Teiniäideiksi haluavat, kuulkaahan nyt

Jaa kaverilleTilaa Seura

Rovaniemellä on teiniäitibuumi.Rovaniemellä teinit haluavat äideiksi. He ovat varmasti harkinneet asiaa tarkkaan. Tämä on minun avoin kirjeeni heille, jossa kehotan miettimään vielä kerran.

Uusi Rovaniemi kertoi, että Lapin pääkaupungissa on puhjennut teiniäitibuumi. Korkalovaaran koulun yhdeksäsluokkalaisia tyttöjä on ollut raskaana useampia, ja ainakin yksi on tiettävästi aikeissa synnyttää lapsen.

Syyksi buumiin epäillään suosittuja televisiosarjoja, kuten Teiniäidit ja Erilaiset äidit, joissa kerrotaan nuorina äideiksi tulleista. Kuulostaa naurettavalta, mutta mistä sen tietää, vaikka se olisi tottakin.

Minua tuskin monikaan teiniäitiydestä haaveileva ottaa kovin vakavasti, mutta sanonpahan kuitenkin. Tämä on minun avoin kirjeeni rovaniemeläisille ja muillekin, jotka kokevat äitiyden olevan hyvä ajatus peruskouluiässä.

*************

Täällä puhuu teidän näkökulmastanne vanha setä. Minä voisin ikäni puolesta olla teidän isänne. Minä olen niin vanha, että minulla voisi aivan hyvin olla ysiluokkalainen tytär, enkä minä olisi ollut edes teini-isä hänen syntyessään.

Minä en osaa teidän kieltänne kovin hyvin, mutta yrittäkää pysyä kärryillä.

Te voitte selviytyä äitiydestä. Te voitte saada ihanan lapsen ja ihanan perheen. Te voitte nauttia äitiydestä täysin siemauksin. Se voi olla se täyttymys, josta haaveilette.

Tai sitten ei.

Te olette sen verran vanhoja, että rupeatte olemaan vastuussa teoistanne. Jos teette rikoksen, teidät voidaan 15-vuotiaana tuomita oikeudessa.

Jos teette lapsen, te olette siitä vastuussa.

Kuten hyvin tiedätte, lapsi ei ole lelu. Vanhemmuus ei ole leikki, jonka voi keskeyttää, kun siitä ei enää tykkääkään.

Mutta oletteko tulleet miettineeksi, että huolehtimista jatkuu pitempään kuin olette tähän mennessä eläneet? Osaatteko mitenkään kuvitella, kuinka pitkä aika lapsen kasvamisessa kestää?

Voitte ehkä kuvitella, mutta ette voi tietää, koska ette yksinkertaisesti ole itsekään eläneet niin pitkään. Kasvaminen on teillä itsellännekin vielä kesken, vaikka olettekin siinä jo pitkällä. Ette ole kuitenkaan vielä valmiita. Ette ole aikuisia.

Eikä teidän kuulukaan olla. Teidän kuuluu olla ensin nuoria.

Nuoruudessa kuuluu tehdä hulluja. Pitää kokeilla vähän kaikenlaista. Pitää ihastua ja rakastua – särkeä sydän ja huomata, että siitä selviää. Pitää olla impulsiivinen ja hypätä mukaan johonkin hulluun. Hyvä olisi, jos huomaisi ajatella seurauksia, mutta sekin kuuluu nuoruuteen, että joskus sellainen unohtuu.

Saatatte ajatella 15-vuotiaina, että olette nähneet nuoruutta jo tarpeeksi.

Paskat.

Te ette ole nähneet vielä mitään.

Ettekä näe, jos keskeytätte nuoruutenne hankkimalla lapsia.

Se on nimittäin sellainen homma, että sitten ei mennä pitkiin aikoihin mihinkään. Jos aikaisemmin esteenä on ollut lähinnä omien vanhempien kiellot, niin niitä vastaan on voinut kapinoida. Sitten ei kapinoida, kun hoidettavana on oma lapsi.

Sitten vain ei mennä.

Ei mennä, vaikka Robin olisi kaupungissa. (Tai kuka nyt sattuukaan olemaan 5/5 tai jotakin muuta ylistävää. Mistä minä tietäisin.) Ei mennä kuitenkaan.

Silloin ollaan kotona hoitamassa lasta.

Jaa, että koulujen päättäjäiset? Ei käy.

