Teksti:
Jussi Korhonen

Rautavaaran kolarin ajanut äiti on saanut ymmärrystä. Perhesurman tehneet miehet on tuomittu vain pahoiksi.Minuakin on väsyttänyt. En ole silti koskaan ajatellut tappaa ketään. Eikä tietenkään kannattaisikaan. Senkään vuoksi, että miehen tekemänä sellaisille teoille ei ole hyväksyttäviä selityksiä.

Äiti ajoi itsensä ja kolme lastaan kuoliaaksi. Hän törmäsi henkilöautolla bussin keulaan.

Mies haki haulikon. Hän ampui vaimonsa, lapsensa ja lopuksi itsensä.

Mies on luopio. Mitään pätevää selitystä hänen teoilleen ei ole. Surullisesti päättynyttä tapahtumasarjaa ei tarvitse ymmärtää. Kyse oli pahuudesta, johon vain mies voi pystyä.

Äiti ei kykenisi sellaiseen.

Paitsi, jos äiti on väsynyt. Naisen kontolle kaatuu helposti vastuu koko perheestä. Mies on teini, lapsi muiden joukossa. Laajemmasta vinkkelistä katsottuna äiti kantaa harteillaan koko yhteiskunnan taakan. Pienellä palkalla hän puurtaa ja jaksaa.

Kunnes ei enää jaksa.

Sellaisia ovat äidit.

Ymmärtäähän sen: joskus äidinkin voimat loppuvat. Silloin nainen voi toimia epä-äitimäisesti. Hän ei ole oma itsensä. Hänellä oli raskasta. Hän oli hyvä äiti. Hän jaksoi pitkään. Hän antoi kaikkensa.

Äiti voi sairastua. Hänellä on kohtalotovereita, joita kuunnellaan. He kertovat tarinoita, joihin osataan samaistua.

Mutta mies on yksin. Hän on luopio. Hänestä ei koskaan ollut isäksi. Hän ei väsynyt; hän oli paha. Hän oli mies.

Jos mies kärsi mielenterveysongelmista, ne olivat hänen omaa syytään. Olisiko ollut alkoholilla osuutta tapahtumiin? Ei se ole mikään selitys. Tekoa ei tarvitse ymmärtää.

Lopputulos on sama. Vai onko? Onko se sittenkin surullisempaa tai ymmärrettävämpää, jos tragediassa aloitteellisena on nainen?

Kehtaako joku myöntää?

*************

Kuka saa apua ja mistä? Kun elämä on umpisolmussa, ei akuuttiin hätään pompottelu luukulta toiselle tuo merkittävää helpotusta. Jonotusnumero ei kaikkia perheitä pelasta.

Entä sitten, jos apua saisikin? Uskaltaako sitä hakea?

Eikö silloin tuloksena ole automaattinen lastensuojeluilmoitus? Eikö se ole peräti edellytys avulle? Ja eikö se tarkoita perheen välitöntä hajottamista?

Olemmeko me luovuttaneet? Hyväksymmekö, että tällaista vain tapahtuu? Onko tämä luottoluokituksen hinta – näinkö meistä tulee kilpailukykyisiä?

Onko se todellakin tärkeämpää kuin lapset, perheet, ihmiset?

Lue myös:

Voiko äiti olla perhesurmaaja?

Aiheesta internetissä:

Iltalehti: Poliisi epäilee: Henkilöauto ajettiin tahallaan päin bussia Rautavaaralla
Kaleva: Kaijonharjun perhesurma koskettaa laajasti Oulun kouluja

*************

Isän pikajuna Facebookissa | Bloggaaja Twitterissä

Isän pikajuna Bloglovinissa | Isän pikajuna Blogilistalla

 

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Mainos

Mainos

Kommentointi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

X