Unelmien koti

Unelmoin joskus täydellisestä kodista. Se olisi suuri ja mahtava. Sitten minä muistan, että minullahan on perhe.

Minusta on mukava haaveilla. Tiedän, että on hyvin epätodennäköistä, että saisin miljoonien lottovoiton, mutta toisinaan sijoitan peliin muutaman euron. Vaikka en voitakaan, saan rahalla hupia unelmoinnista.

Mietin usein, että minkälaisen kodin hankkisin, jos raha ei olisi esteenä.

Se olisi suuri talo. Siinä olisi ainakin kaksi kerrosta ja valtava piha. Toisesta kerroksesta olisi pääsy tilavalle parvekkeelle, jonne voisin herättyäni siirtyä juomaan kahvia. Sitä varten toisessa kerroksessa olisi myös pieni keittiö, jossa voisi valmistella aamiaisen.

Alakerrassa olisi mahtava keittiö. Siellä olisi ruhtinaallisesti tasaisia pintoja, joiden päälle voisi laskea asioita. Kaikki koneet toimisivat kuin unelma.

Alakerrassa olisi myös valtaisa, korkea olohuone. Valo tulvisi suurista ikkunoista, jotka saisi halutessaan peitettyä nappia painamalla. Tämä olisi tarpeen eritoten silloin, kun istuisin nojatuolissa nauttimassa seinän täyttävistä elokuvista.

Olohuoneen vieressä olisi lasiseinän takana kasvihuone. Kasvattaisin siellä neljämetrisiä chilejä, tomaatteja ja kaikkea muuta hauskaa. Siellä olisi luonnollisesti näppärät pelit ja vehkeet lämpötilan ja kosteuden säätämiseksi.

Kellari varsinkin olisi minun valtakuntani. Siellä olisi viihtyisä työhuone, jossa voisin kirjoittaa ja istua muhkeaan nojatuoliin mietiskelemään.

Työhuoneen vieressä olisi studio. Kaikki soittovehkeet olisivat valmiina odottamassa luovuuden puuskaa. Voisin vain ruveta soittamaan haluamaani instrumenttia ja tallentaa kaiken käden käänteessä. Soittohuoneen seinät olisivat jykevää puuta. Siellä olisi kuivan orgaaninen saundi. Tarkkaamossa olisi lisää nojatuoleja, joissa voisi löhöten kuunnella juuri luotuja mestariteoksia.

Studion vieressä olisi taukotila, johon kuuluisi baari, yksinkertainen keittiö ja sauna. Taukotiloista olisi pääsy pihalle.

Kellarissa olisi myös suuri autotalli, jossa voisi säilyttää arkiautoja ja keikka-autoa. Koska rahaa olisi, voisi studiokamat pitää pysyvästi paikoillaan ja kuljettaa keikoilla erillistä kalustoa, joka voisi puolestaan olla pysyvästi autossa.

Pihalla olisi miellyttävä grillikatos. Tai oikeastaan se olisi pieni grillitalo, jonka seinät olisivat kätevästi avattavissa. Sinne voisi mukavasti hilpaista vähän matkan päässä olevasta ulkosaunasta nauttimaan virvokkeita. Jos ei siis haluaisi pulahtaa uimaan heti saunan vieressa liplattavaan järveen.

Eikä siinä vielä kaikki, mutta ymmärtänette suunnilleen kaavailujeni mittakaavan. Asumus olisi kaikkinensa niin hulppea, että muurithan siihen ympärille täytyisi rakentaa. Roskaväki olisi muuten alituiseen ryöväämässä vaivalla voitettuja rikkauksiani. Joku pitäisi palkata myös siivoamaan lukaali ja huolehtimaan kaikista huoltotöistä.

Jotakuinkin tässä vaiheessa haaveilujani muistan yleensä, että minullahan on perhe. Ei siinä mitään: kyllä tuosta talosta heillekin tilaa löytyisi. Mutta tuollaista kartanoa ei ihan mihin hyvänsä pykättäisikään.

Jonnekin syrjemmälle joutuisi menemään. Kaupungin keskustaan ei pääsisi kävellen. Eikä meille pääsisi oikein millään.

Pihalle voisi rakentaa vaikka kokonaisen leikkikentän, mutta mitä hauskaa siinä olisi, jos siellä ei olisi seuraa? Voisihan se tietysti olla, että lähettyvillä asuisi joku toinen perheellinen pohatta, mutta kukapa sellaisten kanssa haluaisi seurustella.

Meidän nykyisestä kodistamme kävelee varttitunnissa keskustaan. Pyörällä sinne viilettää hetkessä. Ja kun lapset kaipaavat seuraa, meidän ei tarvitse lähteä omaa pihaa pitemmälle.

Lastenhuoneen ikkunasta voi kurkistaa, näkyykö ulkona kavereita. Yleensä näkyy. En ole koskaan laskenut, kuinka paljon lapsia tuossa pihassa pyörii, mutta melkoinen määrä heitä on. Heinäkuussa ynnäsin yhtenä päivänä, että pihalla oli samanaikaisesti pelkästään meitä isiäkin kahdeksan.

Kivoilla lapsilla on myös kivoja vanhempia. Minua ei voi todellakaan nimittää maailman sosiaalisimmaksi ihmiseksi, mutta jopa minä tulen toimeen näiden ihmisten kanssa.

Jossakin määrin elämä täällä on jopa yhteisöllistä, mikä on tietääkseni monessa paikassa melko harvinaista. Naapurit auttavat toisiaan monissa asioissa. Kun esikoinen mursi jalkansa kesäkuussa, ei hävettänyt suurestikaan pyytää hoitaja naapurista arvioimaan vammoja. Kun olimme lomamatkalla, kävi muuan naapuri-isä kastelemassa minun chilejäni.

Minusta tuo on arvokasta.

Asumme kolmiossa. Lapset pärjäävät toistaiseksi yhteisellä huoneella, mutta toisinaan käy mielessä, että muutama lisäneliö ei haittaisi. Keittiö on ahdas ja sauna konstikas. Arvokasta tilaa kuluu ylimääräiseen vessaan, jossa varastoin soittimiani.

Tämä ei missään nimessä ole unelma-asuntoni, mutta paljon lähempänä se on sitä kuin joku muurien ympäröimä kartano jossakin kaukana.

Lue myös:
Tästä olen isyyden vuoksi joutunut luopumaan

*************

Isän pikajuna Facebookissa | Bloggaaja Twitterissä

Isän pikajuna Bloglovinissa | Isän pikajuna Blogilistalla

Lisää Isän pikajuna Bloggerin lukulistaan käyttämällä osoitetta http://blogit.kaksplus.fi/isanpikajuna/feed