Ja sitä jatkuu illasta toiseen. Viikosta toiseen. Kuukaudesta ja vuodesta toiseen.

Tilanne on se, että silloin teidän onkin oltava aikuisia. Lapsi tarvitsee kasvattajakseen aikuisen, ei nuorta. Teidän nuoruutenne loppuu siihen.

Kun tekee lapset nuorena, ei ole vielä ikäloppu, kun pääsee uudestaan irroittelemaan. Mutta ei se ole ollenkaan sama asia. Kolmekymppisenä ei ole ollenkaan niin antoisaa viettää nuoruutta kuin silloin, kun oikeasti on nuori.

Minulla on kaksi lasta, 2- ja 4-vuotiaat tytöt. He ovat parasta, mitä minulla on koskaan ollut. Minä pidän heistä enemmän kuin pidin nuoruudestani. En olisi kuitenkaan halunnut saada heitä nuorena. En haluaisi esimerkiksi juuri nyt kokea niitä asioita, jotka koin nuorena. Nuorena en olisi ollut se vanhempi, joka olen nyt.

Nyt minua ei haittaa, että minä joudun olemaan lapsilleni aikuinen. Minähän olen aikuinen.

Nuorena kuuluu tehdä virheitä. Niistä oppii. Jos kuitenkin sattuu niin, että haluattekin olla jälleen nuoria, vaikka teillä on lapsia, ne virheet eivät enää olekaan vain teidän laariinne satavia opettavaisia kokemuksia.

Niistä joutuvat maksamaan myös teidän lapsenne. Ja se ei enää olekaan teidän oma asianne.

Kun saatte lapsia, teidän on oltava valmiita vanhemmuuteen tai ainakin kasvettava siihen nopeasti. Muuten seuraukset voivat olla hyvin ikävät. Lapsi tarvitsee pysyvyyttä, tasaista rytmiä. Jos rikotte nuoruuden impulsiivisuuttanne sen, saatatte rikkoa lapsenne.

Se ei ole pelkästään teidän oma asianne.

Varsinkin vauva-aikana lapsiperheen elämä on raskasta. Se on sitä, vaikka lapset olisivat kaikin puolin terveitä ja molemmat vanhemmat olisivat heitä hoitamassa.

Entäpä jos teidän lapsenne ei olekaan täysin terve? Jos vaikka olettekin täydellisen varmoja itsestänne, voitteko olla varmoja lapsenne toisesta vanhemmasta?

Voitte kuvitella olevanne valmiita elelemään vaaleanpunaisessa perhetodellisuudessa, mutta oletteko valmiita elämään yksin sairaan lapsen kanssa? Kun ette osaa mitään? Kun teillä ei ole rahaa? Kun lapsi rääkyy kaiket yöt? Kun ette saa itse nukkua päiviin, viikkoihin, kuukausiin? Kun luovuttaa ei voi?

Siihen on oltava valmis.

Oletteko tulleet ajatelleeksi tuota kaikkea? Luultavasti olette. Olettehan te päätöksistänne niin varmoja ja ainakin melkein aikuisia.

Minä olen vanha setä. Minä en ymmärrä teidän maailmanne, eikä se minulle kuulukaan. Kuunnelkaa kuitenkin, kun sanon: miettikäähän nyt, jumalauta, vielä muutaman kerran ennen kuin rupeatte ehdoin tahdoin teiniäideiksi. Olkaa hetken aikaa aikuisia, ja miettikää, mihin olette oikeasti ryhtymässä.

Sitten olkaa taas nuoria.Tehkää virheitä ja olkaa tyhmiä. Kantakaa siitä vastuu ja oppikaa. Älkää kuitenkaan kaatako omia hölmöyksiänne pienen lapsen niskaan.

Sellaisesta setä suuttuu.

Päivitys:
Jos ette minua usko, niin lukekaa tästä, kun naapuriblogin oikea teiniäiti kertoo, että teiniäidiksi ei kannata ruveta. Tai sitten tästä, kun toisen naapuriblogin toinen teininä äidiksi tullut kertoo, miksi ilman hänen suostumustaan varattu aborttiaika oli oikea ratkaisu.

Ja entäs sitten teiniäitien lasten isät? Keitä he ovat? Ovatko he hankkeissa täysillä mukana? Onko heillä edes merkitystä? Saako miehestä tai pojasta tehdä isän vastoin hänen tahtoaan – vaikka raiskaamalla?

