06.11.2014 06.01

Teiniäideiksi haluavat, kuulkaahan nyt

Rovaniemellä teinit haluavat äideiksi. He ovat varmasti harkinneet asiaa tarkkaan. Tämä on minun avoin kirjeeni heille, jossa kehotan miettimään vielä kerran.

Uusi Rovaniemi kertoi, että Lapin pääkaupungissa on puhjennut teiniäitibuumi. Korkalovaaran koulun yhdeksäsluokkalaisia tyttöjä on ollut raskaana useampia, ja ainakin yksi on tiettävästi aikeissa synnyttää lapsen.

Syyksi buumiin epäillään suosittuja televisiosarjoja, kuten Teiniäidit ja Erilaiset äidit, joissa kerrotaan nuorina äideiksi tulleista. Kuulostaa naurettavalta, mutta mistä sen tietää, vaikka se olisi tottakin.

Minua tuskin monikaan teiniäitiydestä haaveileva ottaa kovin vakavasti, mutta sanonpahan kuitenkin. Tämä on minun avoin kirjeeni rovaniemeläisille ja muillekin, jotka kokevat äitiyden olevan hyvä ajatus peruskouluiässä.

*************

Täällä puhuu teidän näkökulmastanne vanha setä. Minä voisin ikäni puolesta olla teidän isänne. Minä olen niin vanha, että minulla voisi aivan hyvin olla ysiluokkalainen tytär, enkä minä olisi ollut edes teini-isä hänen syntyessään.

Minä en osaa teidän kieltänne kovin hyvin, mutta yrittäkää pysyä kärryillä.

Te voitte selviytyä äitiydestä. Te voitte saada ihanan lapsen ja ihanan perheen. Te voitte nauttia äitiydestä täysin siemauksin. Se voi olla se täyttymys, josta haaveilette.

Tai sitten ei.

Te olette sen verran vanhoja, että rupeatte olemaan vastuussa teoistanne. Jos teette rikoksen, teidät voidaan 15-vuotiaana tuomita oikeudessa.

Jos teette lapsen, te olette siitä vastuussa.

Kuten hyvin tiedätte, lapsi ei ole lelu. Vanhemmuus ei ole leikki, jonka voi keskeyttää, kun siitä ei enää tykkääkään.

Mutta oletteko tulleet miettineeksi, että huolehtimista jatkuu pitempään kuin olette tähän mennessä eläneet? Osaatteko mitenkään kuvitella, kuinka pitkä aika lapsen kasvamisessa kestää?

Voitte ehkä kuvitella, mutta ette voi tietää, koska ette yksinkertaisesti ole itsekään eläneet niin pitkään. Kasvaminen on teillä itsellännekin vielä kesken, vaikka olettekin siinä jo pitkällä. Ette ole kuitenkaan vielä valmiita. Ette ole aikuisia.

Eikä teidän kuulukaan olla. Teidän kuuluu olla ensin nuoria.

Nuoruudessa kuuluu tehdä hulluja. Pitää kokeilla vähän kaikenlaista. Pitää ihastua ja rakastua – särkeä sydän ja huomata, että siitä selviää. Pitää olla impulsiivinen ja hypätä mukaan johonkin hulluun. Hyvä olisi, jos huomaisi ajatella seurauksia, mutta sekin kuuluu nuoruuteen, että joskus sellainen unohtuu.

Saatatte ajatella 15-vuotiaina, että olette nähneet nuoruutta jo tarpeeksi.

Paskat.

Te ette ole nähneet vielä mitään.

Ettekä näe, jos keskeytätte nuoruutenne hankkimalla lapsia.

Se on nimittäin sellainen homma, että sitten ei mennä pitkiin aikoihin mihinkään. Jos aikaisemmin esteenä on ollut lähinnä omien vanhempien kiellot, niin niitä vastaan on voinut kapinoida. Sitten ei kapinoida, kun hoidettavana on oma lapsi.

Sitten vain ei mennä.

Ei mennä, vaikka Robin olisi kaupungissa. (Tai kuka nyt sattuukaan olemaan 5/5 tai jotakin muuta ylistävää. Mistä minä tietäisin.) Ei mennä kuitenkaan.

Silloin ollaan kotona hoitamassa lasta.

Jaa, että koulujen päättäjäiset? Ei käy.

