Sensuuri iskee iltaisin
Mustakoiso uhkaa Prinsessa Ruususta kuolemalla. Kiinan keisari ja Kaunottareen rakastunut Hirviö tekevät kuolemaa. Kuolleita äitejä ja kiveksi muutettuja sisarpuolia, pikkutyttöjä syöviä susia.
Kun nyt viimein meilläkin on päästy iltasatujen makuun, olen joutunut opettelemaan sensuroimaan hankalimmat paikat tarinoista. Meillä on useita kirjoja, joihin on kerätty perinteisiä satuja. Osassa niistä tarinoita on mukailtu ohittamalla verisimpiä yksityiskohtia, mutta osan kanssa täytyy olla tarkkana, ettei tule juuri nukkuma-aikaan herättäneeksi pienissä päissä turhan kiperiä kysymyksiä.
Esikoinen saa valita illalla kirjan ja siitä sadun, joka luetaan. Yleensä valinta on Suuri satukirja tytöille (kids.fi). Siinä tarinat ovat pääosin valmiiksi aika kilttejä, mutta joitakin kohtia minä silti vielä pehmentelen entisestään.
Hyvin usein saduksi tuosta kirjasta on valikoitunut Prinsessa Ruusunen. Osaan tarinan jo aika hyvin ulkoa, enkä monestikaan enää juuri ajattele lukemaani. Tästä Ruusus-mukaelmasta yritän sensuroida kuoleman ja korvata sen sairastumisella, mutta pari kertaa olen lipsauttanut sen K-sanan ajatuksissani. Onneksi se ei ole johtanut iltamyöhän syvällisiin keskusteluihin.
Olen nyt päivitellyt näitä hankalia kysymyksiä, kun uskontoon liittyvistä asioista olen kirjoitellut. Ei siinä mitään: vaikeita kysymyksiä tulee varmasti, enkä minä niitä yritä mitenkään lopullisesti vältellä. Iltasatuaikaan en niitä kuitenkaan haluaisi ruveta käsittelemään. Siinä illalla tulee muutenkin monesti puheeksi päivän mittaan askarruttamaan jääneitä aiheita, joten ei siihen enää syvällisiä keskusteluja kuolemasta tarvita hautumaan yön yli.
Muuten minusta on hauskaa, että iltasadut ovat viimein ruvenneet kelpaamaan. Iltasadut olivat yksi asia, johon ajatuksen tasolla sitouduin ennen isäksi tuloa. Ajattelin, että se nyt ainakin olisi sellainen juttu, josta varmasti selviytyisin.
Vaan eipä ne iltasadut tätä ennen kelvanneet. Olemme kyllä joskus niitä yrittäneet tuoda kivoiksi rauhoittumishetkiksi, mutta ei siitä mitään tullut. Vasta nyt, kun esikoinen jo paremmin ymmärtää kuulemansa, on hommasta tullut jokailtainen osa iltarutiineja.
Kaksivuotias kyllä toimii, kuten alunperin kuvittelin kaikkien lasten tekevän. Hän makaa kiltisti sängyssä ja kuuntelee, vaikka ei tietenkään kovin syvällisesti pääse tarinoihin sisälle. Joskus hän nukahtaa kesken lyhyen sadun. Vanhempi tyttö ei sellaiseen koskaan ruvennut.
Prinsessat ovat jostakin luikerrelleet kolme- ja puolivuotiaan elämään. Kaipa hän on niistä kerhossa kuullu, koska kotona ei ainakaan ole niistä juuri puhuttu ja kaveritkin ovat suurimmaksi osaksi poikia.
Ei tietenkään saisi nyt olla epätasa-arvoinen: voivathan ne prinsessat olla peräisin jonkun pojankin jutuista. Epäilenpä vain.
Iltasatujen tulee joka tapauksessa mielellään käsitellä prinsessoja. Ihan hyvä niin. Kivat prinsessasadut ovat minusta oikein sopivia juttuja mietittäväksi, kun nukkumaan on menossa.
Jää sitten vain minun tehtäväkseni sensuroida tarinat kauttaaltaan sopivan kivoiksi.
Lue myös:
Mikä on Jumala?
——————————–
Isän pikajuna Facebookissa: www.facebook.com/isanpikajuna
Bloggaaja Twitterissä: @jussimkorhonen
Isän pikajuna Bloglovinissa: www.bloglovin.com/blog/11750703/isan-pikajuna
Lisää Isän pikajuna Bloggerin lukulistaan käyttämällä osoitetta http://blogit.kaksplus.fi/isanpikajuna/feed