Lue myös:

Teiniäidit synnyttävät tyhmempiä lapsia

Isäksi vaikka raiskaamalla

Aiheesta internetissä:

Uusi Rovaniemi: Ainakin viisi teiniraskautta syksyn aikana
Iltalehti: Koulussa teiniraskauksien suma – koulu epäilee tv-sarjoja
Kiljuva pikkunälkä: Älä ryhdy teiniäidiksi
Mammavaara: Vanha teiniäiti

*************

Isän pikajuna Facebookissa | Bloggaaja Twitterissä

Isän pikajuna Bloglovinissa | Isän pikajuna Blogilistalla

Jaa kaverilleTilaa Seura

Lisää aiheesta

Lue lisää samalta kirjoittajalta

Yhteistyössä

Kommentointi

Hyvä postaus vaikka itse olenkin kesken peruskoulun raskautunut ja nuoruuden keskeyttänyt teiniäiti. En siltikään suosittele sitä kenellekään vaikka minulla ei ole vastoinkäymisiä noin paljoa ollutkaan kun tekstissäsi on mainittu ja lapset ovat olleet terveitä, ilman koliikkeja 😀 nyt lapsia on jo kaksin kappalein, olen onnellisesti naimisissa ja suunnitelmissa aloittaa vihdoin ammattiin kouluttautuminen viim. Ensi syksynä 🙂

Niin, eihän sitä välttämättä kaikki maailman pahuudet kasaudu yhteen perheeseen – saipa sen lapsen minkä ikäisenä hyvänsä. Ei meilläkään ole mitään sairauksia tai koliikkeja ollut, mutta on siinä vauvavaiheessa varsinkin jaksamista ilmankin. Läheskään kaikilla ei ole niin hyvä tuuri kuin meillä. Siihen olisi hyvä olla varautunut. Ja siihen, että sitä vastuuta jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.

Tuossa lehtijutussa minua kummastuttaa kovasti, miksi oppilaille tarkoitetut keskustelutilaisuudet järjestetään erikseen tytöille ja pojille? Kokemus on osoittanut, että kaikkein hedelmällisintä on, että keskustelut järjestetään sekaryhmissä ja tarpeeksi pienissä ryhmissä, joissa on helpompi esittää kysymyksiä. Sukupuolen mukaan jakaminen korostaa helposti sitä, että vastuu on vain tytöllä ja näinhän se ei ole.

Tuo on totta. Tästä koko jutusta on muutenkin ne isät unohtuneet aika täydellisesti.

Ei voi muuta sanoa, kuin että aivan uskomattoman hyvä kirjoitus! Iso komppi ja peukku!

🙂

Huh mitä tekstiä, täyttä asiaa mutta esitystapa on aika ontuva. Nuoret on tyhmiä, kasvakaa aikuisiksi -ajattelutavasta ei varmasti ole apua kenellekkään. Suosittelen lukemaan ajatulsia kiljuva pikkunälkä blogista…

Kiljuva pikkunälkä -blogin näkemys samasta aiheesta oli oikein hyvä. Minäkin suosittelen lukemaan sen. Minä en voi esittää asiaa samalla tavalla, koska en ole itse ollut koskaan teiniäiti ja koska Demi on Demi ja minä olen minä.

Minä puolustan nuoria. Nuoret ovat tyhmiä. Nuorten kuuluu saada olla tyhmiä. Se on nuoruuden hyviä puolia. Kun on aikansa tyhmä, on hyvä kasvaa hyväksi aikuiseksi. Minä suosittelen olemaan tyhmä. Ei kannata keskeyttää tyhmyyden vapautta siihen, että rupeaa ennen aikojaan aikuiseksi tekemällä lapsia.

Siis aivan mahtava kirjoitus! Pysäyttävä ja ajatuksia herättävä!

Kiitos!

