Simsalibim ja talossa talon tavalla

Jaa kaverilleTilaa Seura

siivetEri paikoissa on eri jutut. Kotona on omat lelut ja päiväkodissa toiset. Näin minä ajattelen asian. Ei päiväkotiin minun mielestäni tarvitse raahata ainakaan päivittäin mitään omia romuja.

Itkua, raivareita ja kilpavarustelua – lasten omat lelut lietsovat kateutta päiväkodeissa otsikoi Yle Lahti jutun, jossa kerrottiin omien lelujen aiheuttamista ongelmista päiväkodeissa. Itse jutusta käy ilmi, että tilanne ei ole aivan niin hirveä kuin otsikosta voisi kuvitella. Pahimmillaan ongelmia kuitenkin ilmenee.

Silloin tällöin järjestettävä oma lelu -päivä on vaihtelua päiväkodin arkeen samalla tavalla kuin vaikka retki taidemuseoon. Ymmärrän myös, että turvallisuutta tuovat unilelut tai vastaavat muut tavarat voivat olla hyvinkin tärkeitä varsinkin pienille lapsille. Muuten olisi kaikin puolin fiksumpaa toimia talon tavoilla ja tavaroilla.

Kai päiväkodeissa ainakin pääsääntöisesti syödäänkin sitä, mitä siellä sattuu olemaan tarjolla. Vai mahtaakohan monikin varustaa lapsensa hoitopäiväksi omilla eväillä?

Meidän tytöthän eivät päiväkodissa vielä ole, joten kirjoitan tästä asiasta ilman kummempaa kokemusta. Esikoisen kerhossa on tosin välillä ollut oma lelu -päiviä. Muuten ei olisi kyllä tullut mieleenikään pakata mukaan mitään omia tavaroita.

Oma lelu -päivinäkään ei mukaan ole lähtenyt mitään kaikkein hienoimpia leluja, vaikka tyttö onkin itse saanut valita. Kerran mukana oli esimerkiksi se My Little Pony, jolle ei ole vieläkään hankittu kaveria, yhdesti matkaan lähti kummitädiltä lahjaksi saatu kauhakuormaaja.

Kateuteen ja kilpavarusteluun törmäsin vappuna, kun kerhossa oli naamiaiset. Silloinkin sitä ilmeni minun päässäni. Tyttö pukeutui keijuprinsessaksi. Päälle laitettiin hieno mekko, ja selkään puettiin syntymäpäivälahjaksi saadut keijusiivet. Sotisopaan olisi kuulunut myös taikasauva, mutta sitä ei pahimmoilleen löytynyt mistään juuri sinä aamuna. Sen virkaa toimittamaan esikoinen valitsi vappurupelin (vai mikä lie nimeltään), jota hän itse kutsuu tuulettimeksi.

Kerhossa odottikin toinen siivekäs. Myös hänellä oli hieno mekko. Taikasauvakin löytyi. Vaikka minun tyttäreni on tietysti paras kaikessa ja maailman kaunein, oli kaverin asukokonaisuus tunnustettava meidän versiotamme näyttävämmäksi. Mitään en tietenkään kenellekään sanonut, mutta hetken mietin, että tämä ei saa toistua: seuraavalla kerralla palkkaan vaikka jonkun stylistin pitämään huolen, että minun tyttöni on varmasti kaikkein sykähdyttävin näky.

Taikasauva on sittemmin löytynyt. Sen varsi on käynyt jo lyhyenlaiseksi, mutta se toimii kyllä oikein hyvin: simsalibim ja muutun milloin lehmäksi, milloin sammakoksi ja sitten taas isiksi.

Lue myös:
My Precious Little Pony

——————————–

Isän pikajuna Facebookissa: www.facebook.com/isanpikajuna

Bloggaaja Twitterissä: @jussimkorhonen

Isän pikajuna Bloglovinissa: www.bloglovin.com/blog/11750703/isan-pikajuna

Lisää Isän pikajuna Bloggerin lukulistaan käyttämällä osoitetta http://blogit.kaksplus.fi/isanpikajuna/feed

X