Teksti:
Jussi Korhonen

lasten-kurittaminen-väkivaltaSuomessa ei ole saanut kurittaa lapsia ruumiillisesti enää vuosikymmeniin. Remmi viuhuu silti salaa joissakin kodeissa. Suuren maailman malliin. 

Kurittaminen ei ole väkivaltaa. Joihinkin lapsiin puhe ei tehoa. Rajat ovat rakkautta, ja joskus ne on asetettava voimakeinoin. Vapaan kasvatuksen hedelmät, ken vitsaa säästää, minustakin tuli kunnollinen, eläimetkin tekevät niin, Jumala käskee…

Joskus lasta on vain pakko lyödä. Siihen on hyviä syitä.

Vaatii viisautta ja viitseliäisyyttä rikkoa perintönä saatu malli ratkaista ongelmatilanteet väkivallalla. Vaatii tyhmyyttä ja laiskuutta, että näin ei tee. Väkivalta on niin syvällä kulttuurissa, että pelkkä laki ei riitä sitä kitkemään.

Ihmisten tulisi lisäksi viisastua.

Rikollista perinnekasvatusta

Suomessa lasten ruumiillinen kurittaminen on ollut kiellettyä jo yli 30 vuotta. Suomi kielsi sen vuonna 1983 toisena maana maailmassa. Ruotsi ehti edelle neljä vuotta aiemmin.

Kuritusta esiintyy meillä edelleen jonkin verran, mutta sen hyväksyy tai siihen turvautuu vuosi vuodelta vähäisempi määrä vanhempia. Aiemmin tänä vuonna toteutetussa kyselytutkimuksessa enää 7 prosenttia ilmoitti läimäyttäneensä lasta. Kuitenkin joka neljäs lapsiperheiden vanhemmista tunnusti tukistaneensa jälkikasvuaan.

Elokuussa Kemi-Tornion käräjäoikeus tuomitsi erään sijaisäidin ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Oikeus katsoi, että kasvatusmetodit, joita nainen oli kahteen sijaislapseensa soveltanut, täyttivät pahoinpitelyn tunnusmerkit.

Koska Suomessa kurittaminen on lailla kiellettyä ja yleinen mielipide on vahvasti sitä vastaan, on meiltä hankala löytää ihmisiä, jotka uskaltautuisivat nimillään ja naamoillaan julkisesti puolustamaan kurittamista kasvatuskeinona. Ylempänä mainitsemiani perusteluita heitellään keskustelupalstoilla nimettöminä.

Mahdollisuuksien maa

Yhdysvalloissa asiasta voidaan puhua avoimemmin. Siellä jopa neljä viidesosaa vanhemmista hyväksyy kurittamisen joissakin tapauksissa. Hyväksymisen lisäksi vitsaan tartutaan hanakasti myös käytännössä.

19 osavaltiota sallii ruumiillisen kurituksen kotien lisäksi kaikissa julkisissa ja yksityisissä kouluissa. Vain kaksi osavaltiota on kieltänyt sen kaikissa kouluissa.

Kotioloissa kurittaminen ei ole kiellettyä yhdessäkään osavaltiossa.

Amerikkalaisessa ilmapiirissä jopa ainakin päällisin puolin järkeviltä vaikuttavat ihmiset rohkenevat puhua kodeissaan viuhuvista vitsoista.

Toisin kuin suomalainen kollegansa, arizonalainen sijaisvanhempi voi kertoa harjoittamastaan kurittamisesta ja perustella sitä vailla pelkoa oikeustuomiosta.

– Sijaisvanhempina, vaikka sijoitus olisi ollut pitkäaikainen, jouduimme toisinaan myöntämään, että joihinkin lapsiin eivät tehonneet mitkään muut käytettävissämme olleet kasvatustavat, Chris Wickersham kirjoittaa blogissaan.

Wickershamin kuvailema tapa läimäyttää sylissään olevan lapsen takapuolta kolme tai neljä kertaa ei ole erityisen brutaalia väkivaltaa, mutta Suomessa siitä joutuisi käräjille. Wickersham sai kirjoituksestaan osin tuomitsevaa palautetta, mutta yleisesti ottaen hänen tapansa toimia on Yhdysvalloissa täysin hyväksytty.

