Hyvästi, rakas. Löysin uuden.
Suhde kesti yli kaksikymmentä vuotta. Tiesin, että se veisi minulta lopulta hengen, vaikka välitöntä haittaa siitä ei koskaan ollutkaan. Välillä se oli silkkaa nautintoa, toisinaan syvää vihaa. En pystynyt irtautumaan, vaikka usein yritin. Ennen kuin nyt.
Olin hyvin riippuvainen. Olen kuullut mainittavan, että tupakkaan ollaan yhtä tanakasti koukussa kuin heroiiniin. Minä poltin viimeisen savukkeeni viikko sitten.
Olen usein vitsaillut, että jos tupakoinnin lopettaminen on niin hyväksi terveydelle kuin väitetään, niin minä en kuole koskaan, koska olen tehnyt tempun niin moneen otteeseen. Aina minä kuitenkin retkahdin, ja aina tapa jatkui entisellään.
Tätä ennen menestyksekkäimmän lopetukseni tein nikotiinilaastareiden avulla. Olin jokunen vuosi sitten polttamatta useita kuukausia. Yritin niiden avulla uudestaankin, mutta jostakin syystä ne aiheuttivat kipua paikoissa, joihin ne liimasin. Kokeilin lätkiä niitä sinne tänne eri puolelle kehoa, mutta joka paikassa niistä seurasi ikävä jomotus.
Muut korvikkeet olivat yhtä lailla, joskin eri tavoilla, epämiellyttäviä. Homma ei onnistunut vähentämällä eikä kertaheitolla lopettamalla. Tiettävästi jotkut ovat lopettaneet masennuslääkkeillä, mutta minä saastutan itseäni mieluummin tupakalla kuin turrutan tunteeni toisenlaisilla myrkyillä. Hypnoosia pidän lähinnä huuhaana.
Suurin ongelma oli, että minä todella, todella pidin tupakasta. Vaikka tupruttelu olikin monesti pakonomaista vieroitusoireiden karkottamista, oli se myös usein suuri nautinto. Minulle ei koskaan tullut sietämätöntä tupakkayskää tai pahempia tauteja. Tupakasta ei ollut välitöntä haittaa.
Tiesin kuitenkin aina, että tupakka vie suurella todennäköisyydellä terveyden, luultavasti hengen. Kun sain lapsia, oli minulla ja hengelläni todellista arvoa muillekin kuin itselleni. Mahdollisesti tuskallinen kuolema ei olisi enää yksin minun ristini, vaan se vaikuttaisi monilla tavoilla myös lapsiin.
Minulla oli erinomaisia epäitsekkäitä syitä pysyä hengissä ja terveenä. Siitä huolimatta tupakoin vielä neljä vuotta. Tuntui koko ajan pahemmalta polttaa, kun tiesin varsinkin vanhemman lapsen jo ymmärtävän asian. Yritin selittää, kuinka huono ja typerä tapa tupakointi on, mutta tiesin näyttäväni esimerkilläni, että se on silti hyväksyttävissä.
Rakastin tupakkaa, mutta rupesin vihaamaan riippuvuuttani. Erityisesti vihasin heikkouttani, kun en pystynyt voittamaan riippuvuutta.
Tälläkään kertaa lopettaminen ei onnistunut ilman korvikkeita. En tiedä, olenko ajautunut ojasta syvempiin vesiin, kun olen ruvennut nauttimaan nikotiinia sähkötupakasta.
Sähkötupakka ja nikotiininesteet tulivat postissa. Poltin vielä yhden tupakan, kun laitteen akku latautui. Tarkoitukseni ei ollut lopettaa siihen paikkaan, mutta kuin vahingossa tulin siirtäneeksi seuraavaa tupakkaa koko loppuillan. Seuraavana aamuna päätin kokeilla olla kokonaisen päivän sähkötupakan varassa. Sitä seuraavana aamuna totesin, että jos kerran olin jo ollut melkein kaksi vuorokautta polttamatta, oli sama lopettaa kokonaan, kun alusta oli päässyt yli.
Vaikka sähkötupakka tuntuu hämmästyttävän paljon samalta kuin perinteinen tupakka, ei se silti ole sama asia. Sähkötupakasta imetään höyryä, josta selvästi puuttuu jotain. Se on erilaista. Tästä huolimatta kokemus on kokonaisuudessaan riittävän samankaltainen tupakointiin verrattuna, että minulle se riitti korvaamaan savun saman tien.
Käytän sähkötupakkaa samalla tavalla kuin perinteistä tupakkaa. En edes harkitse höyrytteleväni sisällä.
Suomessa ei saa myydä nikotiinia sisältäviä nesteitä sähkötupakkaan. Syyksi ilmoitetaan se, että sähkötupakoinnin terveysvaikutuksista ei ole riittävästi tutkimustietoa. Nikotiinittomia nesteitä kuitenkin myydään, joka tekee tilanteesta varsin omituisen, koska juuri nikotiinista sitä tietoa vasta onkin. Kaikki muu on sallittua paitsi se aine, jota on tutkittu vuosikymmeniä.
En tiedä, kuinka haitallista sähkötupakointi on. En uskalla edes arvata. Terveellistä se ei mitä todennäköisimminkään ole, mutta olen kuitenkin melko vakuuttunut, että se tuskin on ainakaan yhtä vaarallista kuin poltettava tupakka.
Pyrkimykseni on päästä kokonaan eroon nikotiinituotteista vähentämällä hiljalleen höyrytettävän aineen nikotiinipitoisuutta. Vähentäminen saa alkaa, kun mielen valtaavat hetkittäiset tupakanhimot harvenevat.
Valitettavasti sähkötupakointi on varsin miellyttävää. Voi olla, että sen lopettaminen osoittautuu yhtä lailla hankalaksi kuin polttamisenkin – varsinkin, jos höyryttelyä jatkuu pitkään.
On mahdollista, että olen ajanut itseni uuteen koukkuun. Olen ehkä korvannut yhden riippuvuuden toisella, kenties yhtä vahvalla. En tiedä varmasti, mutta ainakin yritän voittaa riippuvuuden. Viikko on lyhyt aika tupakatonta elämää, mutta tällä kertaa olen niin päättäväinen, että uskallan ilmoittaa julkisesti lopettaneeni.
Tupakkaa on polteltu Euroopassa 1500-luvulta lähtien. Sähkötupakkaa on höyrytelty vasta muutama vuosi. Olen hylännyt pitkän, nautinnollisen ja turmiollisen suhteen vanhaan, perinteiseen paheeseen ottamalla tilalle uuden ja osin tuntemattoman.
Nyt on pidettävä huoli, että tämä suhde ei ehdi syventyä liian läheiseksi.
*************
Tämä kirjoitus käsittelee minun henkilökohtaisia kokemuksiani ja tuntemuksiani. En suosittele mitään nikotiinituotteita kenellekään. Kenenkään ei tulisi aloittaa niiden käyttämistä ja heidän, jotka nikotiinia käyttävät, kannattaisi lopettaa tavalla tai toisella. Kokemuksiani ei tule yleistää koskemaan ketään tai mitään muuta kuin itseäni.
*************
Isän pikajuna Facebookissa | Bloggaaja Twitterissä
Isän pikajuna Bloglovinissa | Isän pikajuna Blogilistalla
Lisää Isän pikajuna Bloggerin lukulistaan käyttämällä osoitetta http://blogit.kaksplus.fi/isanpikajuna/feed