Stondis

Jaa kaverilleTilaa Seura
Juttu Kalevassa 31.8.2014

tilastostondis - stondis - stat boner - bonerMitä yhteistä on Cheekillä ja Äityleillä? Ne molemmat aiheuttavat stondiksen. Suistuuko Isän pikajuna raiteiltaan, kun bloggaaja muuttuu mulukkuemännästä opiskelijaksi?

Isän pikajuna täytti hiljattain puoli vuotta. Siinä ajassa olen ehtinyt julkaisemaan pian kaksisataa päivitystä. Tahti on hieman rauhoittunut hurjimmista ajoista. Sanottavaa minulla olisi edelleen enemmän kuin ehdin kirjoittaa, mutta sen suhteen olen luovuttanut. Jotkut asiat on vain jätettävä muiden kommentoitaviksi.

Kuulun kansainväliseen isäbloggaajien Facebook-ryhmään. Monet ryhmän jäsenet valittelevat yleistä lukijoiden puutetta, mutta aina joskus jokin kirjoitus tuo vierailijoita tavallista enemmän. Kävijätilastojen muuten tasaisessa kuvaajassa se näkyy kohoumana, jota ryhmässä kutsutaan nimityksellä stat boner tai lyhyemmin muodossa boner. En keksi niille parempia suomennoksia kuin tilastostondis ja stondis.

Totesin jo sadannessa postauksessani, että minun luetuimmat juttuni eivät yleensä liity millään tavallaan minuun itseeni tai perheeseeni. Tilanne ei ole tämän osalta muuttunut. Tilastostondikset kohoavat edelleen yleensä ajankohtaisista yhteiskunnallisista kirjoituksista.

Valittelin heinäkuun alussa, että isät eivät kerro tarinoitaan yhtä hanakasti kuin äidit. Äitien blogeja löytyy kasapäin, mutta aktiivisia isäbloggaajia Suomessa on vain kourallinen. Näin miesten näkökulma vanhemmuuteen jää vähemmälle huomiolle.

Kalevassa oli tänään pieni isäblogeja käsittelevä juttu, johon toimittaja Jarno Mällinen haastatteli minua. On hienoa, että meidän isäbloggaajien vähäinen joukkomme saa huomiota myös perinteisessä mediassa.

Juttu Kalevassa 31.8.2014

Isän pikajunan ja Isyyspakkauksen lisäksi jutussa mainitaan toisen oululaisen isän aikaisemmin Tulevaisi-nimellä toiminut blogi Elämä alkaa lapsesta.  Päiväkirjamainen blogi valottaa lapsiperheen elämää ja sen herättämiä mietteitä tuoreen isän näkökulmasta.

Blogissa on juuri niitä tarinoita, joita toivoisin useamman isän kirjoittavan. Tavallisien isien tavallisia tarinoita tarvittaisiin paljon enemmän, jotta niistä syntyisi suurempi kokonaisuus ja kattavampi kuva siitä, kuinka miehet kokevat vanhemmuuden tänä aikana.

Noita tarinoita minunkin pitäisi kirjoittaa enemmän, vaikka ne eivät samanlaisia stondiksia nostakaan kuin yleisemmällä tasolla liikkuvat mietteeni.

Suomalaisisien tarinoita on tarjolla vähänlaisesti, mutta maailmalta niitä löytyy vähän enemmän.  Vaikka kulttuurit hieman poikkeavatkin toisistaan, vanhemmuuden kokemukset vaikuttavat varsin samankaltaisilta ainakin länsimaisten isäbloggaajien kansainvälisessä, joskin melko amerikkalaisessa, joukossa.

Yksi koskettavimmista vähään aikaan lukemistani tarinoista on Don of all trades -blogin toissapäiväinen päivitys. Siinä poliisina työskentelevä amerikkalaisisä kertoo tuntemuksista, joita hän koki pidellessään sylissään vauvaa, jonka äiti makasi muutaman metrin päässä loukkaannuttuaan vakavasti ammuskelussa.

Linkkejä valikoituihin englanninkielisiin isäblogien päivityksiin löytyy esimerkiksi Dad Bloggers -Facebook-sivulta.

Päin näköä

Listasin sadanteen päivitykseeni kymmenen siihen mennessä luetuinta juttuani. Sen jälkeen kärkikymmenikköön on kiilannut useita uusia kirjoituksia, mutta edelleenkin niistä vain kaksi käsittelee jollakin tavalla minua tai perhettäni. Toisessa niistä kerron hetkistä, jolloin koti-isyys uuvutti. Toisessa siitä, kuinka lopetin tupakoinnin.

Ylivoimaisesti luetuin päivitykseni on 10 totuutta äityleistä kesäkuulta. Heinäkuussa sitä ruvettiin yllättäen jakamaan uudelleen, mikä toi blogiin hetkellisesti poikkeuksellisen paljon kävijöitä.

