Mikä Suomen kouluissa on vikana?

Kertokaapa minulle.

Pitäisikö pakkoruotsista ja uskonnonopetuksesta luopua? Onko Suomen koulujärjestelmä remontin tarpeessa? Vai ovatko heikentyneet sijoitukset kansainvälisissä vertailussa sittenkin oppilaiden ja heidän vanhempiensa vika? Onko niillä sijoituksilla edes väliä?

Nostin hiljattain esille pääkohtia SDP:n puoluehallituksen hyväksymästä esityksestä puolueen sivistyspoliittiseksi tulevaisuusohjelmaksi. Jos puolue saisi tahtonsa läpi, kokisi koulutusjärjestelmämme melkoisen mullistuksen.

Onko tilanne todellakin niin hälyttävä, että näin radikaaleihin muutoksiin on ryhdyttävä? Mitä hyötyä siitä on, jos Suomessa olisikin maailman koulutetuin työvoima vuonna 2030, kuten SDP ohjelmallaan tavoittelee?

Jos vaikka demareiden kanssa ei olisikaan samaa mieltä, on kuitenkin oltava tyytyväinen, että puolue on näin yksityiskohtaisen ja rohkean ohjelman laatinut. En ole löytänyt vastaavaa miltään muulta puolueelta, vaikka niiden arkistoista erilaisia linjauksia löytyykin enemmän tai vähemmän täsmällisillä toimenpide-ehdotuksilla höystettyinä.

SDP:n puoluehallituksen muutosehdotuksia ei ole uutisoitu kovinkaan näyttävästi, mikä on kummallista. Luulisi koulujen ja koko koulutusjärjestelmän tulevaisuuden kiinnostavan useampia.

Keskustelua käydään aina toisinaan, mutta se tahtoo jumiutua yksittäisiin kysymyksiin; tuolloinkin painotukset karkaavat usein aika kauas itse asiasta. Puran kuitenkin nyt itsekin suurta vyyhteä osiin ja käsittelen siitä aluksi muutamaa lankaa.

Uskonto

Demarit korvaisivat oman uskonnon opetuksen elämäntaito-nimisellä uudella oppiaineella. Vasemmistoliitto ja Vihreät ovat jo aiemmin linjanneet, että tunnustuksellisesta uskonnonopetuksesta tulisi luopua.

Kysymys on hankala. Uskontoa voitaisiin hyvinkin harjoittaa yksityisesti ja jättää kouluille vain uskontoihin liittyvä yleissivistävä opetus. Toisaalta kouluissa opetus on koulutettujen pedagogien käsissä, kun uskonnollisten yhteisöjen piirissä oppia saattaisi jakaa mikä lie höyrypää. Ainakin periaatteessa yhteiskunnan valvonnassa tapahtuvan opetuksen luulisi noudattelevan yleisesti hyväksyttyjä linjoja.

Onko sitten oikein, että verovaroja kulutetaan vaihtelevien uskomusten kirjon opettamiseen joskus hyvinkin pienille ryhmille?

Huomattavaa olisi myös, että Suvivirsi on laulu, ei uskonto. Kaikkien olisi hyvä erottaa koko Suvivirsi-kysymys uskonnosta, sen harjoittamisesta ja opettamisesta. Kirjoitin asiaa tarkemmin tässä päivityksessä.

Liikunta

Vaikuttaisi vallitsevan liki liikuttava yksimielisyys yli puolue-, yhteiskuntaluokka- ja muiden rajojen siitä, että liikuntaa on kouluissa lisättävä. Miksi tälle asialle ei sitten päättäväisemmin tehdä mitään?

Kansanterveys ja sitä kautta myös kansantalous kiittävät, jos ihmiset innostuvat liikkumaan nykyistä enemmän. Liikunnan pitäisi olla hauska elämäntapa – ei ylipainojojotteluun yhdistyvä pakonomainen rääkki, josta luovutaan heti, kun puntarissa näkyy edes etäisesti tavoitetta muistuttava lukema. Myös tästä ollaan hyvin laajalti yksimielisiä.

Koululiikunnan pitäisi olla motivoivaa ja hauskaa. Missään nimessä sen ei pidä olla hampaat irvessä puserruttuja kilpaurheilusuorituksia tai jälki-istunnon uhalla sohjossa kahlattua murtomaahiihtoa. Niillä onnistutaan lähinnä varmistamaan, että koulun ikeestä vapautuva nuori osaa pitää liikkumista vastenmielisenä.

