Syntymäsepästä tulee mestari harjoittelemattakin

Jaa kaverilleTilaa Seura

syntymaseppaSeppä voi ollakin jo syntyessään. Harjoitusta ei välttämättä tarvitse tullakseen mestariksi. Taas kerran minun ylevät kasvatusfilosofiani osoittautuvat pätemättömiksi.

Olen yrittänyt opettaa lapsille, että epäonnistumisista oppii: mitään ei voi osata harjoittelematta, ja harjoitteluun kuuluu se, että välillä menee pieleen. Kun oikein kovasti jaksaa harjoitella, voi oppia melkein mitä vain.

Viime viikon lopulla meillä rupesi taas elämä luistamaan liki entiseen mallliin, kun esikoinen sai kyynärsauvat. Murtunut jalka ei ollut vielä parantunut, mutta hän pääsi taas liikkumaan itsenäisesti. Hän oli taas iso tyttö.

Tyttö kävi hakemassa sauvat torstaiaamuna äitinsä kanssa, mutta koko aamupäivän aikana hän ei suostunut kajoamaankaan niihin. Yritin maanitella häntä harjoittelemaan niillä kävelemistä, mutta hän kieltäytyi itsepintaisesti. Niinpä minä kantelin häntä entiseen malliin. Pihalla hän istuskeli aloillaan ja katseli toisten leikkejä.

Iltapäivällä hän yllättäen ilmoitti haluavansa sauvat. Hän asetteli ne käteensä ja lähti kävelemään. Hän osasi homman kerrasta – harjoittelematta lainkaan.

Olen todistanut samaa ilmiötä ennenkin. Kun hän sai polkupyörän vuosi sitten keväällä, hän istuskeli muutaman kerran penkillä, mutta ei ruvennut polkemaan tai edes harjoittelemaan sitä. Koko kesänä laite ei kelvannut, vaan tyttö hurjasteli ennemmin potkupyörällä.

Vasta kun kesä rupesi muuttumaan syksyksi, hän suostui istumaan uudestaan polkupyörän penkille. Ja lähti polkemaan kuin vanha tekijä.

Sama tapahtui apurattaiden kanssa: harjoittelemaan hän ei suostunut, mutta kun hän eräänä päivänä oli ilmoittanut äidilleen, että haluaa apurattaat pois, hän oli osannut ajaa pyörällä kuin olisi aina tehnyt niin.

Minusta tuo kaikki vaikuttaa siltä, että tyttö mietiskelee asiat valmiiksi ennen kuin alkaa millekään. Hän katselee, kuinka muut tekevät ja imee opin siitä. En minä muuta selitystä keksi.

Ennen kuin sauvat oli haettu, satuimme näkemään kaupungilla vähän isomman tytön, joka käveli keppien kanssa. Hän suostui näyttämään mallia, kuinka liikkuminen niiden kanssa sujuu. Esikoinen osasi omien sanojensa mukaan käyttää sauvoja, koska se tyttö ja kepit antanut sairaalanhoitaja olivat näyttäneet, ja ennen kaikkea siksi, koska hän on jo iso tyttö.

Yritä tässä sitten opettaa, että harjoitus tekee mestarin, kun tuo yksi pieni nero jatkuvasti todistaa väittämän vääräksi olemalla seppä syntyessään.

Lue myös:
Uudet ensiaskeleet
Mitä sieltä paketista löytyi?

*************

Isän pikajuna Facebookissa | Bloggaaja Twitterissä

Isän pikajuna Bloglovinissa | Isän pikajuna Blogilistalla

Lisää Isän pikajuna Bloggerin lukulistaan käyttämällä osoitetta http://blogit.kaksplus.fi/isanpikajuna/feed

X