Ketä ja mitä voi äänestää, kun vaihtoehdot ovat huonoja?

Jaa kaverilleTilaa Seura

Huomenna on vaalipäivä. En ole jättänyt kertaakaan äänestämättä sen jälkeen, kun äänioikeuden sain. Tällä kertaa valinta on ehkä vaikeampi kuin koskaan. Ketä ja mitä tässä voi äänellään tukea?

Yleensä ottaen olen sitä mieltä, että jos ihminen ei osaa tehdä perusteltua valintaa äänestäessään, on parempi, että hän ei äänestä. Näin minunkin äänelläni on suurempi painoarvo.

Toisaalta demokratia vääristyy, koska äänestämättä jättävät juuri ne, joiden asiat ovat heikoimmalla tolalla. Heidän pitäisi äänestää päättäjiksi puolueita ja henkilöitä, jotka ajavat parannuksia heidän asemaansa.

Meikäläisessä järjestelmässä äänestetään puoluetta. Äänioikeutetut harhautuvat usein antamaan äänensä tutulle tai muuten vain vetoavalle henkilölle, mutta ääni menee aina presidentinvaaleja lukuun ottamatta ensisijassa puolueelle. Paikat saa puolue, yksittäisten ehdokkaiden saamat äänet määräävät vain sen, ketkä puolueen listoilta nousevat päättäjiksi. Joviaalin naapurin Jaskan saamat yksitoista ääntä voivat aivan hyvin viedä natsin tai kommunistin europarlamentaarikoksi.

Eduskuntavaaleissa kuvittelemme äänestävämme pääministeriä. Niin käy taas, kun seuraavan kerran äänestämme edustajia parlamenttiin, vaikka juuri nyt näemme, että puolueet voivat halutessaan vaihtaa henkilöitä korkeimmillakin paikoilla. Tuskin kukaan äänesti Jan Vapaavuorta tai Antti Rinnettä pääministeriksi, mutta niin vain henkilöt puolueiden kärkipaikoilla vaihtuvat. Yksittäiset ihmiset eivät ole vaalipäivänä tärkeitä, puolueet ovat.

Mutta mitä puoluetta tässä voisi äänestää? Eduskuntapuolueista yksikään ei ansaitse näyttöjen perusteella minun ääntäni. Pienpuolueet ovat joko amatöörien näpertelyä, yhden asian liikehdintää tai silkkaa huuhaata.

Puolueet ovat pettäneet minut. En luota niihin. Minä en ole Yle, joten voin hyvällä omallatunnolla jättää tässä pienpuolueet vähemmälle huomiolle. Tässä tuomioni eduskuntapuolueista.

Kokoomus
Porvaripuolue ajaa räikeästi, joskin onneksi aika avoimesti, valmiiksi hyväosaisten asiaa. Sen tavoitteena on rakentaa nykyistä syvempi railo yhteiskuntaluokkien välille. Köyhien köyhtyminen edistää rikkaiden rikastumista. Lapsiperheiden tuet ovat erityisen maukasta ruokaa kokoomushirviölle. Puolue haluaa tehdä Suomesta maan, jossa jokaisen on tultava toimeen omillaan, myös heikoimpien. Terve markkinatalous vie vapautta ja muita kannatettavia asioita eteen päin, mutta Kokoomuksen tavoittelema täysin vapaa kapitalismi tekee ihmisistä rahan orjia. Sellainen järjestelmä on omiaan lopulta rajoittamaan vapautta ja mahdollisuuksia. Sellainen järjestelmä tuo tullessaan inhimillistä kärsimystä, jonka soisin olevan 2010-luvulla jo historian kauhuihin kuuluvia tarinoita.

SDP
Puolueella on kauniita tavoitteita ja ohjelmia, joissa haikaillaan tasa-arvoa ja muuta ylevää. Käytännössä puolue on ainakin minun aikuisikäni ollut johtamassa Kokoomuksen arvojen mukaisen yhteiskunnan syntymistä. Viimeksi tänä keväänä demarit ovat suuren yksimielisyyden vallitessa kurjistaneet lapsiperheiden asemaa lukuisilla päätöksillä. Puolueen toiminta ei ole minkäänlaisessa linjassa sen omien periaatteiden kanssa. Tätä puoluetta äänestäessään voi olla ainoastaan varma siitä, että se pyrkii pönkittämään hyvätuloisten teollisuustyöläisten jo valmiiksi tanakkaa asemaa.

Keskusta
Keskusta on huudellut oppositiosta lapsiperheiden oikeuksien perään. Toisaalta puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja tunnusti minulle, että esimerkiksi onnettoman kotihoidontuen leikkaamisen peruuttaminen ei ole Keskustalle niin tärkeä asia, että Keskusta sitoutuisi siihen. Oulussa keskustajohtoinen sivistys- ja kulttuurilautakunta päätti nostaa päivähoitomaksut korkeimmalle mahdolliselle tasolle, vaikka asiasta olisi voinut päättää muutakin. Keskustan räkytys on tyhjää puhetta: lapsiperheiden rahat kelpaavat sille siinä missä Kokoomuksellekin.

