Päivi Räsänen, sinua tulee ikävä
Päivi Räsäsen aika puoluejohtajana alkaa olla ohi. Harmi, sillä häntä on ollut kiva vihata. On ollut meidän onnemme, että hän ei ole koskaan huomannut omaksua asemaa arvojensa mukaisena naisena, joka pitää turpansa kiinni niin seurakunnassa kuin muillakin julkisilla paikoilla.
Päivi Räsänen on ollut viihdyttävä.
Valitettavasti hänen aikansa rupeaa olemaan ohi. Omatkaan eivät enää kauan katsele puoluejohtajaa, jonka suurin saavutus on ollut kirkon jäsenrekistereiden tyhjentäminen.
Monet, minä mukaan lukien, löysivät jälleen kerran uuden syyn vihata Päivi Räsästä. Osasin kyllä odotella, että isänpäivästä ei noin vain virallista liputuspäivää tule, mutta en arvannut, että ajatuksen siitä tyrmäisi juurikin Räsänen.
En arvannut, vaikka olisi tietysti pitänyt: kuuluuhan asia ilmeisesti nimenomaan sisäministerille. Monesti pääsee vain unohtumaan, että kaikista maailman ihmisistä juuri Päivi Räsänen on keksitty päästää hoitelemaan sitä hommaa.
Arvata olisi pitänyt muutenkin. Päivi Räsänenhän on nimenomaan profiloitunut tasa-arvon vastustajaksi – ja vielä ilmeisesti tarkoituksella: ei noin pitkäjänteistä työtä eriarvoisuuden eteen ihan sattumalta tehdä. Tasa-arvoisen avioliittolain kohdalla hän oli perussuomalaisten Mika Niikon ohella pahimmalla äänellä vanhoillisuuden ylistystä rääkynyt kansanedustaja.
Totta kai sen on oltava Päivi Räsänen, joka tämänkin hankkeen torppaa.
Minun on hankala ymmärtää, miksi Räsänen on niin kovasti kaikenlaista tasa-arvoa vastaan. Minusta sellainen ei kovin kristilliseltä vaikuta. Sen voin ymmärtää, että Räsänen saattaa pelätä homoja silkkaa umpimielisyyttään, mutta isien aseman tasa-arvoistamisen vastustaminen on hankalampi selittää. Ehkä sisäministeriksi vain on nostettu ihminen, jonka mielestä isät ovat toisen luokan vanhempia.
Ei senkään sinänsä mikään yllätys pitäisi olla: eihän Räsänen suinkaan hallituksen ainoa virkaheitto ministeri ole.
Räsänen on ollut kuitenkin hupaisa hahmo, vaikka onkin ollut hieman harmillinen änkyröidessään kaikkea vastaan ministerin arvovallalla.
Ensi keväänä hän häviää eduskuntavaalit ja luultavasti vielä myöhemmin samana vuonna tekee tilaa uusille tuulille puolueensa johdossa. Räsänen ei ole onnistunut vaikuttamaan kunnolla juuri mihinkään. Hänen ylitseen on kävelty oikealta ja vasemmalta. Hän on kääntänyt kaikelle toisen posken. Äänestäjät saattavat naureskella Räsäsen toilailuille, mutta vaaliuurnilla selkärangattomuutta ei hyvällä muistella.
Räsänen oli tiukasti tasa-arvoista avioliittolakia vastaan, mutta joutui nöyrtymään tappioon. Avioliittolain uudistus ajettiin läpi vanhoillisen Räsäsen pyristelyistä huolimatta.
Tanakamman linjan avioliittolakiasiassa pitivät perussuomalaiset, jotka keräävät myös vaaleissa lakia vastustavien ääniä. Puolueen niikkolalaiset kristilliskonservatiivit vetävät entisaikoja haikailevat toistaiseksi paremmin heidän ääntään kuunnelleen Timo Soinin taakse.
Homoliittojen kohdalla Räsänen säilyttää ainakin osan kasvoistaan, koska asia ei edennyt hallituksen esityksestä. Lapsilisiä ja kotihoidontukea Päivi Räsänen oli kuitenkin leikkaamassa aivan itse. Puheissaan hän on vastustanut kokoomuksen ja demareiden ajamia heikennyksiä lapsiperheiden asemaan, mutta kun päätöksiä on tehty, on ministerin salkku ollut tärkeämpi.
Lapsen etu on ollut Räsäsellekin kauppatavaraa, vaikka hän muuta juhlapuheissaan on julistanutkin.
Minulla tulee Päivi Räsästä ikävä, mutta on tietysti selvää, että kovin kaksista menestystä ei voi ennustaa puolueelle, jonka kantavana voimana on johtajan paikalla istuva vitsi.
Saamme nauttia Räsäsen älyttömyyksistä vielä kevään vaalikampanjan verran. Sitten kristillisten on hankittava järki-ihminen ruoriin tai heitettävä koko homma sikseen.
Mutta kuka meiltä sitten yrittää kieltää kaljan ja rietastelun, rakkauden ja yhdenvertaisuuden?
*************
Kunnia sille, jolle kunnia kuuluu: isänpäivän liputuksen virallistamisen perään kyseli perussuomalaisten kansanedustaja Reijo Tossavainen.
En ole hänen kanssaan juuri mistään asiasta samaa mieltä. Tunne on luultavasti molemminpuolinen. En tiedä, kuinka hyvin hän tuntee minun ajatuksiani, mutta ainakin kertaalleen hän on ehtinyt minun blogikirjoitukseni julkisesti haukkumaan.
Liputusasiassa minä kuitenkin kiitän häntä: kannatti yrittää – ehkä seuraavaksi sisäministeriksi löytyy ihminen, jonka maailmankuva ei ole räsäsmäisen keskiaikainen.
Päivitys 1.6.2015:
Kristillisdemokraatit hävisi eduskuntavaalit. Puolueen kannatus laski ja se menetti yhden edustajapaikan. Päivi Räsänen ilmoitti 1.6.2015 tiedotteessaan, että hän ei asetu enää ehdolle puolueen puheenjohtajaksi.
Lue myös:
Kansanedustajat kieltäisivät adoptiot heteroiltakin?
Historiallisen härski ministeri kyykyttää avoimesti lapsiperheitä
Romppainen, Immonen, Bäckman ja minä: Joron jäljet – rautalankaversio
Aiheesta internetissä:
Iltalehti: Räsänen tyrmäsi: Isänpäivästä ei tule virallista liputuspäivää
Yle: Räsänen: En asetu ehdolle puheenjohtajakisaan
Yle: Eduskuntavaalit 2015 – puolueiden kannatus
*************
Isän pikajuna Facebookissa | Bloggaaja Twitterissä
Isän pikajuna Bloglovinissa | Isän pikajuna Blogilistalla