Teksti:
Jussi Korhonen

Kaikki bloggaajat on verolle pantava. Jokainen saatu murunen on byrokratialle alistettava. Rankimman jälkeen on elannon hankkimisesta rangaistava.

Verottaja otti hiljattain kantaa bloggaajien ilmaiseksi saamiin tuotteisiin. Sellaiset hyödykkeet, jotka voi myydä ja näin muuttaa rahaksi, on valtiovallan mielestä laskettava verotettavaksi tuloksi. Pienet mainoslahjat eivät kuitenkaan verottajaa kiinnosta. Asiasta kertoi kansantajuisesti Yle.

Ylen jutussakin haastateltu Hanne Valtari mietiskeli Lähiömutsi-blogissaan printtimedian ja blogien eroa. Hänen mukaansa lehtiin toimitettavat testituotteet päätyvät ainakin joskus toimittajien omaisuudeksi, eikä verottajalle hiiskuta asiasta mitään.

Myös Kolmistaan-blogin Karkki pohdiskeli samaa asiaa ja muita verottajan esittämiä näkemyksiä bloggaajien saamien tuotteiden verotuksesta.

Minun mielestäni tässä ei pitäisi olla kovin suurta ongelmaa: jos työstä saadaan korvausta, on siitä maksettava verot. Sillä ei ole niin väliä, onko korvaus rahaa vai jotakin muuta rahan arvoista. Jos vaikkapa naistenlehden toimittaja koostaa meikkivarastonsa työpaikalta saaduilla tuotteilla, tulisi hänen tietenkin maksaa tällaisesta etuudesta verot.

Toimittajan ei pitäisi hamstrata ilmaistuotteita ihan senkään vuoksi, että se vaarantaa hänen riippumattomuutensa tiedonvälittäjänä. Toisaalta monikaan ei edes odota löytävänsä naistenlehtien sivuilta kovin riippumatonta tietoa, koska julkaisuissa esiteltävät tuotteet ovat suurelta osin peräisin lehtien mainostajilta. Lehtien ja mainostajien suhdetta käsiteltiin esimerkiksi Ylen muutaman vuoden takaisessa jutussa.

Hyvä journalistista tapaa määrittelevissä Journalistin ohjeissa mainitaan seuraavaa:

“Journalisti ei saa käyttää asemaansa väärin. Hänen ei pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus eikä vaatia tai vastaanottaa etuja, jotka voivat vaarantaa riippumattomuuden tai ammattietiikan.”

Suuri osa suomalaisista lehdistä ja ammattitoimittajista on ainakin näennäisesti sitoutunut Journalistin ohjeisiin. Journalisti-lehdessä oli kuitenkin hiljattain juttu, jossa kerrottiin, että edelleen on toimittajia, jotka yrittävät ammattinsa varjolla saada ilmaisia matkoja ja muita etuisuuksia.

Jos joidenkin toimittajien motiivit on syytä asettaa kyseenalaisiksi, ei paljon muuta voi odottaa bloggaajiltakaan. Ainakin sopimuksessa, jonka minä allekirjoitin tämän blogin pitämisestä, on maininta siitä, että blogia tulee kirjoittaa Journalistin ohjeiden mukaisesti. En tiedä, mutta olettaisin, että sama maininta on myös muiden Kaksplussan bloggaajien sopimuksissa. Näin ollen meiltä pitäisi joka tapauksessa voida odottaa jokseenkin riippumatonta ja avointa otetta.

Minulle maksetaan pieni rahallinen korvaus blogin kirjoittamisesta. Mitään tavaraa en ole saanut tai pyytänyt blogin vuoksi. Jos kuitenkin joskus jotakin saan, mainitsen taatusti asiasta. Mikäli en palauta tuotetta testin päätteeksi, maksan siitä verot.

Ainoa hyödyke, jonka olen saanut käsiini bloggausaikanani, on kamera, josta kirjoittamani arvio julkaistaan myöhemmin Kaksplus-lehdessä. En saa laitetta omakseni, vaan palautan sen. Jos vehje olisi ollut jäämässä minulle, en olisi luultavasti tiputellut sitä tahallani lattialle tai upottanut kylpyammeeseen kuvaamaan videota.

Monet bloggaajat kuitenkin saavat kaikenlaista hyödyllistä tai hyödytöntä roipetta. Ilmaiseksi saatujen tuotteiden arvioihin on syytä suhtautua kriittisesti: Pureeko tämä bloggaaja ruokkivaa kättä? Onko tuote oikeasti niin hyvä kuin bloggaajaa hehkuttaa? Useissa blogeissa kerrotaan, jos jokin tuote on saatu näkyvyyttä vastaan, mutta voidaanko luottaa, että kaikki bloggaajat ilmoittavat asian avoimesti?

