Superisi suuttuu

Jaa kaverilleTilaa Seura

Jo jonkin aikaa sitten meillä päästiin yhteisymmärrykseen siitä, että jos esikoinen on kerran prinsessa, on minun oltava kuningas.

Tarkalleen ottaenhan se voisi toki mennä niinkin, että tyttöjen äiti olisi kuningatar ja minä hänen puolisonaan vain prinssi. Jos tässä kruunupääksi kuitenkin on yleensä ryhdyttävä, niin valitsen kuninkuuden. Sanokoon protokolla, kruununperimysjärjestys ja muut asiaan vaikuttavat seikat mitä hyvänsä.

Alkuviikosta sain jälleen uuden liikanimen.

Lähdin iltalenkille vanhemman tytön kanssa. Matka suuntautui taas kerran suorinta tietä leikkipuistoon. Siellä tyttö kehuskeli, että osaa ottaa keinussa kovemmat vauhdit kuin minä.

Sehän piti katsoa.

Ansaitsin tyttäreni kunnioituksen ottamalla niin kovat vauhdit kuin vain oli mahdollista. Ihastellen tyttö katsoi isäänsä ja sanoi:
– Superisi!

**********

Yritän säilyttää malttini, vaikka se on monesti hankalaa. Niin paljon kaikenlaista tapahtuu koko ajan, että tyyninkin henkilö siinä joskus hetkellisesti kiivastuu.

Huutamisesta ja räyhäämisestä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Sellaiseen en ole ainakaan muistaakseni vielä koskaan sortunut. Komentelustakaan en perusta, mutta sitä on jo hankalampi kokonaan välttää.

Joskus minä suutun. En raivoa, mutta otan tuolloin ohjat päättäväisemmin käsiini.

Kukaan ei pidä siitä, kun suutun – en itsekään.

**********

On kuitenkin tilanne, jolloin suuttumista oikein toivotaan: iIllalla, kun on aika häätää hammaspeikot.

– Suutu peikoille, esikoinen monesti vaatii.
– Hus pois kaikki peikot suusta. Yhtään peikkoa ei saa jäädä. Sieltä pois, peikko, ja sieltä, minä uhoan.

Manaus tuo kuulemma toisinaan mieleen jonkun kaatajapapin hurmoksellisen messuamisen.

Superisi-iltana taisin suuttua peikoille tavanomaistakin ärhäkämmin. Tytär huolestui, että peikoille tulee meukkaamisestani paha mieli.

Kuinka kiltisti ajateltu. Kunpa itsekin jaksaisi ottaa samalla tavalla muut huomioon. Kunpa tyttö ei vain keskittyisi liikaa miellyttämään muita.

(Tulipa muuten vahva bon voyage -fiilis tuosta edellisestä kappaleesta. Tekisi mieli vähän muokata sitä, mutta jotenkin tuntuu, että olen kirjoittanut sen aikaisemminkin ja että sen on oltava juuri noin.)

*********

Isän pikajuna Facebookissa: www.facebook.com/isanpikajuna

Bloggaaja Twitterissä: @jussimkorhonen

Isän pikajuna Bloglovinissa: www.bloglovin.com/blog/11750703/isan-pikajuna

Isän pikajuna Blogilistalla: www.blogilista.fi/blogi/isan-pikajuna-perheblogit/118071

Lisää Isän pikajuna Bloggerin lukulistaan käyttämällä osoitetta http://blogit.kaksplus.fi/isanpikajuna/feed

 

X