Neljä totuutta minusta
Kyllä kansa tietää. On käynyt hyvin selväksi, että miehet eivät jää kotiin lapsia hoitamaan. Se on naisten hommaa.
Minulla on lapsia, ja hoidan heitä kotona. Näin ollen minun on siis oltava äiti. En muista synnyttäneeni, mutta menköön se vaikka hormoonien piikkiin. Nehän kuulemma aiheuttavat meille äideille kaikenlaista – miksei muistinmenetystäkin?
Tämän ja huomisen äitienpäivän kunniaksi etsin vastauksia mieltäni jäytävään kysymykseen: minkälainen äiti minä sitten olen?
Onneksi internet antaa luotettavat vastaukset kysymykseen kuin kysymykseen. Niitä ei ole syytä kyseenalaistaa, vaan totuus on nieltävä, vaikka se sattuisi. Haukataan sitä nöyräpiirakkaa.
Tein neljä testiä. Seuraavat totuudet ovat lopullisia.
1. Olen nössömutsi
Helsingin Sanomien testi kertoo, että olen periksi antava nössö. Minun pitäisi kuulemma luottaa taitoihini vanhempana. Tein testin varmuuden vuoksi toistamiseen. Vaikka vastasin molemmilla kerroilla rehellisesti, tuli toisella kerralla tulokseksi natsi. Luotetaan kuitenkin alkuperäiseen mittaustulokseen: nössö mikä nössö.
2. Olen minä tiedän kaiken -äiti
Iltasanomien testi vahvistaa, että olen “kasvattajien aatelia”. Se kertoo myös, että opastan itseäni huonompia vanhempia oikeille poluille. Tieteellisen tarkka tutkimus osasi lisäksi kertoa, että minun lapseni ovat “kasvatuskouluni mallioppilaita”.
Olen aina luottanut Iltasanomien – kuten myös muiden lööppilehtien – erehtymättömän tarkkaan havainnointiin. Tällä kertaa tuo journalismin riemujuhla laskeutui minun ympärilleni ja julisti lopullisen totuuden: tästä pidetään kiinni.
3. Olen rooliani hakeva äiti
Kodin Kuvalehti väittää, että matkani täydelliseen vanhemmuuteen olisi vielä kesken. En ole ehkä ihan täysin epäonnistunut äitinä, mutta petrattavaa riittää. Päätelmän voi kenties kuvitella kertovan siitä, että olen jotenkin vielä kahden vaiheilla isyyden ja äitiyden välimaastossa.
4. Olen marttyyri
Suhdesoppa-sivuston testi paljastaa, että unohdan itseni, kun keskityn palvelemaan muita. Kärsin sisäisestä tyytymättömyydestä, ja perheenjäsenet rupeavat pitämään minua pian marisijana, jos eivät niin jo nyt tee. Olen oikeastaan aika surkea tapaus äidiksi.
——————————–
Tutkimustuloksia ei käy kiistäminen. Minun on opeteltava tulemaan toimeen sen kanssa, että olen rooliani hakeva nössö marttyyri. Onneksi sellainen henkilö on kasvattajien aatelia. Sitä yhteiskunta haluaa – ja sitä se saa.
——————————–
Epäonnistuneessa selfiessä näkyy nössö, joka antoi kolmevuotiaan kaunistaa itsensä koruilla niin nätiksi, että täytyi halata.
——————————–
Isän pikajuna Facebookissa: www.facebook.com/isanpikajuna
Bloggaaja Twitterissä: @jussimkorhonen
Isän pikajuna Bloglovinissa: www.bloglovin.com/blog/11750703/isan-pikajuna
Lisää Isän pikajuna Bloggerin lukulistaan käyttämällä osoitetta http://blogit.kaksplus.fi/isanpikajuna/feed