Teksti:
Jussi Korhonen

Kuluttavan inspiroivat perheblogit

Mistä on hyvä blogi tehty? Entä perheblogi? Kuka niitä lukee? Mikä on inspiroivaa? Katsaus suosittuihin perheblogeihin paljastaa yhdenlaisen totuuden.

Kuopus näki lattialla pipon, jonka isosisko oli siihen unohtanut. Tyttö osoitti lakissa olevaa kuvaa ja lausui ensimmäistä kertaa ääneen jonkin tuotemerkin nimen. Hän olisi jo nyt kaksivuotiaana minua inspiroivampi perhebloggaaja.

Suomalaisen menestysbrändin nimi tuli epäselvästi. Se oli kuitenkin täysin ymmärrettävästi artikuloitu. Minä en kuvassa näkyvää tuotemerkkiä tässä enää erikseen mainitse, koska kaikki tuntevat sen muutenkin.

Moni menestyvä perhebloggaaja toimisi toisin.

Mocca Master -pannu ja Taika-kahvikuppi

Keittelin lauantaiaamuna Moccamasterilla kahvit ja selasin Facebookia.

Yöllä, ilmeisesti kännissä, peräti kaksi ihan järkevänä pitämääni ihmistä oli kirjoitellut päivityksiä, joissa tekivät itsestään täydellisiä pellejä. En jaksa palata tarkastamaan asiaa, mutta luultavasti paljastukset on sittemmin poistettu.

He kertoivat arvatenkin rehellisesti itsestään ja ajatuksistaan, mutta tulivat samalla esitelleeksi tietämättömyytensä ja typeryytensä. Heidän mietteensä perustuivat virheellisiin oletuksiin, mutta uhmakkaina he pysyivät sanojensa takana.

Päivitykset raivostuttivat minua, mutta ne myös herättivät mielenkiintoni ja jäivät mieleeni. Siinä mielessä ne olivat hyviä kirjoituksia.

Minä en voisi sellaisia kirjoittaa. Minä olen varovaisempi ja sovinnaisempi. Mielipiteenikin ovat sovinnaisempia, vaikka joskus puenkin niitä viihteen vuoksi räväkämpiin vaatteisiin.

Olen miettinyt, että mitä minun pitäisi tämän blogin kanssa tehdä. Kaikki, mitä olen tänne kirjoittanut, on ollut totta. Kaikki esittämäni mielipiteet ovat olleet rehellisiä.

Kaikkea minä en ole kuitenkaan kertonut.

Enkä kerro.

Kuinka Isän pikajuna voisi olla parempi, jos paljastelu on saavuttanut lakipisteensä? Voisiko oppia löytyä toisista, menestyneemmistä perheblogeista?

Kiljuva pikkunälkä -blogin Facebook-sivu HP Pavillion -tietokoneen ruudulla

Kaadoin Iittalan Taika-kuppiin lisää Juhla Mokkaa. HP:n ruudulle selautui tieto siitä, että Kaksplus-naapurini Kiljuva pikkunälkä -blogi on ehdolla inspiroivimmaksi perheblogiksi Indiedays Blog Awardseissa.

Äänestyksessä ei siis haeta edes nimellisesti parhaita tai millään muotoa laadukkaimpia blogeja, enkä tiedä tarkalleen, mitä inspiroiva tuossa yhteydessä tarkoittaa. Ilmeisen suosittuja blogeja on kuitenkin ehdolla palkinnon saajaksi.

Tutustuin ehdokkaisiin: ehkäpä voisin oppia jotakin näiltä menestyjiltä.

Äänestys oli ehdokasblogeissa huomioitu.

–  Tuntuu hienolta, että nyt tälle meidänkin genrelle on jo ihan oma kategoriansa blogigaaloissa! Eli mikäli olette nauttineet lasten asukuvista, äitien treenivinkeistä, lasten tuotteiden arvosteluista ja loputtomattomasta koliikkiurputuksesta niin voitte käydä täällä antamassa äänenne, kirjoittaa Kaksplussalta jokunen aika sitten muualle muuttanut Emilia Mutsis on -blogissaan.