Loistava teksti! Mahtavasti kirjoitettu, tunteisiin vetoava ja täyttä asiaa! 🙂

T. Ekaa kertaa blogiisi eksynyt 20-vuotias lapseton. Krooninen vauvakuume on, ja on ollut jo 15-vuotiaana, mutta järki pisti vastaan ja pistää yhä. Luojalle kiitos siitä, en minä olisi oikeasti valmis äidiksi, enkä ainakaan 5v sitten olisi ollut!:)

Onneksi sitä järkeä kuitenkin useimmilla riittää 🙂

Ihme, ettei jakseta odotella siihen parikymppiseksi, silloinkin saa vielä olla nuori jaksava äiti/isä jos sitä haluaa, ei nyt teininä tarvitse. Itselleni tuli vauvakuume jo teininä varhain, mutta onneksi järki sanoi, että pitää odotella vähintään parikymppiseksi. 22-vuotiaana sitten tulinkin äidiksi ja paras päätös koskaan, suosittelen jokaiselle nuorena lapsen haluaville 20-25v ikää jos puitteet on kunnossa, eli no ensinnäkin sopiva kumppani.

Itselleni olisi helvetillinen ajatus tulla vanhemmaksi kolmekymppisyyden tienoilla, mutta sitäkin helvetillisempo ajatus esimerkiksi 16-vuotiaana. Ymmärrän tottakai jos joku haluaa tulla vasta myöhään vanhemmaksi enkä ole niitä omahyväisiä jotka kuvittelevat vain oman ikäluokkani olevan paras ikä, monelle ei sovi se eikä tuo, mutta kyllä siinäkin nyt jonkinlainen alaraja kannattaa miettiä.

Minä en olisi ollut varmaankaan juuri alle kolmekymppisenä valmis vanhemmaksi. Tärkeää se on tietää, mihin milloinkin pystyy ja tietää myös, milloin ei ole vielä valmis edes sellaisesta päätöksiä tekemään.

Näin on, olin asiasta varma ja sainkin lapset juuri oikeaan aikaan omassa elämässäni. Jos olisin yhtään empinyt, olisin odottanut. En usko, että kukaan alaikäinen ihan täysillä edes uskoo olevansa parhaassa iässä juuri sillä hetkellä saamaan vauvaa. Aivan varmasti takaraivossa koputtelee epävarmuus siitä, mutta siitä ei välitä. Joten pliis oi te ” haluan lapsen 15 kesäsenä” odottakaa EDES täysi-ikäistymistä niin osaatte ehkä tehdä paremmin päätöksiä, ihanteellista olisi yli 20v. Sitten ei teiniäiti olekaan. Mitään hienoa ei ole teiniäiti-tittelissä (vaikka toki voi olla hyvä vanhempi)eikö olisi paljon kivempikin olla nuori äiti eikä teiniäiti? Coolia vai miten se nykyään yläasteella sanotaan. Heh :)20 ja siitä yli on vielä 15-25 hyvää tulla vanhemmaksi joista päättää, joten pyydän. Käyttäkää järkeä, tiedetään että sitä on meidän fiksuilla nuorilla! T.nyt 29v

Hyvää ikää tulla vanhemmaksi piti lukea tuossa 🙂

heips! asia tekstiä tää ! itte olen 23 v yhen pienokaisen äiti, olen joo ylpeä hänestä vaikka sainki hänet nuorena..mutt, ois voinu jättää välistä tääkin asia kokematta..nohh tehtyä ei saa tekemättömäksi kuitenkaan… nt hän asustelee sijaisperheessä ja siittä voi kiittää sairaalahenkilökuntaa ,lastensuojeluntyöntekijöitä jne.. mutt ihmiset jotka oletta raskaana tällä hetkellä /saamassa kohta oman pienokaisensa syliin ja jos teillä on jotain vaikeuksia elämässä yms. niin ei varmasti kannata kertoa yhtään mitään kelleen vaan tuumailla että kaikki on niin hyvin kuin olla ja voi! nimimerkil.kokemusta on; itellä oli päihdeongelma jne lopetin kuiten heti kaiken ku sain kuulla että olen raskaana ja kerroin minun ongelmista mutt ei, sekin oli sit nähtävästi liianki iso virhe!! elikkä ei muuta ku tässs yhteiskunnas nähtävästi täytynee valehella ,sen minä opin.. mutt, hei te nuoret teiniäidit miettikää oikeasti kaks kertaa että kannattaako viel tuossa iässä hankkiutua raskaaksi /pitää se pienokainen 🙂

Joo muuten ehkä hyvä teksti mutta ne tytöt on tehneet raskauden keskeytyksen juuri sen takia etteivät halua pitää sitä lasta.. Yksi tyttö pitää lapsen, mutta onko sinulla tietoa onko tämäkään lapsi suunniteltu ja aivan vakavasti harkittu? Ja eivätkö lehdet yleensäkkin liioittele asiaoita? Teininä yleisesti lapset ovat vahinkoja, kun eivät osaa huolehtia ehkäisystä. Niistä televisio ohjelmissa enemmänkin huomaa kuinka vaikeaa on elää lapsen kanssa. Nuoria ei kuunnella tarpeeksi näissä asioissa.