Mitä hyvänsä amerikkalaisetkaan eivät kuitenkaan hyväksy. Rajaa kurituksen ja väkivallan välille on vedetty viime aikoina kiivaasti. Keskustelu leimahti, kun Arizonan tavoin Yhdysvaltojen eteläosissa sijaitsevasta osavaltiosta, Teksasista, kotoisin oleva amerikkalaisen jalkapallon tähtipelaaja Adrian Peterson sai syytteen neljävuotiaan poikansa pieksämisestä.

Peterson oli syytteiden mukaan hakannut poikaa puunoksalla. Tmz.com julkaisi kuvia pojan saamista vammoista.

Syyttäjän mukaan pieksäntää ei voinut pitää kohtuullisena kurittamisena. Asiasta nousi kohu, ja yleinen mielipide vaikutti kääntyvän syyttäjän kannalle. Kun sponsoritkin pelästyivät, jouduttiin joukkueelleen tärkeä Peterson hyllyttämään pelikentiltä toistaiseksi.

Ymmärtäjiäkin kuitenkin löytyy. Eräs heistä on syytetyn äiti. Hänen mukaansa Peterson rakastaa syvästi lapsiaan ja käyttää heihin vain samoja kasvatusmetodeja, joiden kohteena on itsekin ollut.

Peterson puolustautui sanomalla, että hänen tarkoituksensa ei ollut satuttaa poikaansa, vaikka hänen täytyi olla omien kokemuksiensa vuoksi hyvinkin tietoinen siitä, miltä tuntuu, kun hakataan puunoksalla.

Osa puolustaa Petersonin toimia vetoamalla siihen, että Yhdysvaltojen eteläosissa rajutkin piiskaamiset ovat yleinen tapa.

Pisteliäs perintö

Yksi keskeisimmistä piiskaajien perusteluista on, että he ovat itse kokeneet ruumiillista kuritusta lapsena ja heistä on silti kasvanut aivan kunnollisia ihmisiä.

Adrian Petersonia hakattiin lapsena kepillä. Hänestä kasvoi menestynyt ja ihailtu urheilusankari, jota palvotaan kotikaupungissaan syytteistä huolimatta.

Adrian Petersonista kasvoi myös mies, joka hakkaa neljävuotiasta lasta kepillä.

Mikähän Adrian Petersonista olisi tullut, jos häntä ei olisi piesty lapsena?

Lukuisat tutkimukset osoittavat, että ruumiillinen kurittaminen on monella tavalla haitallista. Joissakin tutkimuksissa on tosin pystytty näyttämään, että vähäinen kurittaminen ei  välttämättä aiheuta kovin vakavia tai pysyviä haittoja, mutta sen kummempaa hyötyä muihin kasvatustapoihin verrattuna ei ole pitävästi osoitettu.

Paitsi onhan se tietysti vaivatonta.

Harkinta tekee taposta murhan

On huomattavasti yksinkertaisempaa piestä lapsen käytös halutuksi kuin nähdä vaivaa ja opettaa tälle, mikä on oikein ja väärin.

Jotkut vanhemmat kiillottavat päidensä ympärille sädekehät kehuskelemalla, kuinka he eivät koskaan kurita lapsiaan pikaistuksissaan. Suunnittelmallisuus tekee meikäläisessä laissa taposta murhan. Lapsen harkittu väkivaltainen kohteleminen kertoo erityisen selvästi, että kivun aiheuttaminen on vanhemman mielestä oikeutettua.

Olin vuosia sitten eräällä kaunokirjallisuutta käsittelevällä luennolla. Luennosta ei jäänyt mieleeni mitään kirjallisuuteen liittyvää, mutta muistan, kuinka luennoitsija kertoi aihetta sivuten yleisiä näkemyksiään ihmisyydestä.

Hän käytti esimerkkinä lasta, joka haluaisi vetää kissaa hännästä. Luennoitsija piti tärkeänä, että lapsi ei niin tee, mutta ei siksi, että se on kiellettyä, vaan siksi, koska se on väärin – koska kissaan sattuu.

– Don’t pull the pussy, englantilaisherrasmies päätti kiihkeän monologinsa.

Vihan vallassa kurittaminen ei ole sen oikeutetumpaa kuin harkittu pieksäntä, mutta silloin tapahtunutta voisi selittää harkinnan pettämisellä. Suunnitelmallinen kurittaminen osoittaa, että väkivalta ei ole vanhemman mielestä väärin.

