Rankkaa tämä juhliminen
Juhliminen aloitettiin lauantaina. Tanssiksikin pistettiin. Ensi viikonloppuna bileet jatkuvat, ja arvaan, että silloin meno vasta hurjaksi äityykin.
Meidän vauva täytti kaksi vuotta. Juhlat päätettiin järjestää tälläkin kertaa kahdessa erässä. Lauantaina juhlivat aikuiset. Viikon päästä on lasten vuoro.
Mummu ja pappa toivat kuopukselle CD-soittimen ja levyjä. Paketeista löytyi myös heppoja, ja hauska palikkapalapeli, joka oli minullekin aika haastava. Yksinäinen My Little Ponykin sai viimein kavereita – heti kerralla useamman.
Illan päätteeksi meillä pistettiin tanssiksi. Homma meni niin, että esikoinen toimi DJ:nä, ja minä pistin jalalla koreasti. Sanoisin, että koikkelehtimiseni ei ollut varsinaisesti lasten katseltavaa, mutta näytti se heitä huvittavan.
Pientenkin juhlien järjestäminen on melkoista sirkusta, kun kaksi tenavaa on avustamassa joka käänteessä. Joissakin asioissa esikoisesta on jo paljonkin hyötyä, mutta aikamoinen repäisy synttäribileet silti ovat.
Itse juhlat olivat aika hillityt, mutta ensi viikonlopun lastenbileissä on meno taatusti toista luokkaa. Huokailen jo valmiiksi. Ne ovat kuitenkin hienoja juttuja. Täysi kämppä iloitsevia lapsia on äänekäs, vauhdikas ja uuvuttava kokemus, mutta pari kertaa vuodessa niin hieno elämys, että en minä niitä millään välistäkään voisi jättää.
*************
En ole mikään leipuri, mutta kakut minä kyllä väsään. Niistä ei tule välttämättä nättejä, mutta ne maistuvat hyvältä.
Teen kakkupohjat anopilta saadulla reseptillä, jolla pohja onnistuu aina. En ole uskaltanut edes kokeilla mitään muuta.
Kakusta tuli vuodenaikaan sopivasti aika kesäinen. Pohjan värjäsin vihreäksi. Täytteet ja päällysteet olivat keltaisia.
Tarkoitus oli, että kakku olisi myös maistunut vihreältä ja keltaiselta. Keltaisessa täytteessä oli mascarponella höystettyä kermavaahtoa, banaania ja aprikoosihilloa. Pohjan kostutin limellä terävöitetyllä appelsiinimehulla. Esikoinen viimeisteli kokonaisuuden koristelemalla kakun pienillä vaaleanpunaisilla sydämillä.
Kahdeksan munan kakkupohjasta tulee niin suuri, että vaikka herkkua kuinka ahmittiin, jäi siitä liki puolet syömättä. Tämä sopii minulle mainiosti. Kakkubileiden dagen efter helpottaa kummasti, kun aamun aloittaa syömällä läjäpäin juhlien jämiä.
Tänään sain herkutella vieläpä kaikessa rauhassa, kun lapset lähtivät äitinsä kanssa puistoon. Täytekakkua, kahvia ja Facebook täydellisessä rauhassa – 2010-luvun koti-isän toivesunnuntai.
*************
Isän pikajuna Facebookissa: www.facebook.com/isanpikajuna
Bloggaaja Twitterissä: @jussimkorhonen
Isän pikajuna Bloglovinissa: www.bloglovin.com/blog/11750703/isan-pikajuna
Isän pikajuna Blogilistalla: www.blogilista.fi/blogi/isan-pikajuna-perheblogit/118071
Lisää Isän pikajuna Bloggerin lukulistaan käyttämällä osoitetta http://blogit.kaksplus.fi/isanpikajuna/feed