Enhän minä tiedä tuosta sen enempää, mitä lehdet ovat kertoneet, eikä se ole ihan niin yksinkertaista, että lehdet liioittelevat. Aborteista voisi kuitenkin miettiä, että ovatko tytöt tehneet ne vapaaehtoisesti vai onko heitä kenties ”ohjattu” sellaiseen päätökseen. Mammavaara-blogissa oli tällaisestakin mahdollisuudesta esimerkki.

En todellakaan ole mikään teiniraskauksien puolesta puhuja, mutta pakko kirjoittaa, että aina se ei mene niin että ne lapset kannattaa hankkia myöhemmin. Tulin itse 15-vuotiaana raskaaksi, minua painostettiin aborttiin, uhattiin kaikella mahdollisella, mutta se oli mun ja mun miehen lapsi, ei meidän puolesta tee kukaan muu päätöksiä, näin pidin pääni siitä, että kyllä – olen valmis ottamaan vastuun lapsesta, sen tuomista haasteista jne.. rakas lapseni syntyi kun olin 16v, 18-vuotiaana päätettiin miehen kanssa hankkia toinen lapsi, no sitä toista lasta ei sitten tullut, tuli vaan lukuisia keskenmenoja jonka jälkeen ne lääkärin pysäyttävät sanat, en voi enää saada lapsia. Jos olisin silloin 15-vuotiaana päättänyt että teen abortin jotta saan ryypättyä ja rellestettyä, en olisi koskaan saanut olla äiti. Ei minusta tunnu vieläkään lähes 30-vuotiaana että olisin jotain menettänyt, päinvastoin.

Eihän se koskaan täysin mustavalkoista ole, eikä yleensä mikään ole niin ehdotonta, että se joka tilanteessa pätisi. Hienoa, että sait kokea äitiyden ja hienoa myös, että et koe menettäneesi mitään merkittävää ratkaisun vuoksi. Tunnelmat olisivat varmasti kovin erilaiset, jos olisit tehnyt aikoinaan toisenlaisen päätöksen.

Mahtava teksti! Itse olin hyvin lähellä tulla teiniäidiksi liki 10v sitten mutta onneksi lähelläni oli viisaita ihmisiä ja pakottivat minut luopumaan raskaudesta. Koin asian erittäin riistävänä, lapsi tuli uniini monta seuraavaa vuotta ja elin jonkinlaisessa suru-psykoosissa. Vihasin ihmisiä jotka suostuttelivat minut keskeytykseen. Nyt en voisi olla onnellisempi että asiat menivät niin, vaikka vieläkin muistan unen täydellisesti missä lapsi syntyy, kehittyy ja kasvaa. Kasvonpiirteet, kaikki. Myöhemmin löysin aviomieheni ja nyt meillä on jo ihana 4v poikakin. T.mami86

Ei ole aborttikaan mikään pieni juttu, vaikka en tietenkään siitä itse voi mitään tietää. Vähän samanlaisia tarinoita, kuin sinulla, olen kuullut kuitenkin muiltakin. Ainakaan minään ehkäisykeinona sitä tuskin kannattaa kenenkään pitää.

Voi kun tämä kirjoituksesi tavoittaisi kaikki nuoret, äitiydestä haaveilevat. Itse sain esikoisen 17-vuotiaana ja rysähdin kertaheitolla ruusunpunaisista pilvilinnoista alas kun vauva olikin sairas, huusi kaiket yöt, oksenteli paljon ja sairaalareissuja tuli. Lisäksi lapsen isä ja vanhempansa käänsivät selkänsä, jäin yksin. Rehellisesti voin sanoa että hoidin lapseni hyvin, mutta tuntui äärimmäisen pahalta saada kohtelua jossa kaikki vauvan vaivat yritettiin sälyttää syykseni, etten osaa hoitaa jne. Vaivojen syyt kyllä selvisivät sitten ja olivat kaikkea muuta kuin minun aiheuttamiani.
Nämä nuoret eivät todellakaan tiedä vauva-arjesta yhtään mitään eivätkä itse elämästäkään sen enempää karkeasti sanottuna vaikka muistan kyllä itsekin ajatelleeni 15-16-vuotiaana tietäväni ja osaavani jo vaikka ja mitä.
Lapseni olemassa oloa en missään tapauksessa kadu, hän ”pelasti” minun elämäni huonoilta poluilta ja on tehnyt minusta jo mummonkin, mutta toisinaan mietin millaista olisi ollut viettää huoletonta nuoruutta ja tulla vanhemmaksi vasta myöhemmin.

