Tablettityttö

Saa googlata toiselle sivulle saakka ennen kuin hakusanalla tabletti löytyy mitään lääkkeisiin viittaavaa. Vielä jokunen vuosi sitten ainoat terveille pikkulapsille hyväksytyt tabletit olivat D-vitamiinivalmisteet ja ehkä jotkin muut yleisen hyvinvoinnin kannalta hyödyllisiksi katsotut aineet.

Toisin on nyt. Vain vanhuksille tabletista tulee ensimmäisenä mieleen lääkkeet. Me varhaiskeski-ikäiset olemme kuulleet, että joskus sellainenkin merkitys oli. Muut tietävät, että sana tarkoittaa kosketusnäytöllistä taulutietokonetta.

Kirjoitin aikaisemmin amerikkalaistutkimuksesta, jonka mukaan tableteilla ja kosketusnäyttöpuhelimilla Angry Birdsiä ja muita viihteellisiä pelejä pelaavat pikkulapset ovat ikätovereitaan jäljessä kielellisessä kehityksessä. Niin sanottujen oppimispelien parissa aikaansa viettävillä tenavoilla ei vastaavia ongelmia ole.

On meilläkin tabletti. Katselimme ihmeissämme, kun tuolloin kaksivuotias esikoinen otti laitteen suvereenisti haltuunsa, kun vekottimen hänelle ensimmäisen kerran luovutimme. En nyt viitsi mainita aparaatin valmistajaa, kun mainostamisesta ei minulle makseta, mutta kutsutaan sitä vaikka iipalaksi, kuten tytär edelleen tekee, vaikka osaisi kyllä jo nyt ääntää sen oikeinkin.

Iipalassa ei ole Angry Birdsiä koskaan ollut, kun ei sitä kukaan ole kaivannut. Sen sijaan siinä on monia muita sovelluksia, joiden parissa esikoinen on viihtynyt: on piirto- ja väritysohjelmia, on eläinmuistipelejä, on musiikkisovelluksia ja vaikka mitä. Suurinta osaa voi varmaankin jonkinlaisiksi oppimispeleiksi kutsua.

Minun puhelimessani Angry Birds -pelejä on. Tapasin pelata niitä lähinnä silloin, kun vielä jouduin makaamaan lastenhuoneessa nukuttajana. Esikoinen kokeili peliä yhden kerran, mutta menetti mielenkiintonsa muutamassa minuutissa.

Nuorempi tyttö ei ole vielä tähän mennessä ollut erityisen kiinnostunut tabletin näpräämisestä. Hyvä niin. Hän vaikuttaa tuskastuvan vähintäänkin yhtä nopeasti kuin minäkin, ja ainakin minun tekisi monesti mieleni lyödä teknisiä laitteita vaikka vasaralla. Minä pystyn itseni useimmiten hillitsemään, mutta kaksivuotiaasta en olisi niin varma.

Jonakin päivänä edessä on kuitenkin se hetki, kun jokaiselle on hankittava oma laite. Siihen on tyytyminen. En luopuisi itsekään enää älypuhelimesta. Muistan hyvin ajan, kun tietokoneita ei ollut joka torpassa ja internetiä ei ollut olemassakaan (sellaisena kuin se nyt ymmärretään). Nyt niitä ilman olisi hankala elää. Tytöt eivät voi kuin ihmetellä aikaa, jolloin jokaisella ei ollut jatkuvaa pääsyä tietoverkkoon.

Kaikkea aikaa ei sovi kuluttaa jonkun ruudun äärellä, mutta ei internetissä tai erilaisissa laitteissa mitään pahaa ole. Se riippuu siitä, mitä niillä tekee. Olen täysin vakuuttunut, että luova tekeminen on hyväksi, vaikka sen tekisikin tietokoneella.

Eikä koneiden tarvitse viedä mitään pois. Ne ovat lisänä. Niillä voi aivan hyvin puuhata yhdessä. Meillä on ainakin katseltu elukoita ja tehty muuta hauskaa porukalla. Toki saman ajan voisi käyttää johonkin muuhunkin, mutta tärkeintä lienee, että puuha on kaikille mielekästä.

Minä arvelen, että tutkimuksessa, jossa pelaamisella todettiin yhteys kielellisen kehityksen viivästymiseen, on kyse siitä, että koneet on valjastettu lapsenvahdeiksi. Vuorovaikutus vanhempien kanssa on jäänyt vähäisemmäksi, ja laite on vienyt huomion niin, että puhuttuja sanoja ei ole kuultu. Tämä sopisi mainiosti yhteen toisen amerikkalaistutkimuksen kanssa, jonka mukaan lapset, joille puhutaan vähemmän, oppivat kieltä hitaammin.

Vika tuskin on Angry Birdsissä, jos lapsi ei puhu. Vika on vanhemmissa, jotka ovat liian kiireisiä tai välinpitämättömiä.

Lue myös:
Tutkimus: Angry Birds haitaksi lapsen kehitykselle?
Tutkimus: Tämän vuoksi rikkaiden lapset oppivat kieltä paremmin
Viimeinen vauva vapautui