Teksti:
Jussi Korhonen

Koululaisten vanhemmilla on vielä mahdollisuus välttää minun virheeni. Minä ymmärsin vasta aivan liian myöhään. Ilman naapuribloggaajaa en olisi luultavasti huomannut koko asiaa ollenkaan. Onneksi olen vain isä, joten minulta ei niin paljoa odotetakaan.

Kesä alkaa lauantaina. Ensimmäiset helteet on koettu, ja heräävän luonnon vaaleanvihreät sävyt ovat jo tummentumassa meillä Oulussakin. Elämme silti vielä kevättä, koska kesä alkaa vasta, kun koulut loppuvat. Kesä alkaa lauantaina, vaikka lunta sataisi. Tämä on virallinen totuus, koska minä sanon niin.

Kesän tuloa ennakoi esikoisen viimeinen kerhopäivä. Se oli jo keskiviikkona, koska Oulu paikkailee talouttaan laajoilla lomautuksilla, jotka nielaisivat perjantain kerhoilun.

Kevätjuhlaa vietettiin jo maanantaina. Tyttö pukeutui hienoon juhlamekkoon, ja saimme asiat järjestettyä niin, että pääsimme koko perheen voimin seuraamaan hienoa esitystä. Nuorempi tyttökin malttoi seurata show’n varsin rauhallisesti.

Viihteen jälkeen nautittiin raidallisia mehujäitä. Sitten hyvästeltiin kerhon tädit viimeistä kertaa. Minut valtasi tilanteessa pieni haikeus, koska se todellakin oli vihoviimeinen kerta: syksyllä suuntana on jo päiväkoti – missä ikinä lieneekään.

Lapsellista-blogissa päiviteltiin myös kerhon kevätjuhlia. Kirjoittajaa kalvaa huono omatunto, koska hän ei muistanut varata kerhotädeille lahjoja.

Minulla asia ei käynyt mielessäkään. Kirjoitin ihan vasta opettajien lahjoista, mutta en missään vaiheessa tullut edes harkinneeksi minkäänlaisten lahjojen tekemistä tai hankkimista kerhon henkilökunnalle. Olisi kai sitä voinut jotakin pientä väsätä, jos olisi muistanut.

Esikoinen olisi varmasti mielellään askarrellut kortin kiitokseksi parin vuoden kerhoiluista, jos joku olisi huomannut sellaisen ottaa puheeksi. Kerhossahan hän on suurimman osan askartelutaidoistaan oppinut. Tyttö on tainnut itse asiassa jo ainakin joiltakin osin ohittaa minut niin näppäryydessä kuin näkemyksessäkin.

Hieman harmittaa, mutta en silti suostu tuntemaan unohdukseni vuoksi suurempaa syyllisyyttä. Pieni muistaminen olisi ollut hieno ele, mutta osoitin sentään kiitollisuuteni ja arvostukseni jo aiemmin palautelomakkeeseen kirjoittamassani viestissä.

Koululaisten vanhemmilla on vielä mahdollisuus välttää minun virheeni. Askarrelkaa lasten kanssa kortti tai ostakaa jotain pientä. Mitään suurempaa ei tarvitse hankkia, koska opettajille maksetaan palkkaa, joka kustannetaan minunkin mitättömistä kotihoidontuistani perittävillä veroilla. Tai jos ette vie mitään, niin tehkää sekin edes harkiten.

*************

Lapsellista-bloggaaja, kuule: ei ole Vuoden mutsi -palkinto lahjasta kiinni. En kilpaile tietenkään samassa sarjassa, ja vuoden faijalta ei sukupuolensa vuoksi paljon mitään sovi odottaakaan, mutta minä se vasta olenkin hoitanut koko kerhohomman heikosti. Tuskin kymmentä kertaa olen saanut vietyä lasta edes ajoissa paikalle.

Lue myös:
No saako sitä viinaa juoda vai ei?
Naiset ovat älykkäämpiä kuin miehet
Vihaan itseäni

Aiheesta internetissä:
Lapsellista: Lomasuffet ja Vuoden mutsi-palkinnon pokkaaja täällä hei

*************

Isän pikajuna Facebookissa | Bloggaaja Twitterissä

Isän pikajuna Bloglovinissa | Isän pikajuna Blogilistalla

Lisää Isän pikajuna Bloggerin lukulistaan käyttämällä osoitetta http://blogit.kaksplus.fi/isanpikajuna/feed

 

X