Huh! Rupesin miettimään: minäkinhän voisin olla jo ihan hyvin isoisä (eli pappa, kuten vaatisin itseäni kutsumaan). Kyllä olisi minunkin elämäni ollut hyvin toisenlaista, jos olisin tullut nuorena isäksi.

Amen! 17-vuotias tyttö kuittaa. ei sillä, en ole itse ikinä edes ihaillut teiniäiteyttä. Haluan viilettää vielä ainakin 5 vuotta niin kuin itse haluan, ilman vastuuta jostakin toisesta ihmisparasta.
Enkä lähtisi tästä syyttämään tv.tä. oon monta jaksoo kattonut niin teiniäitejä, 16 n pregnanttia, erilaisia äitejä jne, eikä mulle ainakaan oo tullut semmonen fiilis että niissä oltais jotenkin annettu teiniäiteydestä mitään ihailtavaa kuvaa.

Minä en ole koskaan noita ohjelmia katsonut, mutta nyt tämän jupakan myötä heräsi kyllä sellainen mielenkiinto, että täytyy kaivaa jostain ainakin muutama jakso tarkasteluun.

Mitenkäs tätä asiaa on käsitelty isien kanssa?

”Rovaniemellä teinit haluavat äideiksi” – täh?

”Lapin pääkaupungissa on puhjennut teiniäitibuumi” – täh?

Uutisten mukaan Rovaniemen Korkalovaaran koulussa on jopa viisi ysiluokkalaista, jotka ovat tulleet raskaaksi tämän syksyn aikana ja joista neljä (eli ylivoimainen enemmistö) ovat tehneet raskaudenkeskeytyksen.
Mikä teiniÄITIbuumi siis? Ilmeisestikään tytöt eivät ole halunneet äideiksi, kun ovat keskeytykseen päätyneet.

Yhden Rovaniemeläisen ysiluokkalaisen raskaanaolevan takia tuskin tarvitsee näin suuresti mesota.

Ovatko halunneet äideiksi vai eivät? Minä en sitä tiedä. Tämän kohun myötä on kuultu paljon tarinoita, joissa teineinä raskaaksi tulleet ovat kertoneet, että heidät on painostettu abortteihin. Hankala sanoa, onko näin tapahtunut nyt.

Joka tapauksessa asiasta on parempi puhua nyt, eikä jäädä odottelemaan ilmiön mahdollista laajenemista. Olisihan se onnellista, jos kyseessä olisi vain tilastovirhe, ja raskauksia olisi vain sattunut osumaan tähän ajankohtaan moninkertainen määrä tavalliseen verrattuna.

Tätä ihmettelin myös, mutta onhan se saatava revittyä materiaalia blogiin vaikkapa toisten erittäin henkilökohtaisesta ja yleensä raskaasta asiasta. Mässäillään ja viisastellaan blogeista toiseen, ällöttävää…

Ihmeellisistä sattumuksista puheen ollen on muuten jännä, että nimimerkille niinpä oli sattunut arpoutumaan täsmälleen sama IP-numero kuin nimimerkille Henna.

Kiitos kommentista joka tapauksessa. Onhan se vähän ällöttävää, että ikävistä asioista joutuu kirjoittamaan.

Johtuisiko sama ip siitä, että istumme vierekkäin samassa osoitteessa ystävän kanssa ja aihe tuli puheeksi.

No sepä hyvä. Maailma olisi piirun parempi paikka, jos useampi viettäisi iltaa kokoontuen keskustelemaan minun kirjoituksistani.

