Teksti:
Jussi Korhonen

pallot-ja-nakit-largePerheen naisväki sai maanantaina päähänsä, että oli korkea aika aloittaa vapun juhliminen. Kaupasta hankittiin ruokaa ja krääsää.

Tytöt valitsivat itselleen ilmapallot: vanhemman pallossa oli prinsessoja, nuorempi päätyi Angry Birdsiin. Prinsessapallo on niin rakas, että se on ollut nyt jo kaksi yötä kiinnitettynä esikoisen sängynpäätyyn niin, että sen näkee heti, kun herää.

Kun vappuostoksilta päästiin kotiin, minut valjastettiin välittömästi puhaltamaan lisää palloja. Ei niihin meinannut mennä ilmaa millään, vaikka kuinka niitä yritin venytelläkin. Saattaa tietysti johtua minun huonosta kunnostanikin, mutta oli aika hengästyttävä repäisy puhkua yhdeltä istumalta 25 ilmapalloa. Vähempi ei riittänyt, vaan kaikki oli täytettävä. Osa niistä tosin rikkoutui jo ennen urakan valmistumista.

Vapun ohjelmaan kuuluva piknik kuopuksen kummien kanssa rupeaa olemaan meillä jo perinne. Hauskaa on aina ollut, vaikka perinteeseen on juurtunut omiksi osikseen kolea sää, märkä nurmikko ja ajoittainen lumi- tai räntäsade. Sääennustusten valossa en pitäisi tuollaisia olosuhteita tänäkään vuonna erityisen epätodennäköisinä.

Piknikeväiden lisäksi vappuna syödään nakkeja ja perunasalaattia. Kotiruokanatsin ankara kuri höltyy juhlapäivinä sen verran, että jopa ranskanperunoita on luvassa. Lupasin kyllä uutenavuotena, kun tytöt ensimmäistä kertaa ranskalaisia söivät, että niillä voitaisiin herkutella vaikka kerran kuukaudessa, mutta asia on päässyt unohtumaan.

Äitini toi Haaparannalta meille jo aikoja sitten muutaman purkillisen ruotsalaisia Bullens Pilsner korv -nakkeja. Siinäpä vasta oivallisia pieniä makkaroita! Olen malttanut mieleni ja onnistunut säästämään ne vapuksi.

En tiedä, mahtavatko muut suomalaiset tuoda niitä Ruotsista, mutta meille niitä on kannettu jo vuosikymmeniä. Ne maistuvat edelleen samalta kuin lapsuudessani eikä pakkauskaan ole tainnut muuttua.

Vaput sen sijaan ovat muuttuneet. Kerroin päivityksessäni Turhat luistimet ajan ehkä hieman punerruttamista muistikuvistani 80-luvun vapuista Kemissä. Aate ei pala enää niin punaisella liekillä Kemissäkään – eikä varsinkaan täällä Oulussa. Puheissa vilahtelee toki edelleen häivähdyksiä pyhästä luokkavihasta, mutta nykyään puheiden palo on himmeämpi ja sovittelevampi. Aate on ottanut paikkansa taka-alalta, kun vapusta on tullut lasten ja opiskelijoiden juhla.

Se ei minua haittaa. Lapsellinen vappu on minusta hauska juhla.

Lue myös:
Turhat luistimet

——————————–

Isän pikajuna Facebookissa: www.facebook.com/isanpikajuna

Bloggaaja Twitterissä: @jussimkorhonen

Isän pikajuna Bloglovinissa: www.bloglovin.com/blog/11750703/isan-pikajuna

Lisää Isän pikajuna Bloggerin lukulistaan käyttämällä osoitetta http://blogit.kaksplus.fi/isanpikajuna/feed

 

X