Tasa-arvon kolmas valtakunta
Neekeri, hakaristi ja feminismi. Joihinkin sanoihin ja symboleihin on latautunut sellaisia merkityksiä, että niitä on mahdotonta käyttää laajemmin ilman ilmeisiä tulkintoja.
Neekeri se on vain pikkuisen tummempi. Ei hakaristi oo ristiä kummempi.
Noin räppäsi rakastettu taiteilija Juice Leskinen Heavydiggarin vuorisaarnassa vuonna 1986.
Päällisin puolin asia on tietysti niin kuin laulussa sanotaan. Hiemankin syvemmältä kaiveltuna paljastuu kuitenkin, että neekeri-sanaa ja hakaristi-symbolia on monen hankala tulkita ilman historian niihin liittämiä merkityksiä.
Vaikka me emme niillä mitään pahaa tarkoittaisikaan, tulvahtavat sanasta ja symbolista useasti ihmisten mieliin rasismi ja Auschwitzin kauhut.
Feminismi ymmärretään naisten asemaa parantamaan pyrkivänä liikkeenä.
Toisinajattelija telaketjutuomioistuimessa
Ruotsin valtiopäivävaaleissa vaille edustajia jäänyt Feministinen aloite -puolue toi naisasialiikkeen Suomessakin julkiseen keskusteluun.
Toistan: naisasialiikkeen. Noin minäkin asian ymmärrän.
Ekvalistiksi itsensä esittelevä Jussi Junni uskalsi ehdottaa Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan, että feminismi olisi sanana syytä korvata ekvalismilla tai egalitarismilla, jos taustalla todellakin on ajatus, että tasa-arvoa tavoitellaan laajemminkin kuin vain naissukupuolen osalta.
Junnin kirjoitus oli vastaus Maria Ohisalon ja Milja Henttosen muutamaa päivää aikaisemmin Hesarissa julkaistuun mielipidekirjoitukseen, jossa kehotettiin reippaasti puhumaan feminismistä tasa-arvon sijaan. Kirjoituksessa esiteltiin tukku esimerkkiongelmia, jotka liittyvät tavalla tai toisella sukupuoleen. Kirjoittajien mielestä feminismi on keino ratkoa noita ongelmia ja käyttökelpoinen niin sanana kuin asenteenakin suomalaisessa politiikassa.
Internet oli nopea. Junni tuomittiin tuoreeltaan antifeministiksi ja hänen kirjoituksensa sisältö mitätöitiin.
– Höpö höpö se mistään nimestä kiinni ole. Antifeministi on antifeministi, vaikka mitä nimityksiä itselleen keksisi, ”ekvalisti”, muuan keskustelija paukutti ja lisäsi kirjoituksensa loppuun hymiön.
Sivutuotekehittelyn kahdet kasvot
Keskustelusta päätelleen vaikuttaisi siltä, että monet feministit oikeasti kannattavat tasa-arvoa, mutta näkevät, että se voidaan saavuttaa vain naisten asemaa parantamalla. Miesten (ja muiden, mutta ei mennä siihen tässä) ongelmat ratkeavat kuin itsestään, kun naiset saavuttavat tasa-arvon. Varsinainen kaikkia koskeva tasa-arvo on ikään kuin konkreettisten tavoitteiden sivutuote.
Jos uskaltaa mainita, että on sellaisiakin asioita, joissa miehillä menee naisia kehnommin, syyllistyy naisten ongelmien vähättelyyn. Toisin päin se ei kuitenkaan toimi, vaan silloin se on naurettavaa höpöhöpöä.
Minä olen sillä tavalla vähän tyhmä, että en oikein tajua. Eikö se juuri olisi sitä tasa-arvoa, että eri sukupuolien kohtaamat ongelmat koettaisiin samanarvoisiksi? Kai sillä tasa-arvollakin on kuitenkin jotakin merkitystä?
En minä sitä sano, etteikö naisten asemassa olisi parantamista, mutta niin on miestenkin. Suomessa tasa-arvo on pitkällä, mutta tekemistä riittää. Ihmisen sukupuoli mielletään edelleen turhan usein häntä määrittäväksi tekijäksi.
Minä kannatan tasa-arvoa, mutta ainakin joidenkin feministien mielestä se on ilmeisesti väärin. Minun tulisi kannattaa feminismiä, koska vain se on oikeaa tasa-arvoa.
Feministit itsekään eivät tosin vaikuta olevan kovin yksimielisiä siitä, mitä feminismi tarkoittaa.
Jokseenkin pyhä kolminaisuus
Keskustelu feminismistä jatkui ja hämmentyi Helsingin Sanomissa. Tänään mietteensä saivat julki Vesa Linja-aho, Kalle Mikkola ja Kyösti Ylikulju. Miesten mielipiteet kohdistuvat lähinnä Ohinsalon ja Henttosen kirjoitusten kommentteihin, mutta tulevat samalla tyrmänneeksi keskustelun avauksen ja vahvistaneeksi yleisen käsityksen: feminismissä ei ole kyse tasa-arvosta, vaan naisten asemasta.
