Teksti:
Jussi Korhonen

Yle maksaa toimittajille tulospalkkiota muun muassa nettisivujen kävijöiden mukaan.Yle palkitsee toimittajiaan rahalla, jos verkkosisältöjen lukijamäärät kasvavat tavoitteiden mukaisesti. Yksittäinen toimittaja voi tienata bonuksilla useita satoja euroja vuodessa.

Tuo on ilmeisesti uutinen. Tieto tulee Ylen sisältä. Siitä puhutaan avoimesti. Mikään valtiosalaisuus se ei siis ole, mutta syystä tai toisesta asiasta ei ole puhuttu julkisesti. Ylen johtajien bonuksista kylläkin kohistiin viime kesänä.

Minä maksan Yle-veroni kiltisti. Pelkästään Pikku Kakkonen on veron arvoinen. Lisäksi kiitän yleisradioyhtiötä siitä, että se tuottaa paljon sellaista materiaalia, mitä kaupalliset toimijat eivät tee. Yle on tarpeellinen.

Yle Areena ja Ylen Elävä arkisto ovat loistavia verkkopalveluita. Elävä arkisto on myös osoitus siitä, kuinka tärkeää tehtävää Yle on tehnyt jo pitkään. Jos tiedonvälitys olisi ollut pelkästään kaupallisten toimijoiden vastuulla, olisi monia tärkeitä hetkiä historiasta jäänyt taltioimatta.

Siinä onkin Ylen arvo: verovaroin toimivan yhtiön ei tarvitse kaikella tekemisellään miellyttää yleisöä pärjätäkseen. Jokaisen uutisen ei tarvitse aiheuttaa kohua, vaan tärkeistä asioista voidaan kertoa, vaikka sillä ei kerättäisikään miljoonayleisöä.

Kaupallisilla medioilla ei tällaiseen ole varaa. Mainostuloja on kerättävä, eikä niitä tule, jos jutut eivät kiinnosta. Kenenkään kallista työaikaa ei kannata tuhlata sisältöön, joka ei vedä suurta yleisöä – ei, vaikka asia olisi kuinka tärkeä.

Kun klikkaava yleisö päättää, seksikkään lentoemännän tempaukset ovat tärkeämpiä asioita kuin Senaatti-kiinteistöjen vuokrausjärjestelmän uudistaminen. Jälkimmäinen vaikuttaa esimerkiksi poliisin ja rajavartiolaitoksen toimintaan, turkkilaisen lentoemännän saamat potkut tuskin mihinkään.

Lentoemännästä kertoi Aamulehti. Mainostajat tykkäävät. Senaatti-kiinteistöjen vuokrausjärjestelmästä kertoi Yle. Se ei kiinnosta juuri ketään, mutta ilman Yleä asiasta ei olisi luultavasti uutisoinut kukaan. Yle teki sen, mikä sen tehtävä on. Näin olisi syytä käydä jatkossakin.

Laki Yleisradio Oy:stä määrittää Ylen tehtävät. Laki ei sinänsä kiellä yhtiötä kilpailemasta kaupallisten toimijoiden kanssa, mutta ei se siihen myöskään velvoita. Ylen tulee tarjota virikkeellistä viihdettä, mutta minkäänlaista pakkoa ei olisi tarjota sitä samaa viihdettä, jota mainosrahoitteisestikin olisi saatavilla.

Yle potki hiljattain joukon työntekijöitään kilometritehtaalle. Syyksi toimiin kerrottiin tarve säästöihin, kun Yle-veroa ei koroteta, mutta myös muutokset toimintatavoissa vaikuttivat asiaan. Sisältöjen käyttäjien siirtyminen yhä enemmän verkkoon pakottaa Ylen viilaamaan tekemistään.

Mikään viaton uhri Yle ei tässä kuitenkaan ole, vaan se omilla toimillaan myös ohjaa kehitystä. Toimittajille maksettavat klikkausbonukset ovat vain yksi esimerkki siitä, kuinka yhtiö määrittää onnistumisensa: käyttäjien määrä on mittari, jonka mukaan toimitaan. Käyttäjiä haalitaan, jotta oikeutus olemassaoloon säilyisi.

Media on bisnestä. Netissä mainostulot jatkavat kasvuaan, kun muualla ne polkevat parhaimmillaankin paikoillaan. Iltapäivälehtien viihteelliset kohu-uutiset keräävät hurjia klikkausmääriä. Ne ovat näiden liikeyritysten elinehto.

Yle saa rahansa, vaikka klikkaajia ei olisi ainuttakaan.

Klikkausbonuksilla Yle kannustaa toimittajiaan tekemään nykyistä houkuttelevampia sisältöjä. Facebookissa kulovalkean tavoin leviävät jutut tuntuvat tilipussissa. Jää toimittajan harkittavaksi, tekeekö hän hyvän jutun vai jutun, jolla tienaa – kerrotaanko tiedot asiallisesti vai väännelläänkö ne siten, että internet räjähtää.

Klikkausbonukset kertovat, mihin suuntaan yhtiön arvoasteikot ovat liikkumassa.

Yle vääristää kilpailua, mikä on ongelmallista. Viihdemarkkinat toimisivat Suomessa varsin mainiosti ilman Yleäkin. Ylen haalima yleisö on pois kaupallisilta toimijoilta. On erikoista, että markkinatalousmaassa toimii kansalaisilta pakolla kerättävien verovarojen turvin yhtiö, joka on suorassa kilpailuasemassa voittoa tavoittelevien liikeyritysten kanssa.

Seiska kertoo varmasti tulevaisuudessakin, kuinka monta lasillista boolia Teuvo Hakkarainen on juonut. Yle voisi rauhassa kohdistaa resurssinsa tärkeämpien asioiden ruotimiseen.

Verovaroin ei tule tuottaa klikkausjournalismia. Onnistumisista on ihan oikein palkita, mutta klikkaukset eivät ole laadun mittari.

Osaamista Ylessä riittää. Minä toivoisin, että sitä käytettäisiin jatkossakin ennemmin laadukkaan sisällön tuottamiseen kuin kohuotsikkojen laatimiseen.

Päivitetty 15.12.2014:Täsmennetty ensimmäistä kappaletta.

Aiheesta internetissä:

Iltasanomat: Yle kommentoi bonuksia: ”Johdon palkkiot suhteellisen pieni osa”

Aamulehti: Liian seksikäs lentoemäntä sai potkut – syynä rohkea temppu

Yle: Senaatti-kiinteistöjen vuokriin alennus – tuottotavoitteista luovutaan

Yle: Vuokranalennus voisi säästää rajavartiolaitoksen lomautuksilta

Laki Yleisradio Oy:stä

Yle: Ylen yt-neuvottelut päätökseen: 74 vakituista työntekijää saa potkut

Seiska: Teuvo Hakkarainen sortui Linnan booliin: Näin monta lasillista join!

Journalisti: Verkko ei riitä pelastamaan mainoskakkua

*************

Isän pikajuna Facebookissa | Bloggaaja Twitterissä

Isän pikajuna Bloglovinissa | Isän pikajuna Blogilistalla

 

X