Vieraat kielet

Demareiden ohjelmassa asetetaan tavoitteeksi, että koulusta pitäisi tarttua mukaan taito pärjätä äidinkielen lisäksi kolmella muulla kielellä arkipäiväisissä tilanteissa. Ensimmäisen vieraan kielen opinnot alkaisivat jo ennen kouluikää varhaiskasvatuksessa.

Kansainvälistyvään maailmaan heräilevät suomalaiset rupeavat hiljalleen ymmärtämään, että kielitaito on tärkeä voimavara niin yksilölle kuin laajemmin yhteiskunnallekin. Meidän on kyettävä kommunikoimaan ulkomaisten kauppa- ja yhteistyökumppaniemme kanssa tehokkaasti ja luontevasti. Englanti ei siihen aina riitä eikä kiinalainen välttämättä ymmärrä, vaikka ruotsiksikin sanoisi.

Olisi suuri etu, jos kansalaisilla olisi oppivelvollisuuden perintönä monipuolinen kielitaito. Kaikkien ei tarvitse osata japania tai venäjää, mutta enemmän näiden ja muiden meillä harvinaisempien kielien taitajia tarvittaisiin. Edes pidennetty oppivelvollisuus ei korvaa kielten ammattilaisten ammattitaitoa, mutta vähäisempikin kielitaito olisi askel eteenpäin, jos sellainen löytyisi nykyistä useammalta.

Kokonaan toinen kysymys on, että kuinka pakolla päähän kaadettu kielitaito saadaan pysymään muistissa. Jos kieltä ei käytä, se unohtuu. Pitäisikö kansalaisille järjestää kielikinkereitä tai pakollisia kertausharjoituksia, joissa opittuja asioita palautettaisiin mieliin?

Pakkoruotsi

Demareiden esityksessä toinen kotimainen kieli säilyisi pakollisena. Sen opiskelu aloitettaisiin viimeistään viidennellä luokalla.

Pakkoruotsin äänekkäimpiä vastustajia ovat perussuomalaiset. Puolue julisti asiaa viime eduskuntavaalien alla avoimesti. Myös kansalaiskeskustelussa kaikille pakollisen toisen kotimaisen kielen opiskelua arvostellaan toisinaan hyvinkin kärkevästi.

On tärkeää, että palveluja on saatavilla molemmilla virallisilla kielillä, mutta onko sen tähden todellakin välttämätöntä takoa kieltä koko kansan kaaleihin vuosikausien ajan? Eikö riittäisi, jos ruotsin osaajia koulutettaisiin tarpeen mukaan – eikö asiaa saataisi järjestymään vapaaehtoisvoimin?

Vaikka ihminen voisi todistaa taitonsa korkeakoulussa suoritetulla niin sanotulla virkamiesruotsilla, ei se tee hänestä kielen osaajaa, joka pystyisi työskentelemään toisella kotimaisella. Virkamiesruotsin suorittaminen kertoo, että ihminen on läpäissyt kurssin hyväksytysti – ei muuta.

Pakkoruotsiin sijoitetut rahat olisi viisaampi käyttää kouluttamalla motivoituneita opiskelijoita todelliseen kielitaitoon.

Taito- ja taideaineet

Käsitöitä, kuvataidetta, musiikkia ja muita taito- ja taideaineita kaivataan kovasti kouluihin. Ruokaa pitäisi oppia laittamaan ja miksei siivoamaankin. Ei haittaisi, vaikka koulussa oppisi paikkaamaan vaikkapa puhjenneen polkupyörän renkaan.

Luova tekeminen ja käytännön taidot unohtuvat usein kirjaviisautta painottavilta. Luovuus on kuitenkin välttämätöntä, mikäli opittuja tietoja haluaa hyödyntää vähänkään merkittävämmällä tavalla. Esimerkiksi käsitöillä ja matematiikalla ja fysiikalla on luonnollinen yhteys.

Koululaisille ja opiskelijoille on annettava mahdollisuus opiskella heitä itseään kiinnostavia taito- ja taideaineita. Opetukseen on syytä yhdistää elementtejä muista aineista siten, että niistä saatuja teoreettisia tietoja voidaan soveltaa luovasti. Tällä tavalla avataan ovi himoittujen innovaatioiden lähteille.

Paljonko on tarpeeksi pakollista oppia?

SDP tekisi opintiestä nykyistä selvästi pidemmän. Polku alkaisi pakollisista varhaiskasvatuksesta nelivuotiaana ja päättyisi vasta, kun on suorittanut lukion, ammattikoulun tai jonkun muun mahdollisen toisen asteen tutkinnon.

