Sanopa tämä väsyneelle vanhemmalle

Väsyneen vanhemman ahdinkoa ei paljoa auta lässytys siitä, kuinka lapset ovat pieniä vain vähän aikaa. Se on kuitenkin totta.

Joku äiti tai isä jossakin on tälläkin hetkellä toivottoman uupunut. Hän ei ole nukkunut kunnolla kolmeen vuoteen. Hän näppäilee varmuuden vuoksi lastensuojelun ja päivystävän sosiaalityöntekijän numerot puhelimen muistiin, että voi soittaa äkkiä apua, jos huomaa harkitsevansa peruuttamattomia ratkaisuja.

Yritäpä mennä hänelle sanomaan, että nauti tästä ajasta – ne ovat vain niin vähän aikaa pieniä.

Mutta se on totta. Ne todellakin ovat vain vähän aikaa pieniä.

Kävin kaksi- ja puolivuotiaan kanssa kaupassa. Tyttö nappasi tottuneesti pienet kärryt ja hoiteli ostosten keräämisen hyvin pitkälti itsenäisesti. Ihan kaikkialle hän ei yltänyt, mutta hän ohjeisti tarvittaessa minut nostelemaan perunat, sipulit, makaronit ja muut kärryyn.

Valinnat olivat järkeviä ja kaikki sujui niin hienosti, että annoin hänen hoitaa homman loppuun. Mukaan tarttui kierroksen loppupuolelta myös pillimehua ja jäätelöä. En olisi itse sellaisia ottanut, mutta en minä hennonut niitä kieltääkään, kun kerran muuten pieni kärry oli täytetty tarpeellisilla hankinnoilla.

Muistin yhtäkkiä hetken yli neljän vuoden takaa. Esikoinen ähisi edellisen asuntomme lattialla vatsallaan. Minä katsoin kellosta aikaa. Vauva jaksoi kannatella päätään jo 14 sekuntia. Olin jo silloin ihmeissäni siitä, kuinka nopeasti kehitys tapahtuu.

Nyt minä voin käydä jo nuoremmankin tytön kanssa kävellen kaupassa ja tuntea itseni siinä hommassa apulaiseksi. Kohta minua ei enää tarvita siihenkään.

Käveleskelimme reilun parinkymmenen asteen pakkasessa kaupasta kotiin. Tyttö halusi ottaa minua kädestä kiinni. Ymmärsin, että se oli taas niitä pieniä hetkiä, joita ei tulisi koskaan uudestaan. Se oli missä hyvänsä mittakaavassa mitätön tapahtuma, mutta se sattui olemaan niin täydellinen, etten unohtaisi sitä.

Jos väsynyt vanhempi tuntee olevansa palvelija tai vanki omassa kodissaan, ei voi olettaa, että hän pystyisi ajattelemaan tilanteen helpottavan parin vuoden kuluttua. Kuukausi, viikko, päivä tai tuntikin voi tuntua ratkaisevan pitkältä ajalta. Kun joku kehottaa häntä nauttimaan siitä ajasta, kuulostaa se parhaimmillaankin ymmärtämättömän lohkaisemalta huonolta vitsiltä.

Minua on väsyttänyt ja tympinyt. Onneksi olen myös ymmärtänyt ja saanut pysähtyä nauttimaan. Jokaisen vanhemman pitäisi voida tehdä niin. Ne pienet hetket auttavat jaksamaan mitä vain.

Ja ne lapset todellakin ovat pieniä vain vähän aikaa.