On täysin mahdollista, että lapsi omaksuu vanhemmistaan poikkeavat moraalikäsitykset, mutta todennäköisempää on, että ymmärrys oikeasta ja väärästä saa vähintäänkin vahvoja vaikutteita lapsuuden kokemuksista.

Laiska isä tai äiti ei viitsi opettaa lapselleen oikeaa ja väärää, vaan hakkaa lapsensa toimimaan toivotulla tavalla iskostamalla tähän pelon kivusta. Samalla vastaanottavainen mieli rekisteröi, että väkivalta on oikeutettua – onhan hänen maailmansa korkein auktoriteetti sen toimillaan osoittanut.

Takaisin menneisyyteen

Suomessa kurituksen kulttuuria on suitsittu lailla. Jotkut suomalaiset kuitenkin puolustavat oikeutta alkukantaiseen voimankäyttöön. Nollatoleranssia arvostellaan muun muassa nettiadressilla Lasten ruumiillinen kuritus lailliseksi kotona.

Adressin nimettömän aloittajan omien näkemysten lisäksi vaatimusta perustellaan konservatiivisen amerikkalaisen uutissivuston Newsmaxin jutulla, kuritusta arvostelevan tutkimuksen metodeja kritisoivan tiedeartikkelin abstraktilla ja Kaksplussan keskustelualueelle kirjoitetulla kommentilla.

Adressi on kerännyt kolmessa vuodessa 44 allekirjoitusta.

Yhdysvalloissa on havaittu, että maantieteen lisäksi perheiden sosioekonominen tausta vaikuttaa siihen, kuinka paljon niissä esiintyy ruumiillista kurittamista: mitä köyhempi perhe, sitä todennäköisemmin muksun mustelmat ovat syntyneet kasvattajien käsittelyssä.

En tiedä, onko Suomessa tehty vastaavia havaintoja. Piiskaajien mietteitä lukiessa välittyy kuitenkin vaikutelma, että rahaa merkittävämpi selitys löytyy siitä, että kurittajat eivät muusta tiedä.

Minä uskon, että lapsiaan kurittavat vanhemmat vilpittömästi kokevat, että heidän on pakko toimia niin. He ovat omaksuneet oikeutuksen voimatoimiin omassa lapsuudessaan, eikä heillä ole riittävää ymmärrystä, jotta he kykenisivät kyseenalaistamaan heihin hakattua totuutta. Heidän on pakko toimia niin, koska he eivät muusta tiedä.

Yhdysvalloissa oikeus punnitsee, tekikö Adrian Peterson väärin hakatessaan poikaansa. Valtaosa suomalaisista tietää vastauksen. Minun kaksivuotias tyttärenikin tietää sen.

Valitettavasti osalle suomalaisistakin aikuisista asia pitäisi jotenkin opettaa, mutta ymmärtävätkö he muuta kuin väkivaltaa?

Päivitys 23.3.2015:
CNN:n mukaan Adrian Peterson säästyi vankeudelta, kun hän myönsi syyttäjän kanssa tekemänsä sopimuksen mukaisesti syyllistyneenä alkuperäisiä syytteitä lievempään rikokseen. Hänet tuomittiin 4000 dollarin sakkoihin ja 80 tunnin yhdyskuntapalveluun.

Mitä mieltä sinä olet:

Onko ruumiillinen kuritus väkivaltaa? Pitäisikö se sallia Suomessakin uudelleen? Oletko kurittanut omaa lastasi? Saitko itse lapsena selkään?

Lue myös:
Kyselytutkimus: Yhä harvempi suomalainen hakkaa lapsiaan
Enää harva suomalainen hyväksyy lasten ruumiillisen kurittamisen, selviää tutkimuksesta.

Poliisi valvomaan lasten kurittamista?
Jotkut perussuomalaiset vaativat lasten ruumiillisen kurittamisen laillistamista. Kuinka määriteltäisiin, mitä on hellä tukistaminen tai sellainen erityistapaus, jolloin lapselle on perusteltua tuottaa kipua? Kutsuttaisiinko poliisi valvomaan kuritustapahtumien laillisuutta – kuten Yhdysvalloissa tehdään?

