”Olet minun mummokaveri”

Jaa kaverilleTilaa Seura

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Niin on näköjään rakkaalla minullakin. Kaksplussan Facebook-päivityksessä minua kutsuttiin mainioksi isäbloggaajaksi. Viimeksi eilen minua puhuteltiin strategia-Jussiksi. Myöhemmin minut nimettiin vielä mummokaveriksi.

On siis jälleen mummolareissun aika. Tällä kertaa päätettiin, että minä jään kotiin, ja muu perhe suuntaa Kemiin. Järjestely aiheutti kummastusta. Olen tähän mennessä ollut aina mukana, kun tytöt ovat käyneet mummolassa.

– Kyllähän sinunkin täytyy lähteä, isi. Sinä olet minun mummokaveri, esikoinen vetosi.

Illan mittaan suunnitelma rupesi kuitenkin kuulostamaan kolmevuotiaan mielestäkin reilulta. Kun päivittelin, että kuinka ikävä minulla tuleekaan, oli hänen vuoronsa selittää asia.

– Nyt on äidin vuoro päästä mummolaan. Sinä saat sitten tulla ensi kerralla, isi.

Nukkumaan mennessään tyttö rupesi pohtimaan, että mitä ottaa mukaan. Tällä kertaa matkaan on ilmeisesti lähdössä maastokuvioinen kylpyankka, koska se on ihana. Siskolle pitää muistaa ottaa hänen lempituttinsa.

Tilanne tuntuu aika erikoiselta. Jos ei muutamien tuntien pätkiä lasketa, olen viimeksi ollut yksin kotona lokakuussa 2010. Sen jälkeen, kun vanhempi tyttö syntyi, on ainakin yöllä ollut aina joku muukin paikalla. Tässä asunnossa en ole viettänyt yötä yksin vielä koskaan.

Kaikenlaista tekemistä kyllä riittäisi. Olisi hyödyllistä hommaa ja hauskaa puuhaa. Toisaalta olisi taatusti piristävää olla tekemättä yhtään mitään. Yllättävä vapaus sekoittaa pasmat.

Pitäisiköhän lähteä johonkin vai olisiko viisain nauttia kerrankin hiljaisuudesta?

Kun elämä soljuu pitkälti samaa rataa päivästä toiseen, on hankala äkkiseltään ajatella, että voisi olla jotenkin muutenkin. Lapset ovat määränneet tahdin kotona jo niin pitkään, että epäilen, osaanko nauttia yllättävästä vapaudesta. Voisin vaikka kuunnella musiikkia, kun haluan tai katsella väkivaltaisia elokuvia keskellä päivää. Voisin myös olla viisas ja kokkailla pakastimen täyteen ruokia, niin selviäisi jatkossa kaiken hulinan keskellä vähän helpommalla.

Hyvin naurettavaa on, että pohdin asiaa puolittain ääneen ja kirjoittelen oikein internettiin, kun olen viikonloppuna kokonaisen yön yksin kotona.

Onhan se valtavaa.

Lue myös:
Vieroitusoireet – huono isä
Pieni, valtava matka

——————————–

Isän pikajuna Facebookissa: www.facebook.com/isanpikajuna

Bloggaaja Twitterissä: @jussimkorhonen

Isän pikajuna Bloglovinissa: www.bloglovin.com/blog/11750703/isan-pikajuna

Lisää Isän pikajuna Bloggerin lukulistaan käyttämällä osoitetta http://blogit.kaksplus.fi/isanpikajuna/feed

X