Hylkäsin blogin

Jaa kaverilleTilaa Seura

tytot-pihallaEi jaksa. On niin paljon kaikenlaista. Elämää. Vaikka mikäpä se sitten on tärkeää?

Viimein koitti hetki, että en päivittänyt blogia useampaan päivään. Tai no, kokonaiset kaksi päivää meni tässä välissä, mutta aika tuntui pitkältä, kun en ole tainnut helmikuun jälkeen sellaisia taukoja pidellä.

Iltaisin olen ollut niin väsynyt, että en ole jaksanut edes järjestellä ajatuksiani kirjoituksiksi. Tässäpä niitä sitten pieni kokoelma yhdessä paketissa. Mukana ei ole yhteiskunnallisesti merkittäviä, ajankohtaisia tai muutenkaan puuduttavia aiheita. Ellei nyt pientä seikkailua tietotekniikan maailmaan sellaiseksi lasketa.

*************

Kesä saapui kertaheitolla. On taas se mahtava aika, kun ulos voi lähteä noin vain. Ei tarvitse välipukuja ja toppahaalareita, villasukkia ja rukkasia (eli pommoja, kuten kuopus kaikkia käsineitä puhuttelee). Kenkää jalkaan, lakkia päähän ja kartanolle.

Ulkona ollaan sitten oltukin. Olen kärventänyt pääni auringossa kipeäksi. Tytöt ovat pyöräilleet ja tehneet hiekkakakkuja.

Esikoisen hiekkakeitokset rupeavat olemaan jo aika monimutkaisia. Ämpäriin tulee aineksia vähän sieltä ja täältä. Välillä niitä täytyy käydä pyörällä noutamassa kymmenen metrin päästä pusikosta. Sitten kokonaisuutta hämmennellään ja haudutellaan. Lopputuloksena syntyy monesti makaronia.

Nuorempi tyttö alkaa pääsemään jyvälle potkupyöräilyn saloista. Meno on vielä aika rauhallista, mutta tuskin menee pitkään, kun hän viilettää jo isompien rinnalla. Silloin koittaa se hetki, kun minun ei ole enää mahdollista saada molempia lapsia kiinni, jos he päättävät lähteä pyöräilemään eri suuntiin. On luotettava, että sana tehoaa, jos jotakin komennan.

*************

jattitietokoneYksi hellepäivä hupeni tietokoneiden kanssa taistellessa. Vielä jokin aika sitten meillä oli kaksi jokseenkin toimivaa pöytäkonetta ja yksi pikkuvikaiseksi arveltu. Ensin lakkasi toimimasta yksi. Kun yritin ottaa varaosia toisesta toimivasta koneesta, lakkasi sekin toimimasta. Pikkuvikaisella laitteella ei tehnyt mitään.

Rakas puolisoni ilahtui suuresti, kun esikoisen kummisetä kantoi näiden kolmen pömpelin lisäksi asuntoon vielä yhden: suurimman tietokoneen, jonka olen koskaan nähnyt (kuvassa). Ei kuulemma sopinut sisustukseen.

Ei meille edes varsinaisesti ole mitään sisustusta. Kaikki menee käytännöllisyyden ehdoilla. Minä varsinkaan en ole mikään sisustusihminen. Jos olisin, kirjoittaisin siitä aiheesta blogia ja tekisin sievoiset summat kerjäämällä roinaa alan yrityksiltä ja myymällä sitten ne eteenpäin.

Vaikka silmää ei olekaan, ei minustakaan jättitietokone ollut kovin toivottu lisä huusholliin. Sen sisuskalut aseteltiin pienempään koteloon ja niitä täydennettiin muiden romujen toimivilla osilla. Kokonaisuus viimeisteltiin asentamalla käyttöjärjestelmäksi Linux Mint 17 Cinnamon.

Minun kaikissa tietokoneissa on ollut tähän asti jokin Windows-käyttöjärjestelmä. Olen käynyt niiden kanssa monet katkerat taistelut, joista useamman olen hävinnyt. Vanhentunutta XP:tä ei viitsinyt enää asentaa, ja päätin, että en tuhlaa vanhoista osista kasatun koneen käyttöjärjestelmään uuden Windowsin hintaa.

