Lapsen oikeudet eivät ole leikin asia, mutta leikki on lapsen oikeus. Lapselle se on korvaamatonta, mutta aikuinenkin voi oppia siitä yhtä ja toista. Ainakin minä olen oppinnut.

Lapsen tulisi persoonallisuutensa täysipainoisen ja sopusointuisen kehityksen vuoksi kasvaa perheessä onnellisuuden, rakkauden ja ymmärtämyksen ilmapiirissä.

Noin ylevästi sanoo Lapsen oikeuksien sopimus. Sopimus solmittiin tasan neljännesvuosisata sitten. Kolmea maata lukuun ottamatta kaikki YK:n jäsenvaltiot ovat mukana sopimuksessa. Ulkopuolisista maistakin Somalia ja Etelä-Sudan valmistelevat mukaan liittymistä.

Ainoastaan Yhdysvallat aikoo ilmeisesti jatkossakin jättää sopimuksen ratifioimatta. Syiksi tähän on mainittu muun muassa amerikkalaisten pelko, että sopimus puuttuisi heidän vapauteensa kasvattaa lapset haluamallaan tavalla ja että sopimus estäisi alaikäisten teloitukset ja elinkautiset vankeusrangaistukset. Alaikäisten kuolemanrangaistukset eivät tosin ole enää laillisia edes Yhdysvaltojen omien lakien mukaan.

Vaikka liki kaikki maailman valtiot ovat sopimuksen ylevät ajatukset nimellisesti omaksuneet, ei lasten elämä monessa maassa ole likikään sillä tasolla, mitä sopimus edellyttää.

Edes meillä Suomessa läheskään kaikki lapset eivät kasva sellaisissa oloissa, joita sopimus edellyttäisi. Eritoten viranomaisten, mutta myös lasten vanhempien, olisi hyvä lukaista läpi Lapsen oikeuksien sopimus tai edes sen lyhennetty versio.

Osaammeko me työssämme ja kotonamme ottaa huomioon sen, mikä on lapsen parhaaksi? Ovatko viranomaisten tiedot, taidot ja resurssit sillä tasolla, että sopimuksen edellytykset voidaan täyttää?

Leikin asia

Lapsen oikeuksien päivää vietetään vuosittain 20. marraskuuta. Lapsen oikeudet eivät ole leikin asia, mutta leikkiminen on lapsen oikeus. Lapsen oikeus leikkiin on tänä vuonna lapsen oikeuksien päivän teema Suomessa.

Lapsen kuuluu leikkiä. Jos lapsi ei leiki, on jotain vialla.

Meillä leikkiin ei tarvitse kannustaa. Neljävuotias esikoinen pitää huolen, että kaksi- ja puolivuotias kuopuskaan ei jää leikkien ulkopuolelle. Minä uskon, että leikki on lapselle niin luontaista, että ellei häntä suoranaisesti estetä, hän leikkii. Tavalla tai toisella.

Lapsi ei tarvitse leikkiin aikuisia. Monesti on suorastaan parempi, jos aikuiset eivät puutu lasten keskinäisiin leikkeihin. Minä kuitenkin suosittelen, että vanhemmatkin menisivät ainakin joskus mukaan lastensa leikkeihin.

Kaikki vanhemmat eivät halua tai edes osaa leikkiä. Minusta se on hieman surullista, koska ainakin minulle lasten kanssa leikkiminen on ollut paitsi hauskaa myös väylä heidän maailmaansa. Leikeistä olen oppinut, mikä heitä kulloinkin askarruttaa. Monesti leikkiminen on ollut luontaisempi kommunikoimisen tapa kuin suora puhe. Pieni lapsi ei välttämättä osaa kertoa asioita selkeästi, mutta leikkimällä hän voi näyttää.

Minä olen kontannut housuistani polvet puhki, mutta se on ollut ehdottomasti sen arvoista. Minä olen saanut nähdä ja kuulla, että minun lapseni ovat onnellisia. Bonuksena he ovat opettaneet minulle uudestaan, kuinka heittäytyä mielikuvitusmaailmaan, jossa aikuisten todellisuuden realiteetit eivät rajoita.

Olen seilannut merirosvolaivalla ja muuttunut sitten yhtäkkiä kuninkaaksi, jolla on pieniä prinsessalapsia. Olen kuvitellut, että marakassi on jäätelö ja että saunan lauteiden alla asustelee pieniä kilttejä peikkoja.

Jos minäkin opin leikeistä paljon, on leikin arvo lapsille mittaamaton.

On tärkeää, että lapsella on oikeus leikkiin.

Päivitys 21.11.2014 klo 12:16:
Lisätty virke Alaikäisten kuolemanrangaistukset eivät tosin ole enää laillisia edes Yhdysvaltojen omien lakien mukaan.

Lue myös:

Onko lasten kanssa pakko leikkiä?

Aiheesta internetissä:

Unicef: Lapsen oikeuksien sopimus

Unicef: Lapsen oikeuksien sopimus lyhennettynä

Wikipedia: Convention on the Rights of the Child

Time: Why Is the U.S. Against Children’s Rights?

The Economist: Why won’t America ratify the UN convention on children’s rights?