Teksti:
Jussi Korhonen

Angry_mob_of_four_by_robert_couse-bakerHyssyttelylle on hyvä syy. Verenhimo vaatii veronsa. Kuvottavista seksuaalirikoksista tuomittujen tietojen levitteleminen leväytti myös uhrit julkisuuteen. Lynkkausjoukoista haaveilevat tulivat ensitöikseen lätkäisseeksi jo muutenkin lyödyille uhreille julkisuuden lisärangaistuksen.

Iltasanomat, Aamulehti ja useat muut lehdet uutisoivat tammikuussa, että lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista oli tuomittu kolmelle henkilölle vankeusrangaistuksia. Lehdet eivät julkaisseet tuomittujen nimiä, koska halusivat varjella uhreja. Samasta syystä oikeus määräsi tarkemmat tiedot oikeudenkäynnistä salaisiksi.

Tämä ei kelvannut kansalle. Netissä leimahti käsittämätön raivo. Alle neljän vuoden tuomioita pidettiin riittämättöminä, ja rikollisten nimiä vaadittiin välittömästi julkisiksi.

Näin tapahtui.

Tuomittujen nimet ja kuvat on julkaistu useilla nettisivuilla. Nimilista kiertää sosiaalista mediaa.

Kävi niin kuin pelättiin. Nokkela nettikansa osasi yhteenlaskun, ja pian tiedettiin yhden tuomitun (entinen?) puoliso. Sitä kautta pystyttiin jo yksilöimään uhritkin. Tiedettiin heistä yhtä ja toista, ja tietoa julkaistiin siekailematta.

Julkisessa keskustelussa ruvettiin retostelemaan väitettyjen uhrien ja rikoksiin oikeuden antamien tietojen mukaan millään tavalla kuulumattoman henkilön asioilla. Kohut unohtuvat, mutta Google ei unohda. Kun tiedot nyt on kerran tietoverkkoon hakattu, ne nousevat tästä hamaan tulevaisuuteen esiin, kun asiasta tai asiaan liittyvistä henkilöistä puhutaan.

Vaikka tekijöiden saamat tuomiot ovat pitkiä, IS ei julkaise heidän nimiään uhreiksi joutuneiden lasten henkilöllisyyksien suojelemiseksi.

Tuo varomaton lausahdus Iltasanomien jutussa tulkittiin lehden kannanotoksi tuomioiden ankaruudesta tehtyihin rikoksiin nähden. Se tuskin sitä on, vaan viitannee enemmän lehdistön käytäntöön pidättäytyä yleensä julkaisemasta alle kahden vuoden vankeustuomioihin tuomittujen nimiä. Yli kolmen vuoden tuomiot ovat tuohon periaatteeseen nähden niin ankaria, että rikollisten nimet olisi voinut kertoa. Tässä tapauksessa näin ei tehty, ja jo nyt on nähty, että ratkaisulla on hyvä syy.

Rikosten uhrien epäviralliset CV:t saivat pysyvän merkinnän. He joutuivat uskomattoman julmuuden uhreiksi, mutta se ei riittänyt. Verenhimoiset soihtukulkueet veivät heiltä mahdollisuuden päättää, missä määrin he haluavat tulla määritellyiksi kokemiensa rikosten kautta.

Tästä eteen päin löytyy aina ihmisiä, jotka peilaavat uhrien tekemisiä sen mukaan, mitä heidän tiedetään kokeneen. Heidän toipumisestaan tehtiin nyt pykälää hankalampaa. Jos he onnistuvat pääsemään tapahtuneen yli, löytyy aina joku, joka muistuttaa.

Sokea raivo sai ihmiset lyömään ensimmmäiseksi niitä, joita on jo vähintäänkin riittävästi lyöty.

On hyvin ymmärrettävää, että tuomioita pidetään tekoihin nähden liian lievinä. Hyssyttelylle on kuitenkin hyvä syy.

Pedofiilien nimet on parempi pitää piilossa.

Lisäys 17.1.2015 kello 16.13:
Kirjoituksessa oletetaan, että tiedot uhrien ja yhden tuomitun puolison henkilöllisyyksistä pitävät paikkansa, mutta mitään vahvistusta näille tiedoille ei ole.

*************

Kuva: Robert Couse-Baker / Creative Commons CC BY 2.0

Lue myös:

Mitä v*ttua?
Kunnianloukkauksia ja pettämätöntä logiikkaa. Pedofiilinmetsästäjien viha lankesi päälleni, kun katsoin hyväksikäyttäjien uhrien edun tärkeämmäksi kuin rikollisten nimien julkistamisen.

Kidutusta ja kuolemaa – pedofiilinmetsästäjät käymässä sanoista tekoihin
Lasten hyväksikäyttäjien tuomioihin pettyneiden keskusteluissa nousee usein esiin halu tuottaa tuomituille hankaluuksia, kiduttaa heitä tai jopa tappaa heidät. Eräät keskustelijat sanovat olevansa valmiita ryhtymään sanoista tekoihin.

