Kyllä hyssyttelylle - pedofiilien nimet piiloon!
Hyssyttelylle on hyvä syy. Verenhimo vaatii veronsa. Kuvottavista seksuaalirikoksista tuomittujen tietojen levitteleminen leväytti myös uhrit julkisuuteen. Lynkkausjoukoista haaveilevat tulivat ensitöikseen lätkäisseeksi jo muutenkin lyödyille uhreille julkisuuden lisärangaistuksen.
Iltasanomat, Aamulehti ja useat muut lehdet uutisoivat tammikuussa, että lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista oli tuomittu kolmelle henkilölle vankeusrangaistuksia. Lehdet eivät julkaisseet tuomittujen nimiä, koska halusivat varjella uhreja. Samasta syystä oikeus määräsi tarkemmat tiedot oikeudenkäynnistä salaisiksi.
Tämä ei kelvannut kansalle. Netissä leimahti käsittämätön raivo. Alle neljän vuoden tuomioita pidettiin riittämättöminä, ja rikollisten nimiä vaadittiin välittömästi julkisiksi.
Näin tapahtui.
Tuomittujen nimet ja kuvat on julkaistu useilla nettisivuilla. Nimilista kiertää sosiaalista mediaa.
Kävi niin kuin pelättiin. Nokkela nettikansa osasi yhteenlaskun, ja pian tiedettiin yhden tuomitun (entinen?) puoliso. Sitä kautta pystyttiin jo yksilöimään uhritkin. Tiedettiin heistä yhtä ja toista, ja tietoa julkaistiin siekailematta.
Julkisessa keskustelussa ruvettiin retostelemaan väitettyjen uhrien ja rikoksiin oikeuden antamien tietojen mukaan millään tavalla kuulumattoman henkilön asioilla. Kohut unohtuvat, mutta Google ei unohda. Kun tiedot nyt on kerran tietoverkkoon hakattu, ne nousevat tästä hamaan tulevaisuuteen esiin, kun asiasta tai asiaan liittyvistä henkilöistä puhutaan.
Vaikka tekijöiden saamat tuomiot ovat pitkiä, IS ei julkaise heidän nimiään uhreiksi joutuneiden lasten henkilöllisyyksien suojelemiseksi.
Tuo varomaton lausahdus Iltasanomien jutussa tulkittiin lehden kannanotoksi tuomioiden ankaruudesta tehtyihin rikoksiin nähden. Se tuskin sitä on, vaan viitannee enemmän lehdistön käytäntöön pidättäytyä yleensä julkaisemasta alle kahden vuoden vankeustuomioihin tuomittujen nimiä. Yli kolmen vuoden tuomiot ovat tuohon periaatteeseen nähden niin ankaria, että rikollisten nimet olisi voinut kertoa. Tässä tapauksessa näin ei tehty, ja jo nyt on nähty, että ratkaisulla on hyvä syy.
Rikosten uhrien epäviralliset CV:t saivat pysyvän merkinnän. He joutuivat uskomattoman julmuuden uhreiksi, mutta se ei riittänyt. Verenhimoiset soihtukulkueet veivät heiltä mahdollisuuden päättää, missä määrin he haluavat tulla määritellyiksi kokemiensa rikosten kautta.
Tästä eteen päin löytyy aina ihmisiä, jotka peilaavat uhrien tekemisiä sen mukaan, mitä heidän tiedetään kokeneen. Heidän toipumisestaan tehtiin nyt pykälää hankalampaa. Jos he onnistuvat pääsemään tapahtuneen yli, löytyy aina joku, joka muistuttaa.
Sokea raivo sai ihmiset lyömään ensimmmäiseksi niitä, joita on jo vähintäänkin riittävästi lyöty.
On hyvin ymmärrettävää, että tuomioita pidetään tekoihin nähden liian lievinä. Hyssyttelylle on kuitenkin hyvä syy.
Pedofiilien nimet on parempi pitää piilossa.
Lisäys 17.1.2015 kello 16.13:
Kirjoituksessa oletetaan, että tiedot uhrien ja yhden tuomitun puolison henkilöllisyyksistä pitävät paikkansa, mutta mitään vahvistusta näille tiedoille ei ole.
*************
Kuva: Robert Couse-Baker / Creative Commons CC BY 2.0
Lue myös:
Mitä v*ttua?
Kunnianloukkauksia ja pettämätöntä logiikkaa. Pedofiilinmetsästäjien viha lankesi päälleni, kun katsoin hyväksikäyttäjien uhrien edun tärkeämmäksi kuin rikollisten nimien julkistamisen.
Kidutusta ja kuolemaa – pedofiilinmetsästäjät käymässä sanoista tekoihin
Lasten hyväksikäyttäjien tuomioihin pettyneiden keskusteluissa nousee usein esiin halu tuottaa tuomituille hankaluuksia, kiduttaa heitä tai jopa tappaa heidät. Eräät keskustelijat sanovat olevansa valmiita ryhtymään sanoista tekoihin.
Aiheesta internetissä:
Aamulehti: Miehet tuomittiin törkeistä lapsen seksuaalisista hyväksikäytöistä: uhrit 2–5-vuotiaita
*************