Lapsellista palloilua

Ei satanut lunta tänä vappuna. Ei ollut edes pakkasta. Mittari näytti ruhtinaalliset 1,7 astetta plussaa, kun lähdimme eilen aamupäivällä perinteiselle vappupiknikille. Alkaneen toukokuun kunniaksi vetäisimme oikein porukalla talvivaatteet päälle.

Tällä kertaa leiri tehtiin Ainolan puistoon, joka siis oikeasti ei ole Ainolan puisto, vaikka niin sitä kaikki puhuttelevat. Leikkikentän viereen katettiin evästä. Ruokailu ei tyttöjä kauaa kiehtonut, mutta onneksi puistossa oli kaikenlaista muuta tekemistä. Kiitos ilman koleuden, ruuhkaakaan ei juuri ollut.

Lähdin esikoisen kanssa kaupungille katselemaan, kun nuorempi tyttö paineli päiväunille. Ihmisiä tungeksi joka puolella. Onneksi kolme- ja puolivuotias jaksaa jo kävellä pitempiäkin matkoja: vaunujen kanssa olisin taatusti tuskastunut väenpaljoudessa heti alkuunsa.

Mahtaa olla melkoinen kokemus kulkea tuhansien kaksi kertaa pitempien ihmisten seassa. Välillä tyttö huolehti, että emme löydä enää pyörää, jonka parkkeerasimme vähän sivummalle. En tiedä, oliko siinä lopulta mitään järkeä lähteä hortoilemaan ihmisvilinään; jos en itsekään sieltä juuri mitään näe tai sellaisesta erityisesti nauti, niin noinkohan se kovin hauskaa on pienelle lapsellekaan.

Vetäydyimme hulinasta jäätelötauolle. Aurinko lämmitti kulmauksen siedettävän lämpöiseksi. Rakennustyömaanäkymä ei houkutellut ketään muita nauttimaan lämmöstä, joten rauhassakin sai olla.

Työmaa on muuten juurikin keskellä kaupunkia. Kävelykadun toisella puolella on Stockmann, ja korttelin yksi seinusta sivuaa Rotuaaria. Nyt möyrittävään kulmaan on joku neropatti saanut päähänsä rakentaa yksityissairaalan kaupunkikuvaa elävöittämään. Ja sitten ihmetellään, kun Oulu ei pärjää kaupunkien vetovoimaisuutta vertailevissa tutkimuksissa.

Jäätelöiden jälkeen palasimme vielä Rotuaarille. Lavalla tuuttasivat viihdyttävästi Teekkaritorvet, joskin olen joskus kuullut heiltä äänentoiston kannalta parempiakin esityksiä. Jumiuduimme yleisöksi kauemmaksi kuin oli tarkoitus.

– Ei vielä. Hyvä biisi, tyttö perusteli, kun kyselin, että joko lähdettäisiin.

Luulen, että soitantoa enemmän häntä kuitenkin kiinnosti Seppo Valjuksen suunnittelema, Rotuaarin pallona tunnettu veistos ja siinä soliseva vesi.

Esikoinen on havainnut, että puhua voi muillekin kuin ihmisille. Hän esimerkiksi komentelee hissiä sulkemaan ovensa. Hissi vaikuttaisi tottelevan, sillä ovi sulkeutuu yleensä hyvin pian, kun odotteluun on ehtinyt kyllästyä niin paljon, että asiasta täytyy huomauttaa.

En tiedä, minkälaisia neuvotteluja asiasta on käyty, mutta maanantaina hankittu ja sen jälkeen sängyn päätyyn köytettynä yöpynyt prinsessapallo on kuulemma nyt pysyvästi sängyn omaisuutta. Sen tilalle olisi pitänyt saada uusi Angry Birds -ilmapallo. Olisin luultavasti heltynyt sellaisen ostamaan, ellen olisi tuhlannut kaikkea käteistä rahaa jäätelöihin tai jos pankkiautomaatille ei olisi pitänyt luovia noin tuhannen ihmisen lomitse.

Vappujuhlat päättyivät kotona perunasalaatista, ranskanperunoista ja nakeista koostuneeseen juhla-ateriaan.

Lapsellinen vappu on oikein hyvä.

Lue myös:
Suuri puhallus
Pala Oulua ja hattaraa

——————————–

Isän pikajuna Facebookissa: www.facebook.com/isanpikajuna

Bloggaaja Twitterissä: @jussimkorhonen

Isän pikajuna Bloglovinissa: www.bloglovin.com/blog/11750703/isan-pikajuna

Lisää Isän pikajuna Bloggerin lukulistaan käyttämällä osoitetta http://blogit.kaksplus.fi/isanpikajuna/feed