Isä ei selviä

Silloin tällöin tulee tilanteita, joista isä ei selviä. Kun isän keinot loppuvat, hätiin kutsutaan äiti. Usein isälle ei anneta edes mahdollisuutta.

Lapset kuuntelivat Rölli-CD:tä illalla. Kaksivuotias kuopus iloitsi kuulemastaan tanssahtelemalla musiikin tahtiin, mutta vanhempi tyttö istui nojatuolissa ja keskittyi levyn tarinoihin ja laulujen sanoihin.

Esikoinen kertoo minulle monesti nukkumaan mennessään, mistä hän haluaa nähdä unta. Tällä kertaa hän halusi nähdä unta Röllistä.

– Se pelottelisi, ja minä juoksisin karkuun, mutta ei minua pelottaisi ollenkaan. Se olisi hauska uni. Iskä, voisinko nähdä sellaista unta?

Minä selitin niin hyvin kuin osasin, ettei minulla ole mahdollisuutta vaikuttaa kenenkään uniin.

– Minä haluan äidin paikalle, palveluun pettynyt lapsi vaati.

En muistanut kysyä, oliko tyttö nähnyt tuona yönä Rölli-unia. Jos näkikin, se ei ollut kummankaan vanhemman ansiota. Mahdottomiin eivät äiditkään pysty, vaikka myyttinen äiti on monen mielestä ihmeisiin yltävä olento.

Monissa perheissä äiti valikoituu lasten ensisijaiseksi huolehtijaksi. Eron sattuessa oikeus määrää huomattavan usein äidin ensisijaiseksi huoltajaksi. Edes me suomalaiset tasa-arvon mallimaana emme ole täysin havahtuneet huomaamaan isien arvoa.

Me teemme vanhemmuudesta vieläkin usein sukupuolikysymyksen.

Minä näen kirjaimellisesti joka päivä isiä, jotka ovat mitä suurimmassa määrin sitoutuneet perheisiinsä muutenkin kuin rahantekokoneina. Minä näen paljon itseäni nuorempia miehiä, jotka touhuavat lastensa kanssa siinä missä äiditkin. Kaukana ovat ne ajat, kun mies oli pääsääntöisesti etäinen perheen pää, jonka tietämys arjen kiemuroista oli olematon.

Tästä huolimatta vieraat naiset kokevat velvollisuudekseen syöksyä pelastamaan lapsi, jos sellainen tavataan kaupungilla itkuisena isänsä seurassa*. Minä itse olen tavannut neuvolalääkärin, joka ei huomioinut vastauksiani koko perhettä koskeviin kysymyksiin.

Perheissä isät ymmärretään tasavertaisiksi vanhemmiksi, mutta laajemmassa mittakaavassa napanuoran ei huomata katkeavan. Se mikä raskaudesta, synnytyksestä ja imetyksestä alkaa, ei pääty koskaan.

Tämän vuoksi useampi isä ei jää kotiin hoitamaan pieniä lapsia. Ympäristö ei pidä sitä sopivana: se ei ole luonnollista. Tämän vuoksi oikeus määrää suhteettoman usein lapsen huoltajuuden äidille.

Äidin ensisijaisuus on normi. Isän osallistumista ihastellaan, mutta sitä pidetään poikkeuksena. Järjestelmä on rakentunut normin ympärille.

Miesten ei oleteta jäävän kotiin. Työpaikoilla ei olla varauduttu siihen. Jo lyhyt palkaton isyysvapaa aiheuttaa joillakin työmailla naljailua. Pahimmillaan työnantaja suoranaisesti painostaa isää jättämään vapaat käyttämättä*.

Aikana, jolloin työpaikka koetaan etuoikeudeksi, on monen viisainta olla ryhtymättä normeja rikkovaksi kapinalliseksi.

Ongelma ei kosketa pelkästään miehiä. Kun isä ei voi ottaa vastuuta ilman kohtuuttomia ponnistuksia, kaatuu se äitien niskaan. Jos perhe kokee lapsen kotihoidon parhaaksi vaihtoehdoksi, se jää liian usein ja liian automaattisesti äidin tehtäväksi.

Valtiovalta puuttuu peliin määräämällä kotihoidontuen jaettavaksi tasan äitien ja isien kesken. Syyt miesten vähäiseen määrään tuen käyttäjissä eivät kuitenkaan mahtikäskyillä muutu.

Muutamat pioneerit räjäyttelevät miehisten työpaikkojen miehisiin muureihin reikiä, joista isät voivat yksi kerrallaan loikata muuttamaan maailmaa. Aukko kasvaa kuitenkin hitaasti.

Edelläkävijät voivat toimia uransa kustannuksella*.

Tasa-arvoa ei saavuteta yhdessä yössä. Me emme ole edes valmiita vakavissamme keskustelemaan sukupuolineutraalista asevelvollisuudesta. Me emme ole nyt ja tässä valmiita luopumaan äidistä ensisijaisena vanhempana.

Maailma muuttuu hitaasti, mutta se muuttuu. Yksilöinä monet ovat jo uuden järjestyksen omaksuneet. Yhteisönä meillä on siihen vielä matkaa, mutta matka on alkanut.

On lapsellista kuvitella, että kukaan voisi vaikuttaa kenenkään toisen uniin. Vielä lapsellisempaa on kuvitella, että joku pystyisi siihen sukupuolensa vuoksi.

Erityisen lapsellista on uneksia, että sukupuoli määrittäisi loputtomiin ihmisen paikan perheessä ja yhteiskunnassa.

Ei viitsitä olla lapsellisia.

*************

Tähdellä (*) merkityt esimerkit perustuvat todellisiin kertomuksiin, joita olen kuullut yhdeltä tai useammalta isältä.

Lue myös:
Perhe hajoaa
Kotihoidontuki leikataan tasa-arvomekossa