Missä tämä tilasto sitten on, jossa viitataan teiniäitiyden lisääntyneen? Mikä ihmeen ilmiö? Setämäinen sormen heristelykö auttaa ja muiden blogistien paheksunnat muutenkin liioiteltujen vaikeuksien avulla. Puhuisitte edes totta siitä vanhemmuudesta eikä tuollaisia naurettavia paskaelämä-perusteluja jotka teinitkin ymmärtää pelkäksi naurettavaksi pelotteluksi. Vai onko oma vanhemmuutesi noin kauheaa, oikeasti?

Eivät teinitkään mitään idiootteja ole saanen muistuttaa. Itse voin hyvin muistaa millaista on olla 15v ja miten silloin ajatteli. Toivottavasti kukaan noista median uhreista ei löydy roikkumasta naru kaulasta kun koko netti kuhisee ja suositutkin bloggaajat ruotivat toisten hyvin henkilökohtaista kipeää asiaa, ei meinaa varmasti tunnu kivalta tällaisen kirjoituksen tehneeltä siinä vaiheessa…

Iltalehti kertoi tapausten lisääntymisestä: ”Korkalovaaran koulussa tietoon tulee korkeintaan yksi teiniraskaus parissa vuodessa, nyt kerralla viisi.”

Ei vanhemmuus kauheaa ole. Minun osaltani se on varmasti hyvin tavallista. Jopa helppoa, kun molemmat lapset ovat terveitä. Kyllä se silti on paljon vaatinut ja vaatii päivittäin. Minä olen punninnut asiat hyvin tarkasti ennakkoon. Tulin siihen tulokseen, että olen valmis vastuuseen ja että kykenen sitä pitkäjänteisesti kantamaan.

Minä uskon hyvin vakaasti, että yhdeksäsluokkalaisella ei voi olla sellaista elämänkokemusta, että hän voisi tehdä asiasta riittävän harkitun päätöksen. En sano, että teini ei voisi selvitä.

Minä heiluttelen setämäisesti sormea, koska minä olen tällainen setä, enkä paljon muuta voi.

Hyvin kirjoitettu teksti ja toivottavasti herättäisi ajatuksia näissä yläaste-ikäisissä pohtimaan, onko se raskaaksi tuleminen nuorena niin ruusuilla tanssimista.

Itse olen 19-vuotiaana esikoiseni saanut, enkä ole päivääkään katunut kahden lapseni olemassaoloa, mutta lasten saapuminen elämään on tuonut aivan erilaista vastuuta ja omat halunsa ja menonsa on täysin saanut unohtaa, mutta itse olin tähän valmis jo lasta miettiessäni. Esikoislapselleni paljastui myös myöhemmin vaikea sairaus, joka rajoittaa entisestään tavallista lapsiperhe-elämää. Lasten terveyskään ei ole itsestään selvä asia, vaikka vanhemmat olisivat täysin terveitä.

Kirjoituksessasi oli paljon hyviä pointteja jokaisen lasta harkitsevan mietittäväksi, mutta hyvä on mielestäni muistaa, että emme ole kaikki samanlaisia ja valmius isäksi/äidiksi ei katso aina ikää ja päätös on lopulta aina henkilöllä itsellään sekä päätökseen liittyvä vastuun kantaminen lopun ikäänsä.

Se on totta, että ikä ei ole itsestään selvästi määräävä tekijä. Nuoret vanhemmat voivat onnistua aivan hyvin ja iäkkäämmät epäonnistua. Uskoisin kuitenkin, että kovin nuorena ei ole valmiuksia tehdä kovin harkittuja ratkaisuja näin merkittävässä asiassa. 19-vuotias on siinä suhteessa jo aivan eri asia kuin 15-vuotias.

Vähän sivuaa aihetta, mut ei oikein voi käyttää perusteluna sitä, että joutuu huolehtimaan lapsesta yli 15 vuotta, kun nämä neidot senikäisenä kokevat olevansa aikuisia… Samalla argumentilla voi vaatia silloin omaa äitiäkin vielä huolehtimaan itsestään ja vauvastakin samalla jos on rankkaa… Ei silloin käyttäydy kovin aikuismaisesti, mut eihän 15 vuotiaan vielä tarvikkaan. Aina voi löytää tulkinnanvaraa.:)

Ei ole 15-vuotias vielä aikuinen, vaikka niin itse kokisikin. Ristiriitaista kyllä, mutta lapsen kanssa pitäisi olla aikuinen, vaikka olisi itsekin lapsi.

erinomainen kirjoitus toivottavasti herättää ajatuksia nuorilla

Vastaa käyttäjälle kommentoija Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

X