– Meitä on siellä ehdolla aikamoinen sakki ihania naisia, joista jokainen ansaitsisi voiton, komppaa omassa äänestyspostauksessaan Mama Go Go -blogin Minttu.

Kuten jo noista kahdesta kommentista voi huomata, ei ehdolle ole tällä kertaa päässyt yhtään miehen pitämää blogia. Miehet ja lapset toki vilahtelevat päivityksissä joskus sivuosissa.

Ollakseen perheblogeja, nämä suositut sivut keskittyvät jopa hämmästyttävän paljon vaatteisiin, sisustukseen ja kauneuteen – ennen kaikkea kuluttamiseen. Paikoin huomasin pysähtyväni laskemaan, kuinka monta kertaa kaupallisen yhteistyökumppanin tuotemerkki on mainittu yhdessä blogikirjoituksessa.

Ellen tietäisi kategorian nimen perusteella ehdokkaita nimenomaan perheblogeiksi, olisin luullut suurinta osaa niistä lifestyleblogeiksi.

Mutta en tuomitse. Blogeilla on paljon lukijoita, ja ne ovat arvatenkin kannattavaa liiketoimintaa. Jos tällainen läpeensä kaupallinen sisältö on sitä, mitä lukijat, eli kuluttajat, haluavat, on sitä totta kai viisasta tarjota.

Uskottavuus siinä tietysti kärsii. Minun silmissäni siis. Minä en ole tottunut naistenlehdistä tuttuun kaupallisen ja omaehtoisen sisällön symbioosiin. Minä tosin en kuulu noiden suosittujen blogien, naistenlehtien tai niissä mainostettujen tuotteiden kohderyhmään.

Minulla ei sellaista lukutaitoa, että ymmärtäisin täysin lifestyleblogien kieltä. Vaikka sponsoroinnit yleensä merkitään jotenkin, jää minulle toisinaan epäselväksi, miksi jokin tuotemerkki on mainittu. Ilmeisesti asiaan ja kuluttamisen kulttuuriin kuuluu mainita aina kaupat ja merkit, vaikka bloggaaja ei siitä suoranaisesti hyötyisikään.

Mutta mitä sellaista nämä suositut blogit tarjoavat, että tuhannet lukijat palaavat niiden pariin uudestaan ja uudestaan?

Helo-kiuas ja vesipyssy lauteilla

Myöhemmin lauantaina rötkötin yksin saunassa. Suhautin Helo-kiukaalle vettä vesipyssyllä. Nerokkaan menetelmän on keksinyt esikoinen. Löylyä voi lisätä keskeyttämättä rentoilua, kun pitkävartiseen apuvälineeseen saa imaistua vettä ja suunnattua sen tarkasti kiville kirjaimellisesti käden käänteessä. Tyttö on ylpeä oivalluksestaan: sitä ei olisi kuulemma naapurin poika voinut keksiä.

En löytänyt vesipyssystä tuotemerkkiä, vaikka kuinka etsin. Mietin edelleen aiemmin lukemiani blogeja.

Kiljuva pikkunälkä on ehdokkaista ainoa, jota olen lukenut säännöllisemmin. Se osoittautui myös suosikikseni kisassa. Bloggaaja on onnistunut pitämään kokonaisuuden jopa minun silmissäni mielenkiintoisena. Kaupallisuus on taustalla, perhe valokeilassa.

Monia kaupallisuus ei häiritse. Ilmeisesti kuluttamista vilisevät blogit viihdyttävät lukijoita samalla tavalla kuin naistenlehdet, joissa mainosten ja varsinaisen sisällön epäselvä raja on selviö. Jotkut lukijat pitävät blogeja luultavasti eräänlaisena palvelujournalismina.  Tieto tuotteista koetaan hyödylliseksi, vaikka arvostelujen pyyteettömyydestä ei olekaan mitään takeita.

