan tavattomasti, että en päässytkään saksalaiskauppaan. Sain kuitenkin päähäni käynnistää pienimuotoisen hintavertailun, ja keräilin joidenkin meidän tavanomaisimpien ostoksiemme hintoja.

Sunnuntaina pistäydyin lehtihaastattelussa – tällä kertaa aikuisopiskelijan roolissa. Mittava taipaleeni mediahuomiossa saa jatkoa: ensimmäisen kerran vilahdin televisiossa jo vuonna 1985, kun Kemin palloseura voitti jalkapallon SM-sarjassa pronssia. Olin se iloinen poika katsomossa. Tämän jälkeen olen esiintynyt tiedotusvälineissä muusikkona, kerran isänä ja kerran Tikruna, kun olin Kemin sarjakuvapäivillä palkkaa vasten sellaiseksi pukeutunut. Helvetin kuuma kostyymi, enkä saanut sitä edes omin avuin pois päältäni.

Haastattelun jälkeen pääsin viimein sinne Lidliin. Tarkemmin en ole vielä muistiinpanojani tutkinut, mutta äkkiseltään vaikutti, että siellä todellakin oli likimain kaikki halvempaa kuin Prismassa. Vertailuun pitäisi ottaa mukaan vielä Citymarket, jotta kokonaiskuva oli täydempi, mutta saattaa vain olla, että asioin jatkossa nykyistä useammin jättiketjujen kapinallisen saksalaiskilpailijan myymälöissä.

Hinta ei tietenkään ole ainoa ostopäätöksiin vaikuttava asia. Kyllä tavaran on oltava myös hyvää. Lisäksi vaikuttaa se, että Prisma ja Citymarket ovat tuossa aivan lähellä, kun Lidliin on matkaa puolisentoista kilometriä. Ei kuulosta ehkä paljolta, mutta laiskalle sekin matka voi joskus olla voittamaton.

Sunnuntai-illan päätteeksi lähdin vielä pyöräilemään. Se oli ensimmäinen kunnon pyöräajelu tälle vuodelle. Kesäiltoina saatan monesti ajella tuntejakin ilman sen kummempia määränpäitä ihan vain katselemassa paikkoja. Kesäinen Oulu on monin paikoin nätti kaupunki.

Huhtikuisen sunnuntain Oulu oli kaikkea muuta kuin nätti. Lunta ei ole enää ollut aikoihin muuta kuin satunnaisissa kasoissa. Mikään ei silti viherräkään. Vesisateen jäljiltä paikat olivat liejuisia. Kaikkialla oli lumen alta paljastuneita roskia. Sadekuurot vähensivät viehätystä entisestään.

Jaksoin silti pyöräillä pari tuntia. Viimein päädyin jokirantaan. Niistä näkymistä minä pidän, ja jopa siinä ankeassa säässä joki oli kaunis. Vaikka kesäisin joenkin rannoille kerääntyy ihmisiä, minusta tuntuu, että monetkaan eivät ole täällä huomanneet joen viehätystä. Parempi minulle: saanpahan olla rauhassa.

Kuva ei tee oikeutta näylle, mutta ei voi liikoja vaatia Lumialta. Onpahan kuitenkin.

Taisin olla viikonloppuna itsekäs, kun poistuin peräti kolmesti omille retkilleni. Sallittakoon sellainenkin joskus.

——————————–

Isän pikajuna Facebookissa: www.facebook.com/isanpikajuna

Bloggaaja Twitterissä: @jussimkorhonen

Isän pikajuna Bloglovinissa: www.bloglovin.com/blog/11750703/isan-pikajuna

Lisää Isän pikajuna Bloggerin lukulistaan käyttämällä osoitetta http://blogit.kaksplus.fi/isanpikajuna/feed

X