Cheek-ilmiön pohdiskeleminen heinäkuussa toi blogiin myös paljon liikennettä. Tämänkin päivityksen kohdalla syntyi tilastoihin tuplastondis, kun kirjoitus tuli uudelleen ajankohtaiseksi artistin hiljattaisten stadionkonserttien vuoksi.

Vaikka Cheek-postaus ei olekaan aivan kärkisijoilla luetuimpien juttujeni joukossa, se on herättänyt ylivoimaisesti eniten keskustelua. Kerroin Kalevan haastattelussa, että kärkevämmin kirjoittamani jutut tuovat toisinaan täyslaidallisia päin näköäni. En olisi kuitenkaan arvannut, että juuri Cheekiin suhtaudutaan niin intohimoisesti, että se sai niin monet hyökkäämään minua vastaan.

Roskan ohella ilmiöstä syntyi kuitenkin myös paljon asiallista keskustelua. Minusta on silti yllättävää, että kirjoitukseen reagoitiin niin paljon voimakkaammin kuin esimerkiksi lapsilisien leikkaamista käsitelleeseen juttuuni keväällä.

Kyynisempi voisi todeta, että kokoomuspoliitikot saavat mellastaa rauhassa, kun heidän muusikoksi naamioitu maskottinsa vie kaiken huomion.

Pikajuna pääteasemalla

Isän pikajunan suunniteltu matka on nyt kuljettu. Olen tänään viimeistä päivää koti-isä. Huomenna olen jälleen opiskelija.

Kun aloitin blogin kirjoittamisen, en tiennyt kovin tarkasti, minkälaiseksi se muodostuisi. Arvelin, että edelleen melko harvinainen koti-isyys olisi yleisenä teemana riittävän kokoava, jotta blogi voisi pysyä edes jokseenkin yhtenäisenä esityksenä.

Hyvin pian kävi kuitenkin ilmi, että ainakaan minun tapani kertoa asiasta ei kiinnostanut kovin suurta määrää lukijoita. Tämä muokkasi lähestymistapaani suunnittelemaanikin vähemmän henkilökohtaiseksi. Isän pikajuna ei ole pelkästään vanhemmuuteen rajoittuva isäblogi.  Tämä on sinänsä onni, koska näin koti-isyyteni päättyessäkään blogilta ei katoa pohja.

Elämäntilanteeni on huomisesta lähtien vähemmän poikkeuksellinen, mutta vanhemmuus ei pääty. Maailma ei ole muuttumassa niin auvoiseksi paikaksi, että minulla ei olisi pakottavaa tarvetta esittää jatkossakin näkemyksiäni isänä ja ihmisenä.

Isän pikajunan ensimmäinen tuotantokausi päättyy tähän kirjoitukseen. Toisen kauden alkupuolella kerron muun muassa siitä, kuinka Helsingin kaupunki rajoitti perustuslaillisia oikeuksiani, kun huolestunut kansalainen oli luullut minua ilmeisesti pedofiiliksi.

Kiitän kaikkia lukijoita matkasta tähän pisteeseen. Isän pikajunan taival ei pääty, vaikka raiteet loppuvat.

Lue myös:
100: Mies käy strippibaareissa
Isät eivät kerro – eikä heitä kuulla
Saako tätä sanoa ääneen?
Hyvästi, rakas. Löysin uuden.
10 totuutta äityleistä
Vihaatko sinäkin Cheekiä?
Kuka niitä lapsilisiä edes tarvitsee?

Aiheesta internetissä:
Isyyspakkaus
Elämä alkaa lapsesta
Don of all trades: A shooting a mother and her baby…
Dad Bloggers -Facebook-sivu

*************

Isän pikajuna Facebookissa | Bloggaaja Twitterissä

Isän pikajuna Bloglovinissa | Isän pikajuna Blogilistalla

Lisää Isän pikajuna Bloggerin lukulistaan käyttämällä osoitetta http://blogit.kaksplus.fi/isanpikajuna/feed

 

Jaa kaverilleTilaa Seura

Yhteistyössä

Kommentointi

Loistavaa – onnea uudelle tuotantokaudelle! Löytyisikö Kalevan juttuun linkkiä?

Enpä ainakaan minä löytänyt. Aika hauskaa, jos blogista, eli nimenomaan nettiin kuuluvasta asiasta, kerrotaan pelkästään paperilehdessä.

Huomasin kerran edesmenneessä Magneettimediassa linkkejä tyyliin klikkaa tässä. Eivät toimineet, vaikka kuinka yritin paperia painella. Kaleva ei sentään ollut printtijuttuun yrittänytkään mitään linkkejä laittaa.

Blogijuttu ilmestyi tosiaan vain paperilla. Kalevan Sunnuntai-liite ei ole netissä.

Pitäisiköhän olla? Mielenkiintoinen sisältö netissä on mielenkiintoista sisältöä riippumatta siitä, mihin kohtaan se on satuttu printtijutussa sijoittelemaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

X