Paitsi ajan kanssa.

Bloggaaja voi muodostua luotettavaksi tietolähteeksi: jos arviot osuvat riittävän usein oikeaan, on blogista viisasta vilkaista neuvoa ennen kuin tuhlaa rahansa.

Toisaalta muovirahalta haiskahtavakin tuotepaljousblogi tuntuu silkkaa mainosta pehmeämmältä. Kun kuluttaminen ja tavara ovat niin merkittävä osa niin monen elämää, rakentuvat myös bloggaajien persoonat tuotteiden kautta. Minulle vaatemerkit ja meikkipakkausten logot eivät luo ihmisestä minkäänlaista kuvaa, mutta jotkut ymmärrettävästi kokevat elämän toisin.

 

SodaStream -hiilihapotuslaitteella valmistettua juomaa Ikeasta ostetussa lasissa

Kaadoin muistaakseni Ikeasta ostettuun lasiin SodaStream-hiilihapotuslaitteella valmistamaani juomaa. Kaapissa olisi ollut Koff-oluttakin, mutta kuplavedestä on tullut suosikkisaunajuomani. Mietin, että kuinkahan moni Isän pikajunan lukija ajattelee minun laillani sanan Vichy kuullessaan enemmän kuplivaa juomaa kuin ihonhoitotuotteita.

Minun ei  tarvitse hävetä oman blogini perheblogi-nimitystä. Isän pikajuna on muuttunut yhä yhteiskunnallisemmaksi, mutta perhe on minun kirjoituksissani läsnä vähintään yhtä paljon kuin monella suositummalla sivustolla, jota puhutellaan perheblogiksi. Niissä lapset ja perhe toimivat viitekehyksenä vaate- ja kosmetiikkamainoksille, minä pohdiskelen muita asioita.

Kulutusbloggaajat houkuttelevat rahaa. Ilmaisilla tuotteilla yritykset saavat halpaa näkyvyyttä. Muutamalla setelillä saa jo sellaista suitsutusta, että minua häiritsee. Kuten sanottua, minä en ole noiden blogien kohderyhmää, joten minun mietteilläni ei ole merkitystä. Eikä minun oletetakaan innostuvan tuotteista, joita sivuilla kaupitellaan.

Mainostienestit mahdollistavat sen, että menestyvät bloggaajat voivat uhrata entistä enemmän aikaa entistä paremman sisällön luomiseen ja oman äänensä löytämiseen.

Muut namedroppaavat tuotemerkkejä, minä poliitikkoja. Yritykset palkitsevat monesti mainostamisen tavalla tai toisella, mutta jos kansanedustaja tarjoaisi minulle rahaa myötämielisistä kirjoituksista, se olisi skandaali. Ja minä olisin ensimmäinen, joka asian julkistaisi.

Minulla ei ole mitään kuluttamista vastaan. Talouden kannalta on mainio asia, että raha ei jää makaamaan. Minä vain en itse ole järin kiinnostunut siitä. Minä elän toisenlaisessa, luultavasti vähän vanhanaikaisessa maailmassa. Varsinkin vanhemmuus on minusta lähinnä kaikkea muuta kuin kuluttamista.

Inspiroivassa perheblogissa äiti meikkaa, pukeutuu ja sisustaa. Isän pikajunan on oltava toisenlainen.

Tutkin inspiroivia blogeja oppiakseni jotakin siitä, kuinka muut ovat onnistuneet. Totesin, että minä en voi onnistua samoilla keinoilla. Kiinnostava sisältö on tietysti avainasemassa, mutta minun ei kannata edes pyrkiä samalla tavalla kiinnostavaan sisältöön kuin nuo menestyvät blogit.

Minun täytyy pyrkiä tuottamaan nykyistä kiinnostavampaa sisältöä jotenkin muuten ja miettiä tarkemmin, kenelle kirjoitan. Liike-elämän kieltä käyttääkseni minun on suunniteltava ja suunnattava tuotteeni eri markkinoille kuin ne, joita vielä muutama päivä sitten luulin kilpailijoikseni.