Perussuomalaiset
Persut eivät ole muuta tehneet kuin räkyttäneet. Puolueella ei ole mitään näyttöjä. Sitä johtaa sinänsä fiksun oloinen, leppoisa ukkeli, mutta puolueen sisällä vaikuttaa koko ajan voimakkaammin umpikansallismielinen ryhmittymä, jonka tavoitteet ovat vahvassa ristiriidassa Perussuomalaisten julkisivun kansaa kosiskelevan konservatiivisuuden kanssa. Avointa rasismia persut ovat oppineet puheistaan kitkemään, mutta kuka uskoo ajatusten muuttuneen parissa vuodessa? Siinä missä puolueen johto puhelee vaaleista, voi ehdokas ajatella tummia. Lisäksi Perussuomalaisten johtajaltaan omaksuman, meikäläisittäin oudon katolilaisen konservatismin käsissä esimerkiksi seksuaalivähemmistöt ovat helisemässä. Tasa-arvo on persuille vieras käsite. Puolueen kunniaksi on kuitenkin luettava, että sillä oli selkärankaa jättäytyä surkean hallituksen ulkopuolelle.

Vihreät
Vihreät menettivät kasvonsa istuessaan ydinvoimahallituksessa. Toki he asiaa vastustivat, mutta yksi puolueen ainoista selkeistä kynnyskysymyksistä hylättiin. Sinänsä humaaneja ja kannatettavia arvoja julistava puolue paljasti tuolloin, että mikään asia ei ole niin tärkeä, etteivätkö periaatteet olisi myytävissä, jos sillä tavoin vallan kahva pysyy käsissä. Lisäksi Vihreät ovat nykyisessä hallituksessa ilomielin siunanneet lapsiperheitä kurittavat päätökset. Tällaista kaksinaamaista sakkia tekee mieli vältellä.

Vasemmistoliitto
Vassareita vaivaa pitkälti sama vika kuin Vihreitäkin. Puolue myi sielunsa hallituksessa. Kotihoidontuen leikkaaminen ei tuntunut missään. Puolueen hallituksessa tekemät ratkaisut olivat muutenkin hyvin kaukana sosialismista. Selkärangaton Vasemmistoliitto söi kaiken, mitä hallituksen porvarisiipi Kokoomuksen ja SDP:n johdolla keksi sille syöttää. Puolue vaalitemppuili itsensä ulos valtioneuvostosta, mutta tämä show ei hämää.

Kristillisdemokraatit
Mitään demokratiaan liittyvää ei olisi koskaan tullut lisätä tämän puolueen nimeen. Kristilliset yrittävät saada aikaiseksi kummallista yhteiskuntaa, jonka arvot ovat peräisin jostakin kahdentuhannen vuoden takaa. Raamatullinen konservatismi on eriarvoistavaa hirmuvaltaa, jossa unohdetaan Ison Kirjan tärkein sanoma: rakkaus.

Ruotsalainen kansanpuolue
Jostakin käsittämättömästä syystä tätä yhden asian puoluetta äänestetään vaaleista toiseen. Puolue on valmis ihan mihin hyvänsä, jos vain ruotsin kieli säilyttää asemansa. Muuta asiaa heillä ei ole. Yleensä ruotsalaiset myötäilevät muita porvaripuolueita, lähinnä Kokoomusta, mutta aivan yhtä hyvin heille kelpaa muutkin aatteet. Kunhan vain asia sanotaan ruotsiksi.

Muutos 2011
Kummallinen pikkupuolue ajaa suoraa demokratiaa. Sillä ei ole muuta yhteistä linjaa kuin EU:n vastustaminen. Ehdokkaita puolueella on laidasta laitaan tuomitusta talousrikollisesta lähtien. Varsinkaan tätä puoluetta äänestäessään ei voi olla lainkaan varma siitä, mitä saa. Humaania pohdiskelijaa äänestäessään voi kannatus aivan hyvin livahtaa täydellisiä typeryyksiä laukovalle idiootille.

Niin että ketä ja mitä tässä nyt voi äänestää? Täytyykö ehdokas todellakin ruveta kaivelemaan hulluista pienpuolueista, joilla ei ole mitään mahdollisuutta saada yhtäkään ehdokasta läpi? Koskaan ei tietenkään saada uutta verta päätöksentekoon, jos uusia vaihtoehtoja ei uskalla ottaa huomioon, joten ehkä viisainta on kuitenkin haistella ennen lopullista päätöstä myös näitä marginaalisempia tuulia.

Joka tapauksessa minä äänestän huomenna. Joudun ehkä valitsemaan vähiten huonon vaihtoehdon, mutta ainakin teen sen harkiten.

Suosittelen samaa kaikille muillekin.

Ketä ja mitä sinä äänestät ja miksi? Jos et äänestä, miksi?

*************

Isän pikajuna Facebookissa: www.facebook.com/isanpikajuna

Bloggaaja Twitterissä: @jussimkorhonen

Isän pikajuna Bloglovinissa: www.bloglovin.com/blog/11750703/isan-pikajuna

Isän pikajuna Blogilistalla: www.blogilista.fi/blogi/isan-pikajuna-perheblogit/118071

Lisää Isän pikajuna Bloggerin lukulistaan käyttämällä osoitetta http://blogit.kaksplus.fi/isanpikajuna/feed

X