Ja sitä jatkuu illasta toiseen. Viikosta toiseen. Kuukaudesta ja vuodesta toiseen.

Tilanne on se, että silloin teidän onkin oltava aikuisia. Lapsi tarvitsee kasvattajakseen aikuisen, ei nuorta. Teidän nuoruutenne loppuu siihen.

Kun tekee lapset nuorena, ei ole vielä ikäloppu, kun pääsee uudestaan irroittelemaan. Mutta ei se ole ollenkaan sama asia. Kolmekymppisenä ei ole ollenkaan niin antoisaa viettää nuoruutta kuin silloin, kun oikeasti on nuori.

Minulla on kaksi lasta, 2- ja 4-vuotiaat tytöt. He ovat parasta, mitä minulla on koskaan ollut. Minä pidän heistä enemmän kuin pidin nuoruudestani. En olisi kuitenkaan halunnut saada heitä nuorena. En haluaisi esimerkiksi juuri nyt kokea niitä asioita, jotka koin nuorena. Nuorena en olisi ollut se vanhempi, joka olen nyt.

Nyt minua ei haittaa, että minä joudun olemaan lapsilleni aikuinen. Minähän olen aikuinen.

Nuorena kuuluu tehdä virheitä. Niistä oppii. Jos kuitenkin sattuu niin, että haluattekin olla jälleen nuoria, vaikka teillä on lapsia, ne virheet eivät enää olekaan vain teidän laariinne satavia opettavaisia kokemuksia.

Niistä joutuvat maksamaan myös teidän lapsenne. Ja se ei enää olekaan teidän oma asianne.

Kun saatte lapsia, teidän on oltava valmiita vanhemmuuteen tai ainakin kasvettava siihen nopeasti. Muuten seuraukset voivat olla hyvin ikävät. Lapsi tarvitsee pysyvyyttä, tasaista rytmiä. Jos rikotte nuoruuden impulsiivisuuttanne sen, saatatte rikkoa lapsenne.

Se ei ole pelkästään teidän oma asianne.

Varsinkin vauva-aikana lapsiperheen elämä on raskasta. Se on sitä, vaikka lapset olisivat kaikin puolin terveitä ja molemmat vanhemmat olisivat heitä hoitamassa.

Entäpä jos teidän lapsenne ei olekaan täysin terve? Jos vaikka olettekin täydellisen varmoja itsestänne, voitteko olla varmoja lapsenne toisesta vanhemmasta?

Voitte kuvitella olevanne valmiita elelemään vaaleanpunaisessa perhetodellisuudessa, mutta oletteko valmiita elämään yksin sairaan lapsen kanssa? Kun ette osaa mitään? Kun teillä ei ole rahaa? Kun lapsi rääkyy kaiket yöt? Kun ette saa itse nukkua päiviin, viikkoihin, kuukausiin? Kun luovuttaa ei voi?

Siihen on oltava valmis.

Oletteko tulleet ajatelleeksi tuota kaikkea? Luultavasti olette. Olettehan te päätöksistänne niin varmoja ja ainakin melkein aikuisia.

Minä olen vanha setä. Minä en ymmärrä teidän maailmanne, eikä se minulle kuulukaan. Kuunnelkaa kuitenkin, kun sanon: miettikäähän nyt, jumalauta, vielä muutaman kerran ennen kuin rupeatte ehdoin tahdoin teiniäideiksi. Olkaa hetken aikaa aikuisia, ja miettikää, mihin olette oikeasti ryhtymässä.

Sitten olkaa taas nuoria.Tehkää virheitä ja olkaa tyhmiä. Kantakaa siitä vastuu ja oppikaa. Älkää kuitenkaan kaatako omia hölmöyksiänne pienen lapsen niskaan.

Sellaisesta setä suuttuu.

Päivitys:
Jos ette minua usko, niin lukekaa tästä, kun naapuriblogin oikea teiniäiti kertoo, että teiniäidiksi ei kannata ruveta. Tai sitten tästä, kun toisen naapuriblogin toinen teininä äidiksi tullut kertoo, miksi ilman hänen suostumustaan varattu aborttiaika oli oikea ratkaisu.

Ja entäs sitten teiniäitien lasten isät? Keitä he ovat? Ovatko he hankkeissa täysillä mukana? Onko heillä edes merkitystä? Saako miehestä tai pojasta tehdä isän vastoin hänen tahtoaan – vaikka raiskaamalla?