Minun täytyy kehittää omaa ääntäni.

Minä en toimi siinä genressä, josta Mutsis on -bloggaaja kirjoitti. Siinä kisassa kaksivuotias kuopuskin pärjäisi minua paremmin.

Wüsthof-veitsitukki, Fiskars-veitsi, Valio Oltermanni Venäjä -Putin-juusto

En löytänyt juustohöylää. Otin Wüsthof-veitsitukista Fiskars-kokkiveitsen ja leikkasin sillä leivän päälle siivun Valio Oltermanni Venäjää, Putin-juustoa. Lapset olivat nukkumassa ja me vanhemmat katselimme illan päätteeksi elokuvaa. Videodromeen olisi pitänyt keskittyä, mutta minun ajatukseni harhautuivat jatkuvasti blogeihin.

Yleisesti Isän pikajunan lukijamäärät ovat nousseet, mutta en ole pariin viikkoon saanut aikaiseksi kovin kiinnostavia kirjoituksia. Omasta mielestäni jutut eivät ole olleet erityisen huonoja, mutta lukijoita ne eivät ole keränneet. Kuinka Isän pikajuna voisi olla kiinnostavampi?

Sosiaalipornotähdeksi minusta ei ole. Syy on osittain siinä, että minä olen hyvin tavallinen. Minun elämässäni ei ole juuri nyt mitään kovin erikoista, josta saisi revittyä draamaa. Minä en ole enää edes koti-isä, vaikka tuossa sivupalkissa tätä kirjoittaessani vielä niin lukee.

Elämä on tasaista ihan tarkoituksella. Se on turvallista lapsille. He voivat keskittyä kasvamiseen ja oppimiseen, kun heidän ei tarvitse liian usein stressata poikkeustilanteissa. Varsinkin nyt, kun elämä rytmittyi uudelleen päivähoidon aloittamisen vuoksi, on muu oleminen ollut korostetun seesteistä.

Asiaa riitti muutaman postauksen verran lähinnä omista tuntemuksistani päivähoitoon liittyvissä asioissa, mutta siinäpä se rupeaa olemaan.

Kaikkea itsestäni minä en halua kertoa. Tarvittaisiin hyvin suuri summa rahaa, jotta minut saisi Big Brotheriin. Minua ei sellainen julkisuus kiinnosta. Jos bloggaisin nimimerkillä, voisin kenties kertoa enemmän, mutta se ei houkuttele. Kerron, mitä kerron, mutta teen sen niin, että pystyn sanomaan asiani omalla nimelläni ja naamallani.

Kuopus tiputtelee tuotemerkkejä luontevammin kuin minä ja esikoinen on minua nokkelampi keksimään elämää helpottavia ratkaisuja. Minulla ei ole antaa muotivinkkejä tai tarjota lifestyle-elämyksiä. Likaiset yksityiskohdat ovat niiden lisäksi se ainoa salaisuus, jotka perheblogeissa voivat ihmisiä koukuttaa.

Vai ovatko?

Minä en tiedä. Yritän ottaa asiasta selvää.

Osaatko auttaa? Mitä sinä haluat perheblogilta? Mitä aiheita haluaisit minun käsittelevän? Miltä Isän pikajuna näyttäisi, jos se olisi kyllästetty tuotesijoittelulla?

Minä jäin miettimään asiaa lauantai-iltana. Se oli mielessäni vielä silloinkin, kun vedin ylleni peiton, joka on verhottu Stockmannilta ostettuun Villa-pussilakanaan. Siitä ei ole tässä kuvaa. Makuuhuoneestamme ei tässä blogissa kuvia nähdä.

*************

Mitään tässä päivityksessä mainittuja tuotteita ei ole saatu ilmaiseksi. Mikään mainittuja tuotemerkkejä edustavista yrityksistä ei ole maksanut minulle mitään tai muuten palkinnut niiden mainitsemisesta.