Aiheesta internetissä:
Yle: Sijaisäidille tuomio lasten pahoinpitelystä
Science-Based Medicine: Corporal Punishment in the Home: Parenting Tool or Parenting Fail…
Business Insider: These Are The 19 States That Still Let Public Schools Hit Kids
Wickerblog – Ruminations: Why I Spank My Kids
TMZ.com: Adrian Peterson Tree Branch Whooping Far Exceeds Reasonable Discipline
Chron.com: Adrian Peterson’s mother defends NFL star, says he’s ‘trying hard to be a good parent’
CBSsports.com: Barkley talks Rice, Peterson; says ’we spank kids in the South’
Adressit.com: Lasten ruumiillinen kuritus lailliseksi kotona
Newsmax.com: Pro-Spanking Studies May Have Global Effect
Baumrind, Larzelere & Cowan: Ordinary physical punishment: Is it harmful? Comment on Gershoff (2002)
Kaksplus.fi / keskustelu: Ruumiillinen kuritus
Helsingin Sanomat: Tutkimus: Kurittaminen vaurioittaa lapsen aivoja
TMZ.com: Adrian Peterson in ’12 I Hated How My Parents Disciplined Me … But It Worked
Endcorporalpunishment.org
Lastensuojelun keskusliitto: Älä lyö lastaCNN.com: Adrian Peterson pleads no contest in whipping, avoids jail

*************

Isän pikajuna Facebookissa | Bloggaaja Twitterissä

Isän pikajuna Bloglovinissa | Isän pikajuna Blogilistalla

Lisää Isän pikajuna Bloggerin lukulistaan käyttämällä osoitetta http://blogit.kaksplus.fi/isanpikajuna/feed

 

 

 

 

 

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Lue myös

Mainos

Mainos

Kommentointi

Hyvin kirjoitettu. Väkivaltaa ei pidä hyväksyä missään muodossa. Oma äitini on kokenut aika rankkaakin kuritusväkivaltaa ja tiedän että hän yritti kovasti olla parempi tässä suhteessa vanhempana. Sain joskus tukkapöllyä ja luunappeja lapsena. Itse olen tästä vielä halunnut parantaa ja olen onnistunut kasvattamaan lapseni täysin ilman väkivaltaa, tosin joskus palaa pinna ja huudan, tästä koen huonoa omaatuntoa ja olen onnistunut tosi paljon vähentämään näitä tilanteita. Luulen että sukupolvi kerrallaan voidaan parantaa käytöstä (vanhempien siis), jos yritetään. Kiitos kun otit tärkeän aiheen esille.

Oi! Olipa provosoiva otsikko, mielenkiinto heräsi 🙂

Itse en suvaitse väkivaltaa kurituskeinona, mutta toki omat ”rajat” tulee joskus rikottua ja sitten on huono omatunto. Kun on huutanut lapselle rumasti, kun on tuupannut nelivuotiaan nukkuvan vauvan läheltä pois (lukemattomien käskyjen jälkeen) niin että hän kaatuu lattialle ja satuttaa itsensä. Silloin tulee molemmille paha mieli, mutta halaan ja pyydän anteeksi.

Hyvä kirjoitus! Olen samaa mieltä, väkivaltaa ei pitäisi käyttää missään olosuhteissa. Sama pätee ”kansojen kasvattamiseen”, sotimalla ja voimankäytöllä ei vielä ole tähän mennessä mitään rakennettu… Vanhempani eivät pääsääntöisesti pitäneen kuritusta oikeutettuna mutta pinna paloi herkästi ja luunappeja sekä aikas karskia tukkapöllyä sateli. Jälkeenpäin pyysivät anteeksi (samalla selittäen mikä kamelin selän katkaisi ja anteeksipyytäminen tapasi muuttua saarnaksi), en koe olevani parempi ihminen noiden juttujen takia mutta olen antanut vanhemmilleni anteeksi. Itse yritän kasvattaa ilman väkivaltaa, mutta pidän tärkeänä myös sitä että jos joskus rajoja tulisi hermostuksissa rikottua, kuten Lastenhuone yllä kuvailee, niin anteeksi pyytäminen ja sen myöntäminen että nyt tuli toimittua väärin, on tärkeä osa siitä viestistä että itse ei pidä väkivaltaa oikeutettuna.

mulle on annettu piiskaa,kun tilanne rauhottu mulle kerrottiin miksi en koe että olisin saanut traumoja,olin yliaktiivinen ja muistan viellä että ajatten hyvin uhmakkaasti ja siihen tuskin olisi halit juttelut ja pusut auttanut..
EN aijo kurittaa ruummilisesti omaa lastani mutta olen varma että joitakin lapsia pitää vaan läimäyttää

Vastaa käyttäjälle Lastenhuone Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

X