Sota-ajan sapuska olkoon pelkkää historiaa

Jaa kaverilleTilaa Seura

Suomalainen sotilas syöttää kissoja. Kuvaaja: tuntematonKäpylehmiä ja makaronivelliä. Korvikekahvia ja leipään puolet petäjäistä. Mustaa surmaa, simputusta ja orjamarkkinoita.

Nykynuoret ovat pilalla. Täysin kateissa. Ei niistä tule mitään. Mihinkään eivät ole tyytyväisiä. Pullamössöä syövät ja videopelejä pelaavat.

Toista se oli minun nuoruudessani. Miehet olivat rautaa ja laivat puuta. Hiiohoi.

Osa varusmiehistä on rohjennut ilmaista tyytymättömyytensä armeijan ruokiin. Urheilevien nuorten lihasmassa katoaa tärkeiden ravintoaineiden puutteessa, eivätkä eväät ole maultaankaan kaksisia.

Jo johan taas kansa älähti: pitsaa, hampurilaisia, sipsiä ja kokistako se pitäisi arvon sotilaille sitten olla? Ei ollut sota-aikana sellaista. Pottua oli ja joku yksinäinen silakka harvakseltaan. Puoli vuotta pärjäsi sillä.

Minä en ymmärrä tätä entisaikojen kurjuuden ihannointia. Jos vaikka joskus asiat ovatkin olleet kauttaaltaan päin seiniä, niin miksi ihmeessä meidän pitäisi siirtää nämä koettelemukset jokaisen sukupolven vaivoiksi?

Minä olen ainakin hyvin tyytyväinen, että Suomessa on kaikille ilmainen – eli yhdessä verorahoista kustannettu – peruskoulu. Sitä ei aina ole ollut. Minä olen myös tyytyväinen siihen, että koulussa tarjotaan ruokaa. Minä olen iloinen siitä, että se ruoka on parempaa kuin joskus ennen.

En kuitenkaan pysähdy muistelemaan menneitä vuosikymmeniä. Minä haluan, että kouluista tulee parempia. Minä haluan, että siellä tarjotaan parempaa ruokaa. Minä haluan, että omat lapseni saavat vielä parempaa kuin itse aikoinani.

Nykyvarusmiehet ruokailevat varuskuntaravintoloissa. Entisten muonituskeskusten tiloissa huseeraa valtion omistama Leijona Catering Oy. Kysymyksessä on siis liikeyritys, osakeyhtiö. Sen toimiala on ravitsemispalvelujen tuottaminen. Sen suurin asiakas on puolustusvoimat.

Lähtökohtaisesti yrityksen tehtävä on harjoittaa liiketoimintaa. Se myy palveluja ja saa toiminnasta rahaa.

Me veronmaksajat olemme sekä Leijona Cateringin asiakkaita että omistajia. Tässä kaksoisroolissa meillä on mitä mainioin oikeutus valittaa, jos emme ole tyytyväisiä yrityksen toimintaan.

Ei ole mitään järkeä valmistautua jo kertaalleen hävittyihin sotiin.

Leijona Cateringin tarjoilut peittoavat taatusti sota-ajan muonat. Niin kuuluukin. Nykyarmeijan varusteetkin ovat toista luokkaa kuin 70 vuotta sitten, mutta silti niitä pitäisi kuulemma jatkuvasti uudistaa.

Jos kerran meidän valintamme on pakottaa osa nuoristamme ehdottoman vankeuden uhalla palveluksia suorittamaan, niin pidetään nyt edes huoli siitä, että maastopukuiset poikamme saavat kunnollista ruokaa: sellaista, joka pitää nälän poissa ja mielialan korkeana. Pidetään ruoka samalla tavalla ajan tasalla kuin aseetkin.

Ja toivotaan ihan tosissaan, että sota-ajan oloja ei jouduta muutenkaan enää kokemaan.

Lue myös:
Hox, maanpetturi!

Aiheesta internetissä:
Iltalehti: Varusmiehiltä valitusta ruoan laadusta – ”Näilläkö Suomea puolustetaan?”

*************

Isän pikajuna Facebookissa | Bloggaaja Twitterissä

Isän pikajuna Bloglovinissa | Isän pikajuna Blogilistalla

Lisää Isän pikajuna Bloggerin lukulistaan käyttämällä osoitetta http://blogit.kaksplus.fi/isanpikajuna/feed

X