Valtaisan suuri osa toisen asteen koulutuksen aloittavista suorittaa sen loppuun. Tässä mielessä oppivelvollisuuden pidentäminen ei toisi suurta muutosta, koska jo nyt on tehty päätös, että toisen asteen aloittamisesta tulee suurimmalle osalle käytännössä pakollista.

Pakollinen varhaiskasvatus on kinkkisempi juttu. Lapin Kansa kirjoitti pari vuotta sitten, että pahimmillaan lappilaislapsen yhdensuuntainen koulumatka voi olla jopa liki sata kilometriä . Tilanne voi olla nyttemmin parantunut, mutta kuinka sopivalta kuulostaisi viedä vanhemmilta mahdollisuus harkita, onko kymmenien kilometrien matka varhaiskasvatukseen eduksi lapsen kehitykselle?

Toteutuessaan SDP:n tavoittelema varhaiskasvatuspakko puuttuisi vanhempien harkintavaltaan muutenkin. Eräät ovat jopa pohdiskelleet salaliittoteorioiden hengessä, että lapset halutaan yhteiskunnan huomaan nykyistä nuorempina tehokkaamman aivopesun toivossa. Punaviherhyysäreiden arvellaan haluavan mädättää pienokaiset monikulttuurisuushapatuksella ja vähentää vanhempien mahdollisuutta kasvattaa lapsistaan propagandalle vastustuskykyisiä kriittisiä kansalaisia.

Eräänlaista aivopesua koulu ja kaikki muu kasvatus tietysti onkin. Lapset opetetaan niin sanotusti tavoille eli elämään yhteisön lakien ja normien mukaisesti. Koulujen tehtävä on tuottaa yhteiskunnalle hyödyllisiä kansalaisia.

Maahanmuuttokriitikkojen luulisi kuitenkin olevan tyytyväisiä, että aivopesulle pakotettaisiin myös maahanmuuttajien lapset. Voisi kuvitella, että hysteerisimpiä mieliä rauhoittaisi ajatus siitä, että demareiden mallissa slummien kätköissä oletetusti kasvavat pelätyt pikkuterroristit joutuisivat säännöllisesti altistetuiksi suomalaiselle kulttuurille. Ei kai sitä ihanuutta voi kukaan vastustaa?

Ja mitäpä se maksaa?

Kouluihin vaaditaan lisää melkein kaikkea. En puuttunut tässä varsinaisesti esimerkiksi luonnotieteiden opetukseenlainkaan, mutta jo pelkästään mainitsemiini kouluaineisiin kaivatut uudistukset toisivat niin paljon enemmän opiskeltavaa, että lisävuodet olisivat totta tosiaan tarpeen.

Koko lysti kävisi myös sietämättömän kalliiksi jo nyt konkurssikypsille kunnille. Demarit siirtäisivät koulutuksen laskun valtion maksettavaksi. Tämä takaisi paremmat mahdollisuudet tasalaatuiseen koulutukseen eri puolilla maata.

Mikään ei tietysti takaisi sitä, että valtion pussista heruisi rahaa nykyistä enempää. Tärkeää olisikin, että kaikille koululaisille ja opiskelijoille voitaisiin tarjota laadukasta opetusta. Valtion kustantamana tähän olisi paremmat edellytykset kuin vaihtelevien taloustilanteiden aallokossa ajelehtivien ja vaihtelevilla taidolla johdettujen kuntien maksamana.

Vaikka demareiden ehdottama mullistus ei koskaan toteutuisikaan, on kehitystä tapahduttava. Nykymallin puitteissa olisi saavutettavissa paljon parempia tuloksia, mutta esteeksi nousee turhan usein talous. Senttejä venyttelemällä oppijoille pystytään tarjoamaan juuri ja juuri välttävää, kun kiitettävää vähempään ei tulisi tyytyä.

Lapsista ja nuorista säästämällä maksamme tulevaisuudessa kalliin hinnan. Koulutus on eräs niistä kohteista, joihin panostaminen tuo taatusti sijoituksen takaisin.

Lue myös:
SDP: Uskonnonopetus pois kouluista ja oppivelvollisuus toisen asteen tutkintoon asti
Joutuuko se armas aika vai ei?

Aiheesta internetissä:
Vihreät: Koulutuspoliittinen ohjelma
Vasemmistoliitto: Tavoiteohjelma 2010-2015 / Sivistys ja koulutus luovat tasa-arvoa
Perussuomalaiset rp:n eduskuntavaaliohjelma 2011