Aiheesta internetissä:

Iltasanomat: Hirvittävä tapaus paljastui Suomessa: Kolme nuorta miestä oli sukupuoliyhteydessä kolmen pikkulapsen kanssa

Aamulehti: Miehet tuomittiin törkeistä lapsen seksuaalisista hyväksikäytöistä: uhrit 2–5-vuotiaita

*************

Isän pikajuna Facebookissa | Bloggaaja Twitterissä

Isän pikajuna Bloglovinissa | Isän pikajuna Blogilistalla

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Lue myös

Mainos

Mainos

Kommentointi

Uskallan olla kanssasi toista mieltä.
Mitään tarvetta itselläni ei tosin ole tekijöitä seinään naulata, mutta tasa-arvoisuuden nimissä pistää ihmettelemään, miksi toisten rikollisten nimiä julkaistaan ja toisten ei. Yleensä kun rikoksella on uhrinsa, aina ja kaikkialla.

Kuka suojelisi sitä perheväkivallan uhria, jota julkkispuoliso pätkäisi turpaan?

Se onkin hankala rajanveto, kun vastakkain ovat oikeuden ja tuomioiden läpinäkyvyys ja uhrin suojeleminen. Varsinkin lapsiin kohdistuneissa seksuaalirikoksissa minä olen kyllä sitä mieltä, että uhrin edun on mentävä etusijalle. Hänen yksityisyyttään on varjeltava, vaikka se tarkoittaisi sitä, että tekijöiden nimet jäisivät julkaisematta.

En ymmärrä näitä selityksiä, että ”uhrit tulevat julkisuuteen”. Minulle ei ainakaan ole tullut pieneen mieleenikään koskaan etsiä uhrien nimiä, kun olen näitä petojen nimiä julkisuudessa nähnyt. Mielestäni moinen tekosyy on huono ja tosiaan vain tekosyy. Monesti jopa pedofiilin itsensä hokema, vaikka taustalla on juurikin, että se pedofiili ei halua tekojaan julkiseksi.

Minäkään en etsinyt tietoja uhreista, mutta niin vain pyytämättä ja yllättäen sellaisia sain silmilleni peräti kolmesta eri keskustelusta, joissa puitiin tuomioita. Minusta tämä on hyvin kohtuutonta uhreja kohtaan, jotka ovat todellakin saaneet jo kärsiä varmasti enemmän kuin tarpeeksi.

Mutta. Ehkä joku toinen voisi jäädä ilman tuota kohtaloa, mikäli nimet ja kuvat olisivat julkisia. Onhan se nyt sanomattakin selvää että seksuaalisesti pedofiiliksi suuntautuneella voisi olla hieman suurempi kynnys syyllistyä rikokseen, mikäli tietäisi saavansa siitä julkisen leiman. Kyllä ne juorut liikkuu vaikka niitä nimiä ei lehdistö julkaisisikaan. Minä ainakin erittäin mielelläni tietäisin jos seinänaapuri olisi peto. Sinäkö et?

Pidätkö listaa kaikista pedofiileistä jääkaapin ovessa ja käyt sen läpi aina kun uusia naapureita muuttaa alueelle? Kuinka monen kilometrin säteeltä etsit ”petoja” saamiesi henkilötietojen perusteella? Montako naapuriasi tunnet nimeltä? Ja mitäpä jos tämmöinen henkilö muuttaa naapuriisi? Käyt tappamassa? Vai tupiset internetissä? *huokaus*

En pidä listaa jääkaapin ovessa. Mutta katson kyllä säännöllisesti eräällä sivustolla petojen naamoja. Jos joku uusi tuttava olisikin sillä listalla, niin en kyllä tuttavuutta jatkaisi. Jos tietäisin naapurissa asuvan olevan peto, voisin varjella lapsiani häneltä. Ja kyllä, olen tietoinen siitä etten voi lapsiani varjella kaikelta. Jos sinun naapurissasi asuisi pedofiili, kehottaisitko tytärtäsi esim. hätätilanteessa menemään hänen ovelleen, vai suosittaisitko sittenkin jotakuta toista?

Rikoksia pitäisi ehkäistä ennakolta muilla keinoin kuin uhraamalla jo riittävästi kärsinyt uhri yhteisen hyvän vuoksi.

Ihmettelen suuresti tätä kommenttia. En ole itse törmännyt yhteenkään uhrin nimeen. Toiseksi ihmettelen asennetta, jissa pyritään suojelemaan tekijöitä uhron kautta. Kuten esimerkiksi tämän tekstin läpi paistaa. Tekijöiden nimen julkaisu kuitenkin enemmän ennalta ehkäusee enkä tiedä vielä nykyaikana lynkkausjoukkoja kerätyn. Tällaisen tekstin luojan täytyisi miettiä kumpi on tärkeämpää ennalta ehkäisyn mahdollisuus tiedottamalla vai hiljaisuuteen vaipumalla antaa mahdollisuus uusia tekonsa?