Olettaako edes kukaan, että blogien kehut kaupallisista tuotteista ovat pyyteettömämpiä kuin naistenlehtien arviot mainostajiensa tuotteista?

Mainostajan kannalta bloggaajat ovat oivallista riistaa. Lahjoitusarvoltaan vähäisen tuotteen antamalla voi saada varauksetonta suitsutusta kauppatavaralle. Parhaimmillaan tällainen pilkkahintainen mainonta tavoittaa jopa kymmeniätuhansia silmäpareja. Journalistin ohjeiden kahleista ei tarvitse välittää.

Tiettävästi röyhkeimmät bloggaajat jopa enemmän tai vähemmän peitellysti suorastaan kerjäävät tavaraa. Olen itsekin kirjoittanut joskus asioista, joita haluaisin. Kuten nyt vaikka paistinpannun. Toivottavasti näitä kirjoituksia ei ole tulkittu siten, että olisin yrittänyt niillä houkutella jonkun tarjoamaan minulle tavaraa ilmaiseksi tai suitsutusta vastaan.

Olen hyvin ei-kaupallinen henkilö, mutta kyllä minulle raha kelpaa. En panisi pahakseni, jos vaikka joku haluaisi mainostaa blogissani. En kylläkään oleta, että näin tapahtuu ainakaan aivan lähiaikoina.

Olen hyvin kiitollinen jokaisesta Isän pikajunan lukijasta. Kymmeniätuhansia teitä ei kuitenkaan ole, enkä ole luultavasti kovin houkutteleva yhteistyökumppani mainostajille. Blogin sisältökään tuskin auttaa asiaa. Kerroin asiasta tavallani myös hiljattaisessa päivityksessä Mällit naamalle.

Lifestyle-blogeissa liikkuu rahaa. Nuoret naiset kuluttavat tuotteisiin, joita toiset nuoret naiset blogeissaan esittelevät. Minä olen rähjääntynyt, kovaa vauhtia keski-ikäistyvä mies, joka kirjoittaa politiikasta tai sitten pilkkaa itseään ja kaikkia muita. Mitä minä voisin myydä? Mitä minun blogini kautta kannattaisi mainostaa?

Ei minulla ole mitään viihteellisiä lifestyleblogeja vastaan. Minua ne eivät juuri viihdytä, mutta ymmärrän hyvin, että on valtaisa joukko ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita niissä käsiteltävistä asioista. En varsinaisesti kuulu lifestyleblogien kohderyhmään, joten minun mietteilläni ei oikeastaan ole niiden suhteen edes merkitystä.

Eräs blogiin kommentoinut henkilö ihmetteli, mikä minun blogini kohderyhmä on. En minä oikein tiedä. Sitä olisi varmasti kannattanut miettiä jo ennen kuin rupesin tällaista blogia kirjoittamaan. Lapsia, perheitä ja niihin liittyviä asioita käsittelevät blogit ovat hyvin pitkälti mammojen maailmaa. Vailla minkäänlaista tutkimustietoa uskallan väittää, että äidit haluavat kuulla vanhemmuuden kokemuksista toisilta äideiltä.

Koti-isiä on Suomessa hyvin vähän, joten vertaisieni joukko on pieni. Sen näkee jo siitäkin, että lukemattomien äitiblogien seassa on vain muutamia aktiivisia isäbloggaajia.

Jos olisin viisas, kirjoittaisin englanniksi, jolloin samankaltaisessa elämäntilanteessa olevia potentiaalisia lukijoita olisi monin verroin nykyistä enemmän. Itse asiassa minua on muutaman kerran pyydetykin kirjoittamaan jotakin englanniksi, mutta toistaiseksi en ole Euroviisu-postausta enempää viitsinyt.

Jos olisin todella kiinnostunut lukijamääristä, kirjoittaisin jotain ihan muuta jonnekin ihan muualle. Ei minulla edes ole mitään erityisen mielenkiintoista tai varsinkaan viihdyttävää sanottavaa näistä lapsi- ja perheaiheista.

