Pelastiko bloggaaja henkeni?
Luin kesäkuussa blogikirjoituksen, joka saattoi pelastaa henkeni. Ainakin se opetti minua arvostamaan elämää uudella tavalla.
Sain Facebookissa kesäkuun alkupäivinä viestin. Olin pyytänyt saada liittyä Dad Bloggers -nimiseen ryhmään, johon kuuluu satoja isäbloggaajia lähinnä Yhdysvalloista mutta myös muualta.
Keskustelu oli lyhyt. Viestin lähettäjä halusi lähinnä varmistua, että olen oikeasti isä ja bloggaaja. Muutaman viestin jälkeen minut lisättiin ryhmään.
En tiennyt, että viestin lähettäjä oli vain joitakin päiviä aikaisemmin saanut kuulla sairastavansa pitkälle edennyttä keuhkosyöpää.
Mies on nimeltään Oren Miller. Hän on kahden lapsen isä, joka asuu Baltimoressa.
Pian sen jälkeen, kun olin liittynyt ryhmään, Miller julkaisi blogipostauksen, jossa kertoi sairaudestaan ja siitä, mikä hänen mielestään elämässä on tärkeää.
Hän kertoi, kuinka oli eräänä päivänä synkistellyt tekemättömiä töitä, kun oli ollut perheensä kanssa rannalla. Hän kertoi, kuinka oli huomannut elämän tärkeiden hetkien katoavan, jos niihin ei osaa tarttua silloin, kun ne tapahtuvat.
Hän kertoi, kuinka oli oppinut arvostamaan pieniä hetkiä lasten kanssa.
Hän kertoi, kuinka hän on joutunut hyväksymään sen, ettei luultavasti saa nähdä lapsiensa varttuvan.
Minä poltin tupakkaa. Tupakointi kasvattaa valtavasti riskiä sairastua keuhkosyöpään ja on muutenkin hyvin vaarallista. Halusin lopettaa ja olin yrittänyt sitä useita kertoja.
Ymmärsin luettuani Millerin blogikirjoituksen, että voisin aivan hyvin joutua eräänä päivänä kirjoittamaan saman tarinan. Lisäsin omilla valinnoillani sen mahdollisuutta.
Minä ymmärsin, että minun on lopetettava. Tekemällä niin minä voisin toimia sen edestä, että minun ei niin suurella todennäköisyydellä tarvitse kirjoittaa Millerin mietteille jatko-osaa.
Minä ymmärsin myös, että vaikka en sairastuisikaan, en saisi koskaan menetettyjä hetkiä takaisin.
Pari päivää sen jälkeen, kun Miller oli julkaissut kirjoituksensa, lähdin esikoisen kanssa uimaan, vaikka oikeasti siihen aikaan olisi pitänyt ruveta iltatoimiin. Uinnin päätteeksi kävimme vielä juomassa sokerista Smurffi-limpparia. Puoli vuotta myöhemmin olen edelleen tyytyväinen ratkaisuuni. Sellaisiin mahdollisuuksiin pitää tarttua. Niitä ei ehkä tule enää uudestaan.
En polta enää tupakkaa. Olen edelleen nikotiinikoukussa, mutta pyristelen siitä irti. Koskettava blogipostaus oli yksi merkittävä syy siihen, miksi päätin viimein lopettaa.
Ehkä se pelasti henkeni.
Kiitos, Oren Miller.
*************
Millerin kirjoitus julkaistiin myöhemmin myös Huffington Post -nettisivuilla. Suosittelen lämpimästi lukemaan sen ja miettimään, mikä elämässä on tärkeää.
Lue myös:
Aiheesta internetissä:
A Blogger and a Father: Cancer
Huffington Post: I Am A Dad With Stage 4 Lung Cancer, And Here’s What I Know Now
*************