Lue myös:
Päivähoidon aloittaminen

Aiheesta internetissä:
Indiedays Blog Awards
Mutsis on: Tyttäreni harjoituskappale
Mama Go Go: Millainen on inspiroiva perheblogi?
Kiljuva pikkunälkä

*************

Isän pikajuna Facebookissa | Bloggaaja Twitterissä

Isän pikajuna Bloglovinissa | Isän pikajuna Blogilistalla

Lisää Isän pikajuna Bloggerin lukulistaan käyttämällä osoitetta http://blogit.kaksplus.fi/isanpikajuna/feed

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Mainos

Mainos

Kommentointi

Minä tykkään siitä että sulla ei oo sitä samaa lässynlää paskaa jota jokainen muu perheblogi on täynnä! Mä tykkään tulla tänne lukemaan näitä sun rehellisiä mielipiteitä ja nautin niistä 🙂 jatka vaan samaan tahtiin 🙂

Kiva kuulla, kiitos!

Blogissasi parasta on juuri pureutuminen ajankohtaisiin ja ainavaan puhututtaviin aiheisiin. Siihen ei mielestäni sovi tuotesijoittelu kovin hyvin. Jos haluat yheistyö kumppaneita käyttää blogissasi, olisi ehkä parempi käsitellä niitä erillisissä postauksissa eikä viljellä niitä joka väliin.

No joo, enpä kyllä tämän postauksen tyyliin tekisi, jos johonkin yhteistyökuvioihin lähtisin. Vaikeaa niitä olisi meikäläisen normaaleihin juttuihin mitenkään kovin sujuvasti nivoa ilman, että vaikuttaisi väkinäiseltä. Se hyvä puoli tietysti noiden lifestyleblogien kaikkinaisessa kaupallisuudessa on, että sinne on muun sisällön lomaan helppo sijoitella niitä sponsoreiden viestejä.

Voi kiitoksia, nyt vasta törmäsin tähän tekstiisi! Hyviä pohdintoja sulla, ja sulla on mielestäni nyt jo oma äänesi: selvästi kantaaottavampi, ehkä vakavamielisempi ote kuin perus perheblogilla. Ja se on hyvä, tässä sä oot hyvä. Pidä tää. :>

ps. Mun mielestä ”inspiroiva” perheblogi voi tarkoittaa uusien näkökantojen jakamista, ei pelkkää sisustus-muoti-tavara-inspiraatiota. Oma blogini ei tosiaan mitään kummempia tuotevinkkejä tarjoa…

Kiitos itelles! Niin tuo äänestyshän on tosiaan tuon Indiedaysin maailmassa, joka on vähän toisenlainen kuin tämä täällä. Siinä mielessä poikkeat kyllä minun mielestäni eduksesi kilpailijoista. Täällä Kaksplussalla on minusta muutenkin blogeissa itseäni miellyttävämpi meininki kuin tuolla suuressa vapaassa maailmassa, missä elämä on pyörii miten pyörii. Ja kaikki kunnia taitaville sisällöntuottajille, jotka viihdyttävät ja hyödyttävät lukijoitaan.

Eikä siinä mitään. Onhan se inspirointia se ostoksillekin inspiroiminen. Vielä ei ole kukaan onnistunut inspiroimaan minua huulipuikkokauppaan, mutta ehkäpä vielä jonakin päivänä riittävän taitava bloggaaja löytyy.

Mä tappelen hieman itseni kanssa millaisista blogeista tykkään. 🙂
Toisaalta tykkään Kiiltokuva blogeista joissa mainostus ja siisti koti on suuri juttu. Toisaalta tykkään ihan perus arkisista blogeissa, joissa kirjoitetaan myös arjen hankaluudesta ja ongelmista. Kuvissa ei välttä kiillä kaikki ja on sotkuistakin. 🙂

Sulla on hauska mutta toisaalta NIIN asia-blogi! Tykkään!

Vastaa käyttäjälle Jussi Korhonen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

X