Juon jouluna lasten nähden alkoholia

Jaa kaverilleTilaa Seura

Alkoholi ja lapsiperheen joulu on monien mielestä turmiollinen yhdistelmä.Alkoholi kuuluu minun jouluuni. Juon sitä lasten nähden. Viinahysteerikot antavat lapsille alkoholista väärän kuvan.

Yle lähettää ensi vuoden ensimmäisenä päivänä ohjelman, jossa neljä julkisuudesta tuttua henkilöä on selvin päin. Eikö kuulostakin jännältä?

Tämä liittyy 100 päivää ilman viinaa -projektiin, johon julkkisten lisäksi voivat sitoutua myös tavikset. Tipaton tammikuu ei tunnu missään – nyt kunnon ihminen on juomatta koko kevättalven.

Minä ajattelin tällä kertaa olla osallistumatta. Jos en mistään muusta syystä, niin siksi, että tammikuussa on kiva käydä baarissa, kun sinne kerrankin mahtuu. Varsinkaan joulukuussa ei viitsi paljoa kapakoissa kulkea, kun juottolat täyttyvät sietämättömistä pikkujouluörveltäjistä.

Lienee sanomattakin selvää, että aion juoda joulunakin – ja vielä lasten nähden. Tässä poikkean monista. Jo 41 000 ihmistä on ilmoittanut antavansa raittiin joulun lapsille asiaa ajavan Facebook-kampanjan sivuilla.

Alkoholista on paljon haittaa. Kansakunnan juopottelu tulee koko yhteiskunnalle kalliiksi. Moni lapsi varttuu jatkuvassa stressissä, jonka aiheuttavat arvaamattomasti käyttäytyvät aikuiset. Nuo kokemukset voivat hankaloittaa elämää pitkälle aikuisuuteen. Kaikki eivät tokene koskaan.

Mutta sitten taas on meitä, jotka voivat juoda jouluaterian päätteeksi tuikun sherryä ilman, että kenenkään käytös muuttuu ja että kenenkään pitäisi pelätä mitään. Meidän perheemme joulutarjoilu koostuu näillä näkymin noin kolmestakymmenestä osasta, joista yksi sisältää alkoholia. Joillekin sekin on merkki lopullisesta turmiosta.

Minä en ymmärrä tätä viinahysteriaa. Alkoholi on monessa muodossa oikein hyvää. Sitä voi juoda paljon tai vähän. Jos vaikka jotkut vetävätkin jokaisella käyttökerralla itsensä tolkuttomaan kuntoon, sen ei luulisi todistavan kenellekään, että kaikki tekevät niin.

Fanaattinen suhtautuminen alkoholiin antaa lapsille väärän kuvan viinasta. Siitä tulee kerrasta rappioon ajava ihmemyrkky, vaikka kaikki tietävät, että näkemys on kaukana totuudesta.

Kenenkään ei ole tietenkään pakko juoda, jos ei alkoholijuomista tykkää. Kohtuukäyttöä voisi kuitenkin opetella harjoittamaan myös tuomitsemisessa.

Voisin aivan hyvin olla nauttimatta sitä sherryäni jälkiruokakahvien yhteydessä, mutta miksi ihmeessä olisin? En ainakaan sen vuoksi, että joku jossakin on jonakin jouluna juonut kolme pulloa viinaa ja pistänyt perheen pakkaseen. En se minä ollut.

Mitä tässä hurkastelemaan. Kyllä minä nautin alkoholia toisinaan niinkin paljon, että olen humalassa. En kylläkään kovin usein, mutta silti. Ne ovat sitten varsin erilaisia tilanteita ja kokonaan jossakin muualla kuin kotona lapsista vastuullisena.

Joulu on minulle eritoten makujen juhla. Siihen kuuluu alkoholi. Lapsille joulu on muuta. Minä voin saada makunautintoni ja olla silti pilaamatta jälkikasvun juhlaa.

Kehotan kaikkia muitakin nauttimaan siekailematta joulun mauista. Lasten seurassa en kehota kännäämään. Se on typerää ja vastuutonta. Jos alkoholia kuitenkin osaa nauttia örveltämättä, niin antaa mennä vain.

Hyvää joulua!

*************

Tulen tämän aiheen kanssa pahasti jälkijunassa. Tässä ihan bloginaapurustossakin on asiaan näköjään ehditty ottaa jo ainakin paria erilaista kantaa. Asiallista juttua aiheesta löytyy kumpaisessakin postauksessa. Suosittelen lukaisemaan nämäkin mietteet alta löytyvistä linkeistä.

Aiheesta internetissä:

Kiljuva pikkunälkä: En anna lapselleni raitista joulua

Pienen pojan haaveet: Annathan lapselle raittiin Joulun?

Yle: 100 päivää ilman viinaa

Raitis joulu!

*************

Isän pikajuna Facebookissa | Bloggaaja Twitterissä

Isän pikajuna Bloglovinissa | Isän pikajuna Blogilistalla

Lisää Isän pikajuna Bloggerin lukulistaan käyttämällä osoitetta http://blogit.kaksplus.fi/isanpikajuna/feed

Jaa kaverilleTilaa Seura

Yhteistyössä

Kommentointi

”Mutta sitten taas on meitä, jotka voivat juoda jouluaterian päätteeksi tuikun sherryä ilman, että kenenkään käytös muuttuu”

Perhepiirissämme on alkoholisti. Toiveenamme oli, että hän olisi antanut aikuisille lapsilleen rattiin joulun, mutta ei: siinä samalla, kun teemme lapsillemme joulun tunnelmaa, huolehdimme vanhemman polven selviytymisestä pyhien yli.

Ja tuo lainaus tekstistäsi tuossa yllä on ilmeisen toimiva sanavalinta myös enemmän ottaneelle. Sen kuulee nimittäin usein vielä silloinkin, kun alkometrin lukemat nousevan kakkosen päälle. Selvinpäin olevien todistajien silmät sanovat muuta, mutta tuo känniääliö on vakaasti sitä mieltä, että toimintakyky ok ja käytös kuin selvinpäin.

Minusta tämä on vähän lapsellista. Miksi ylipäänsä pitää meuhkata siitä jos ottaa lasin tai pari ja todistella että se on ok? Eikö se ole? Raitis joulu on kuitenkin monissa perheissä kipeä haave jos/kun perheessä on alkoholiongelma. Jos sellaisen on joutunut kohtaamaan itse, ei huvita alkaa paukuttelemaan henkseleitä omalla juomakäyttäytymisellään. Kaikki kun eivät siihen yhteen pysty ja silloin voi henkisen tuskan lisäksi saada nyrkistä. Itselle riitti vierestä seuraaminen puoli vuotta, mutta valitettavasti jotkut elävät vuositolkulla alkoholistin kanssa ja lapset kärsivät myös muulloin kuin jouluna. Terveisin alkoholistin kanssa naimisissa ollut

Kyllä se minusta ansaitsee pienen meuhkaamisen, jos muualla hirveällä mölinällä esitetään, että vaihtoehtoja ovat vain absolutismi ja rappioalkoholismi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

X