Lasten raateleminen jatkuu Oulussa

Oulu jatkaa häikäilemättömiä hyökkäyksiä lapsia vastaan. Kaupunki menetti Nokian myötä nähtävästi myös järkensä. Kaupungin päättäjien joukkoon on ilmeisesti pesiytynyt ainesta, jonka mielestä ongelmia ei ole vielä tarpeeksi.

Katselin viime viikolla, kun kolme lasta huvitteli juoksemalla erään oululaisen päiväkodin avoimesta portista sisään ja ulos. Komensin viikarit pysymään aitojen sisäpuolella, ja riensin mainitsemaan havainnostani pihalla toisaalla olleelle päiväkodin henkilökunnalle. Ilmoitin asiasta myös päiväkodin johtajalle.

Avoin portti oli sellaisessa katveessa, että pojat olisivat voineet kaikessa rauhassa häipyä omille teilleen ilman, että kukaan olisi nähnyt. Ainekset melkoiseen soppaan olivat kasassa, mutta tällä kertaa onni oli matkassa. Tarvittiin kuitenkin sivullinen henkilö, että koko tilanne edes huomattiin.

Syksyllä eräs lukija kertoi toisessa oululaisessa päiväkodista sattunutta karkaamistapausta käsitelleen juttuni kommenteissa, että kyseisen päiväkodin porttien lukitusta oli parannettu tapauksen jälkeen.

Saadaankohan nyt tähän minun viimeviikkoisten havaintojeni kohteena olleeseen porttiin kunnolliset lukot, kun siitä todistettavasti lapsia huomaamatta livahtelee? Jotenkin sitä soisi, että turvallisuudesta huolehdittaisiin jo ennen kuin edes mitään läheltä piti -tilanteita pääsee tulemaan.

Jotenkin sitä kuvittelisi, että jopa kuntapäättäjät ymmärtäisivät, että on vaarallista pitää turvallisuutta pelkkänä menoeränä.

Kaikkea se minäkin kuvittelen.

Oulussa ilmeisesti kaikki lapsiin liittyvä on päättäjille pelkkiä numeroita. Valitettavasti tämän puolesta puhuvia esimerkkejä tulee ilmi jatkuvasti. Viimeksi tällä viikolla Oulu julkisti uusimmat hankkeensa, joilla se heikentää lasten hyvinvointia.

Tällä kertaa kaupunki iskee puukkonsa syvimmälle koululaisten selkään. Opetushenkilöstöä vähennetään, aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajia ja nuoriso-ohjaajia pistetään kilometritehtaalle ja niin edelleen. Kaikista kivointa on kai kiusata heikoimpia, koska oikein erityisen huonoa kohtelua tarjoillaan erityisoppilaille. Kalevan mukaan heidän koulunkäyntiään tukevista koulunkäynninohjaajista jopa joka kymmenes saa lähteä.

Samaisessa jutussa apulaiskaupunginjohtaja Piia Rantala-Korhonen vakuuttelee, että lakien mukaan kuitenkin mennään.

Oulussa ei luultavasti ole enää edes nimellistä aikomusta tehdä asioita hyvin, vaan ainoastaan juuri sen verran kohtuudella, että suoranaisiin rikoksiin ei syyllistytä.

Olen törmännyt ilmiöön valitettavasti myös päivähoidon kysymyksissä. Jos olen tiedustellut joidenkin ratkaisujen perusteluita, on usein selityksen päätteeksi todettu, että valitut toimintatavat ovat lainmukaisia. Lain tulkitseminen tosin saattaa toisinaan hämmentää maallikkoa.

Laissa lasten päivähoidosta todetaan jo heti toisessa pykälässä seuraavaa:

Päivähoidon tulee omalta osaltaan tarjota lapselle jatkuvat, turvalliset ja lämpimät ihmissuhteet, lapsen kehitystä monipuolisesti tukevaa toimintaa sekä lapsen lähtökohdat huomioon ottaen suotuisa kasvuympäristö.

Jatkuva ihmissuhde on Oulun mielestä kestoltaan neljä kuukautta. Sen verran saivat minun lapseni nautiskella elämänsä uusista aikuisista ennen kuin heidät heivattiin uusiin ryhmiin. Meidän tapauksessamme kyse ei ole mistään katastrofista, mutta periaatteellisesti laintulkinta arveluttaa.

Syyksi pompotteluun mainittiin säästöt. Päätös on tehty tietääkseni jossakin hyvin korkealla. Päivähoidon osaavat ja hienot ammattilaiset, joita liki päivittäin tapaan, valjastettiin viestinviejiksi.

Valmisteltavassa uudessa varhaiskasvatuslaissa päiväkotiryhmille asetetaan kokorajoja. Nykyisin sellaisia ei ole, vaan periaatteessa ryhmät voivat olla vaikka kuinka suuria, kunhan henkilökuntaa on tarpeeksi. Oulu käyttää vanhan lain suomia mahdollisuuksia hyväksi. Ainakin meidän tapauksessamme kaupunki säästää kasvattamalla ryhmäkokoa. Henkilökuntaa lisätään niin, että lakia ei kuitenkaan rikota.

Näin toimitaan, vaikka on erinomaisen hyvin tiedossa, että ylisuuret ryhmät eivät ole ainakaan eduksi lapsen kehitykselle.

Sanon tämän taas kerran: 90-luvun jäljet näkyvät edelleen. Silloin yhteiskunta kuritti lapsia ja lapsiperheitä niin, että tuon ajan tenaville aiheutetut haitat maksavat meille kaikille edelleen. Lapset eivät ole suinkaan ainoa säästökohde, mutta he ovat niistä kaikista tyhmin. Lapsista säästäminen on hölmöintä mahdollista pihistämistä, koska toimet aiheuttavat vain lisää kustannuksia ja erityisen pitkän ajan.

Teknologiateollisuuden mukana Oulusta taisi kadota järki. Kun lapset raadellaan rikki jo nuorina, saadaan arpia paikkailla vielä vuosikymmeniä. Päättäjät saavat, mitä tilaavat: tulevaisuuden syrjäytyneet ja moniongelmaiset tehdään tänään.

Heistä ei nykymenolla tule Oulussa uupeloa vielä pitkään aikaan.

*************

Samaan aikaan, kun Oulu ja muut kunnat painiskelevat omien ongelmiensa kanssa, valtio säästää omalla tahollaan. Kotihoidontuen ja lapsilisien leikkaamiset ovat yksistään pieniä asioita, mutta kun kaikki pienet asiat kasataan yhteen, syntyy niistä jo merkittävä kokonaisuus.

Pahoin pelkään, että tämä on vasta alkua.

Lue myös:

Uudet uhkaavat pilvet päivähoidon taivaalla

Lapsi karkasi päiväkodista

Oulu säästää päiväkodeista, sijoittaa ydinvoimaan?

Aiheesta internetissä:

Kaleva: Koulujen henkilökuntaa vähennetään Oulussa (Tässä kirjoituksessa viitataan myös 19.12.2014 paperilehden pitempään juttuun)

MTV: Ylisuuret päiväkotiryhmät vaarantavat lapsen kehityksen

Opetus- ja kulttuuriministeriö: Lapselle oikeus varhaiskasvatukseen