Linuxin asennus ei sujunut aivan ongelmitta, mutta googlailemalla siitä selvisi. Sen vähän perusteella, mitä olen ehtinyt konetta käyttää, voisin tuomita Linux Mintin muistuttavan enemmän Windowsia kuin läppärissäni häärivä Windows 8.

Ensimmäisten ongelmien ilmaantuessa asennan kannettavaankin Linuxin. Suosittelen muitakin kokeilemaan: erilaisia versioita on lukuisia, ne ovat ilmaisia eikä tarvitse olla mikään nörtti, että niitä osaisi käyttää. Lisäksi jokin kevyt versio toimii vanhassa koneessa taatusti jouhevammin kuin raskaat kaupalliset järjestelmät.

*************

Esikoinen ei ilahtunut kuullessaan, että kummisetä on tulossa.

– Ei ihmisten kotiin saa tulla, hän perusteli.

Jostakin syystä vierailulle saapuvat miehet eivät ole tällä hetkellä hänen mieleensä. Järjestely kuitenkin sopi, kun hän kuuli, että setä tuo uuden tietokoneen tullessaan.

– Mutta mitään kahvia ei kuitenkaan saa jäädä juomaan, tyttö vaati kuitenkin.

Lopulta vierailijan läsnäoloon totuttiin nopeasti. Hyvä niin: ilman hänen apuaan olisi tietokone voinut hyvinkin jäädä kasaamatta. Kiitos vielä siitä.

*************

Valmistaudun henkisesti tulevan viikonlopun juhliin. Lapset valtaavat asunnon, kun meidän vauvan kaksivuotissynttäreitä juhlitaan toistamiseen. Jos vauhti on ollenkaan samanlaista kuin syksyllä esikoisen täyttäessä kolme, voi juhlien isäntä joutua nauttimaan toisenkin kupin kahvia ilonpidosta selviytyäkseen.

Hauskaa on varmasti. Lastenjuhlat ovat äänekkäitä ja jokseenkin kaoottisia, mutta silti ne ovat hienoja juttuja. Jos välillä muulta tuntuu, täytyy pysähtyä ajattelemaan asiaa päivänsankarin näkökulmasta (niin kuin pitäisi muutenkin).

*************

Sen jälkeen, kun rupesin itse bloggaamaan, olen yrittänyt ainakin aika ajoin lueskella myös muita samaa aihepiiriä käsitteleviä blogeja. Ainakin pari kertaa on käynyt niin, että julkaistuani jonkun päivityksen, olen huomannut jonkun toisen blogin käsitelleen samaa aihetta samana päivänä.

Suomalaisten blogien lisäksi olen tutkaillut ulkomaisten perheblogien tarjontaa. Kielitaitorajoitusten vuoksi olen joutunut keskittymään englanninkielisiin blogeihin. Vaikuttaisi, että huomattavan monia niistä pyöritetään melko ammattimaisesti. Varsinkin isien kirjoittamia blogeja löytyy luonnollisesti huomattavasti parempi kattaus kuin meiltä Suomesta.

Voisin itse asiassa joskus listata tännekin joitakin suosikkiblogejani, mutta jääköön se nyt toiseen kertaan.

Luetteko te ulkomaisia blogeja? Suositelkaapa minullekin!

Lue myös:
Verokarhu ja lahjaton bloggaaja

*************

Isän pikajuna Facebookissa: www.facebook.com/isanpikajuna

Bloggaaja Twitterissä: @jussimkorhonen

Isän pikajuna Bloglovinissa: www.bloglovin.com/blog/11750703/isan-pikajuna

Isän pikajuna Blogilistalla: www.blogilista.fi/blogi/isan-pikajuna-perheblogit/118071

Lisää Isän pikajuna Bloggerin lukulistaan käyttämällä osoitetta http://blogit.kaksplus.fi/isanpikajuna/feed

X