Viimeinen vauva vapautui

Jaa kaverilleTilaa Seura

pinnaton-sankyPinnasänky muuttui viimein oikeaksi sängyksi, kun toinen pinnaseinä vaihdetiin matalaan reunaan. Jälleen on otettu pieni askel matkalla isoksi. Taas on myönnyttävä siihen, että ei meillä ole enää vauvaa.

Hanketta on suunniteltu jo pitempään. Se päätettiin ajoittaa pääsiäiseen, kun molemmat vanhemmat ovat kotona, ja mahdollisen muutosvastarinnan käsittelemiseen olisi irroitettavissa tarvittaessa enemmän resursseja.

Esikoinen muutti samaisesta pinnasängystä tavalliseen sänkyyn puolitoistavuotiaana, kun nuorempi tyttö syntyi. Se oli tietysti uuden perheenjäsenen myötä muutenkin suurten muutosten aikaa. Se ehkä vaikutti osaltaan siihen, että homma ei käynyt helposti.

Pinnasänkyyn vanhempi tyttö oli nukahtanut aina helposti. Kun hänet nosti sänkyyn, hän höpötteli hetken itsekseen ja nukahti. Tämä muuttui, kun pinnat katosivat rajoittamasta vapautta.

Meni tuhottoman kauan ennen kuin kävi selväksi, että kun sänkyyn mennään, siellä myös pysytään. Jossakin telkkariohjelmassa joku super nanny opetti, että lapsi pitää kantaa vain aina uudestaan sänkyyn, mutta ei minun kärsivällisyyteni kestänyt kuin muutaman illan.

Ilta toisensa jälkeen päädyin makaamaan lastenhuoneeseen. Tarvittaessa palautin vapautensa rajoja koetelleen taaperon takaisin sänkyyn. Pötköttelin siinä niin kauan, että uni tuli – monesti itsellenikin. Usein näppäilin aikani kuluksi puhelinta. Pelasin läpi kaikki Angry Birds -pelit.

Vaihe kesti kauan. Lopulta esikoinen rupesi puhuttelemaan lastenhuoneen sohvaa isin sängyksi.

Jälkeen päin ajatellen kyse oli luultavasti myös huomiosta. Kun vauva oli hyvin pitkälti varastanut show’n, oli edes nukkuma-aikoina mahdollista saada minun jakamaton huomioni. Jostakin syystä äidin seurassa ei nukahdettu, vaan se olin nimenomaan minä, jonka siinä piti maata, että uni tuli.

Kun laskee mukaan kaikki päivätorkut, minusta tuntuu, että päivästä hupeni merkittävä osa siihen, että loikoilin sohvalla.

Nuorempi tyttö on hyvä nukahtaja. Kun hänet asettelee sänkyyn, rauhoittuu hän yleensä välittömästi uinumaan. Jos uni ei ole tullut, on hän tehnyt tiettäväksi, että ei ole nukkuma-aika. Hän on hyvin taitava kiipeilijä, mutta ei ole kai vain koskaan huomannut, että sieltä pinnasängystä olisi voinut itsekin kavuta pois. Tai sitten ei ole tarvinnut: hän osaa vaatia palvelua ja monesti sellaisella äänensävyllä, että sitä myös tulee.

Muutenkin kuopuksella on huomattavasti siskoaan kipakampi luonne. Jos hän on jostakin eri mieltä, kuten usein on, hän tekee asian tiettäväksi. Mistähän lie on sellaisen perinyt?

Pelkäsin, että aiempaa esteettömämpi kulku aloittaisi nukuttamisruljanssin uudestaan. Katsoin jo valmiiksi, että ei ole edes uusia Angry Birdsejä saatavilla.

Kaikki sujuu kuitenkin parin ensimmäisen yön perusteella varsin mallikkaasti. Pinnattomaan sänkyyn on nukahdettu yhtä vaivattomasti kuin pinnalliseenkin. Itse asiassa nykymeno on jopa aikaisempaa helpompaa: kun esimerkiksi torkut on torkuttu, kävelee tyttö sen kummemmin elämöimättä pois lastenhuoneesta, eikä karju nostopalveluita, kuten aiemmin.

Osansa saattaa olla silläkin, että iltaisin paikalla on nukkumaseuraa ja hyvä esimerkki. Vaikka esikoinen kernaasti valvoisikin lähes joka ilta sallittua pidempään, menee hän kuitenkin ilman suurempia vastusteluja nukkumaan, kun sen aika on.

Ehkäpä ison siskon esimerkki saa myös aikaan sen, että uusi vapauskaan ei tuo vanhempien sänkyyn ylimääräisiä nukkujia.

Esikoinen oppi asettautumaan meidän sänkyymme niin taitavasti, että yleensä hänen läsnäoloaan ei huomannut kuin vasta aamulla. Joskus saatoin nousta ylös ja vasta sitten huomata, että hän oli käpertynyt nukkumaan jalkojemme väliin. Toisinaan taas avasin silmät, ja huomasin, että pienokaisen pää oli viiden sentin päässä omastani, enkä silti ollut huomannut mitään.

Parempi olisi, jos pysyttelisivät jatkossakin omissa pedeissään, vaikka salaa vähän kaipaan niitä aamuja, kun meidän sängyssämme oli yön aikana väkimäärä kasvanut . Se oli oikeastaan aika söpöä.

——-

Kuva otettu Nikon Coolpix S32 -kameralla.

——

Lue myös:
Mutta kun minä en ole aamuihminen

——————————–

Isän pikajuna Facebookissa: www.facebook.com/isanpikajuna

Bloggaaja Twitterissä: @jussimkorhonen

Isän pikajuna Bloglovinissa: www.bloglovin.com/blog/11750703/isan-pikajuna

Lisää Isän pikajuna Bloggerin lukulistaan käyttämällä osoitetta http://blogit.kaksplus.fi/isanpikajuna/feed

X