Taloudellinen hyöty, jonka blogista saan kuukaudessa, on niin vähäinen, että jos pitäisin tätä työnä, en viitsisi nähdä sen eteen edes sitä vaivaa, jonka tämä yksittäinen kirjoitus vaatii. Minun motiivini on järjestää ajatuksiani. Tekstit jäävät minulle muistoksi tästä ajasta. Ehkä tyttöjäkin jonakin päivänä kiinnostaa lukea, mitä heidän isänsä mietiskeli, kun he olivat pieniä.

Minua ainakin kiinnostaa, ja jo yksin se riittää.

*************

Päivitys: En syytä Kaksplussaa tai Otavamediaa siitä, että ne maksaisivat minulle liian vähän. Sopimuksemme on reilu. Mikäli tuottaisin kiinnostavampaa sisältöä, olisi lukijoita enemmän ja saamani palkkiokin suurempi.

*************

Lue myös:
Onko hyviä ja kestäviä pannuja olemassakaan?
Mällit naamalle
Mulukkuemännän liveseuranta: Euroviisut 2014

Aiheesta internetissä:
Yle: Verottaja iskee bloggaajien saamiin ilmaislahjoihin
Verohallinto: Blogikirjoituksista saatujen korvausten ja etujen verotus
Lähiömutsi: Bloggaajan saamien tuotteiden verotus
Kolmistaan: Pitääkö bloggaajan maksaa ei-toivotusta lahjasta?
Journalisti: Mankujat
Suomen journalistiliitto: Journalistin ohjeet
Yle: Mainostajat vahtivat aikakauslehtien sisältöä

*************

Isän pikajuna Facebookissa: www.facebook.com/isanpikajuna

Bloggaaja Twitterissä: @jussimkorhonen

Isän pikajuna Bloglovinissa: www.bloglovin.com/blog/11750703/isan-pikajuna

Isän pikajuna Blogilistalla: www.blogilista.fi/blogi/isan-pikajuna-perheblogit/118071

Lisää Isän pikajuna Bloggerin lukulistaan käyttämällä osoitetta http://blogit.kaksplus.fi/isanpikajuna/feed

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Lue myös

Mainos

Mainos

Kommentointi

Heippa!
Mielestäni käsittelet mielenkiintoisia aiheita laidasta laitaan, ”linjasta” riippumatta, monesti tykkään jutuistasi, ja tavasta tarttua ajankohtaisiin aiheisiin.
Tätä oli ihan pakko kommentoida, en olisi ikinä arvannut että muka kaksplussan bloggaajat kirjoittavat journalistin ohjeiden mukaan (vaan osa ainakin enemmän: ilmaista kamaa, kyllä kiitos ja sitten myyntiin, veroja kiertäen;)

Korjaus, tarkoitin tietenkin ilmaista tavaraa 🙂

No tavaraa sentään. Kyllä mun mielestä tämä Kaksplussan meininki on aika siivoa verrattuna moniin villeihin bloggaajiin, joita tässä lähiaikoina olen tarkkaillut. Toisaalta minä en oikein ymmärrä tuota koko bisnestä, joka näiden kosmetiikka- ja vaatefirmojen ja muiden vastaavien pyörittämänä vie bloggaajia ja lehtiä. Lukijatkaan eivät ole tyhmiä, mutta tuo avoin kaupallisuus jotenkin vain hyväksytään.

Mielestäni sulla on paljonkin sekä mielenkiintoista että viihdyttävää sanottavaa asioista! Kuopuksemme ollessa pieni mieheni vietti kolmisen vuotta koti-isänä, esikoisen pikkulapsiaikana taas itse olin kotona, ja minua kiinnostaa koko lailla tasapuolisesti niin isänä kuin äitinäkin olemisen herättämät ajatukset. Kun kumminkin, väittäisin, että suurin osa meistä vanhemmista on yhtenä prioriteettina juurikin se vanhempi, ja koen sekä kiinnostavaksi että hyödylliseksi lukea muiden näkökulmia tästä meidän elämän niin kovin tärkeästä aiheesta. Vaan perhe-elämään keskittyvät blogit eivät mahda olla niitä, joihin eniten mainostajat haluavat rahaa syytää, harmi kyllä.

Eipä taida raha juuri liikkua tiukasti perheaiheissa, vaikka koko ajan tässä pitää olla jotain ostamassa, vaikka kaikkea pitäisi jo olla. No, säästyypä kaupallisuuden rasitteilta.

Ei siinä taida lopulta juuri eroa olla, että mikä lapsen hoitajan sukupuoli on (sitten kun imetyssymbioosi loppu). Enemmän kai se on kiinni ihmisestä. Se kai on yksi tämän blogin pointeista.

Vastaa käyttäjälle Nimetön Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

X