Suomessakin on havaittavissa nais- ja miesasialiikkeiden vastakkainasettelu. Varsinkin jälkimmäinen niistä keskittyy aivan liikaa kahden liikkeen väliseen nahisteluun varsinaisen tasa-arvotyön sijaan. Naisasialiike puolestaan suhtautuu asioihin usein akateemisemmin ja mitätöi kyseenalaistavat mietteet tyhjyyttään kumisevilla sivistyssanoilla.
Feminismi piiloutuu harmittavan syvälle yliopistojen uumeniin. Siitä ei ole oikeasti laajemmin vetoavaksi kansanliikkeeksi, ellei siitä osata puhua käyttäen sellaista kieltä, jota voi ymmärtää ilman sukupuolentutkimuksen opintoja. Ohinsalon ja Henttosen mielipidekirjoituksesta alkanut keskustelu on tässä suhteessa miellyttävän selkokielinen poikkeus.
Vaikuttaa siltä, että on olemassa kolme eri aatetta: naisasia eli feminismi, miesasia eli maskulismi ja tasa-arvoasia eli ekvalismi. Ne kaikki julistavat ylevimmiksi päämäärikseen tasa-arvon, mutta vain viimeinen niistä pyrkii siihen suoraan. Kaksi ensimmäistä lähestyy tavoitetta kiertoteitse ja epätasa-arvoisesti vain valikoidut ongelmat huomioiden.
Miksi kukaan olisi feministi?
Perinteisen käsityksen mukainen feminismi on itsessään tasa-arvon irvikuva, sillä se asettelee ongelmat arvojärjestykseen sen mukaan, mikä ongelman kokijan sukupuoli on.
Voin harkita kantaani uudelleen, jos joku osaisi esittää asian sillä tavalla yksinkertaisesti, että minäkin ymmärtäisin, miksi tasa-arvon kannattajan pitäisi olla feministi.
Ohinsalo ja Henttonen totesivat sinänsä ansiokkaan mielipidekirjoituksensa otsikossa, että feminismi on Suomessa kirosana. Väite pitää paikkansa. Voisi olla viisasta välttää kiroilemista, ellei juuri se ole tarkoitus.
Ekvalismi kuvaisi Ohinsalon ja Henttosen humaaneja näkemyksiä paremmin kuin telaketjurykmentin putkinäköinen feminismi.
Toisille feministeille aate tarkoittaa edelleen pyrkimystä parantaa naisten asemaa. Heille miesten sukupuolensa vuoksi kokemat ongelmat eivät ole riittävän arvokkaita, että niihin tulisi puuttua suoraan; ne ovat toissijaisia pikkujuttuja, jotka korjaantuvat sitten joskus itsestään. Palo on väärin sammutettu, jos tasa-arvoa haetaan samalla kaikille.
Vaikka feminismi olisikin saanut joidenkin mielissä laajempaa sisältöä, käsitteen merkitys on vakiintunut. Mikäli feminismi on aatteena nykyään merkittävästi erilainen kuin miten se ymmärretään, kannattaa nimitystä vaihtaa. Ellei ole, kuten vaikuttaa, kannattaa ajaa ylpeästi omaa asiaansa ja lopettaa minkään muun esittäminen.
Neekeri-sana tarkoittaa ali-ihmistä, jonka tunnistaa ihonväristä. Hakaristi tarkoittaa natseja. Feminismi ajaa naisten asiaa.
Näin nuo asiat ymmärretään, vaikka niille kuinka ylimielisesti tuhahtelisi.
Kiitos, Jussi Junni. Ymmärsin olevani ekvalisti. Se tekee luultavasti minustakin antifeministin, mutta olkoon sitten niin.
Aiheesta internetissä:
YouTube: Juice Leskinen: Heavydiggarin vuorisaarna
Maria Ohinsalo & Milja Henttonen: Feminismi on Suomessa kirosana
Jussi Junni: Feminismin tilalle ekvalismi
Vesa Linja-aho: Miesten ja naisten tasa-arvo-ongelmat erilaisia
Kalle Mikkola: Feministit nostavat esiin myös miesteemoja
Kyösti Ylikulju: Tasa-arvo ei riitä, tervetuloa feminismi
*************
Isän pikajuna Facebookissa | Bloggaaja Twitterissä
Isän pikajuna Bloglovinissa | Isän pikajuna Blogilistalla
Lisää Isän pikajuna Bloggerin lukulistaan käyttämällä osoitetta http://blogit.kaksplus.fi/isanpikajuna/feed