Minusta varsinkin tällaisissa tapauksissa syytä pitää erityisen hyvää huolta uhrien yksityisyydestä. He eivät ole syyllisiä siihen, että joutuivat rikoksien uhriksi, eikä heitä pidä rangaista levittämällä heistä hyvin yksityisluonteisia tietoja.

Kirjaimellisesti lynkkausjoukkoja en minäkään ole nähnyt kerättävän, mutta luin eilen melko rankkoja kommentteja. Useampi ilmoitti olevansa valmis henkirikoksiin, ja olipa joukossa ajatusleikin tasolla pohdintaa joukosta, joka erikoistuisi vankilasta vapautuvien pedofiilien rankaisemiseen.

Milloin rikoksen uhri sitten ON syyllinen siihen, että on rikoksen uhriksi joutunut?

Ei koskaan.

aivan paskaa. taitaa kirjoittaja ite olla pedari, ku niin haluaa pitää tekijät salassa.

Aivan loistava kirjoitus. Vihdoinkin joku uskaltaa olla eri mieltä

Kiitos palautteesta.

Tämä on taas yksi suojeluteksti tekijöille. Ymmärrän hyvin, että uhrit halutaan pitää suojassa ja antaa rauha toipua, mikäli se ikinä on mahdollista. Uskallan kuitenkin väittää, että ne, ketkä vaativat oikeutta, oikeita rangaistuksia, eivät ole kiinnostuneet uhreista, muuten kuin lähettämällä enkeleitä heille ajatuksissaan ja toivomalla parasta. Ei se lapsi, jota lapsena hyväksikäytettiin, jonka kanssa kasvoin isoksi yhtämatkaa, koskaan saanut ylimääräisiä yhteydenottoja eikä kukaan hänelle tapahtuneesta muistuttanut, ikinä, jollei hän sitä puheeksi itse ottanut. Ja asia oli aina julkinen siinä mielessä kierosti, että kaikki tiesivät uhrin, mutta eivät tekijää.

Ei tarvita yhteydenottoja. Se riittää, että kaikki tietävät. Edes se pitäisi sallia uhrille, että hän saisi itse päättää, kenelle ja missä yhteydessä asiasta kertoo, jos kertoo.

Sie oot ite pedofiili. Sairas paska.

Ei sentään. Jussi pitää uhrien puolta ja osittain myönnän tässä olevan perää. Kenenkään ei pitäisi lähteä kaivelemaan uhrien henkilöllisyyttä. Se on väärin uhreja kohtaan. Mutta pedofiilien henkilöllisyyttä ei tule salata, vaan julkaista. Ja jokainen kantakoon vastuunsa siitä, että uhreja kunnioitetaan ja heidän tietonsa salataan.

Kiitos palautteesta.

Täysin eri mieltä. Lisäksi kommentti tekijöiden ”toipumisesta” on vähintäänkin outo. Käsittääkseni seksuaalirikollisen ja varsinkin pedofiilin toipuminen on erittäin harvinaista.

Minä puhun uhrien toipumisesta.

Taisi olla kyse uhrien toipumisesta tekijöiden sijaan.

Minusta on Jussi hienoa että herättelet ihmisiä näkemåän asioiden nurjia puolia myös. Uhrien kannalta olisi ollut parempi ettei tekijöitä olisi henkilöity. Mutta käsittämätöntä kuinka lyhyet tuomiot noin sairaisiin tekoihin syyllistyneet Suomen maassa saavat. Toista on jos valtiolta viet ja syyllistyt verojen kiertoon tai talousrikoksiin yleensäkin!

Kiitos tuesta.

En ole kyllä kuullut vielä kenenkään pitäneen ainakaan tämän tapauksen rangaistuksia riittävinä.

On olemassa myös yksi näppärä vaihtoehto. Tuomiot ja oikeuslaitoksen asenne näitä rikoksia kohtaan voisi olla sellaiset, että tavallinen kansalainen ei sekoa niistä. Jos tulisi edes hivenen sellainen olo, että oikeus toteutuu, niin täällä netissä tuskin tarvitsisi riehua, Sureminen riittäisi.
Yksi puoli tosin on se, että koska pedofiilit saavat pääsääntöisesti ehdollisia tuomioita, on oltava jokin keino, jonka avulla vanhemmat voisivat suojella lapsiaan. Jos tietää missä susi on, ei joudu sen kitaan.

Se nyt ainakin on tullut hyvin selväksi, että tuomiot ovat kaukana hyvien monien oikeuskäsityksestä. Viime vuonna kovempia rangaistuksia vaatinut kansalaisaloite keräsi riittävän määrän kannatusta, ja eduskunta pui asiaa aikanaan.

Ei kuule kiinnosta uhrien nimet, niitä en kaivele.

Ei minuakaan, mutta niin vain silmille tuli aivan liiankin täsmällistä tietoa heistä.

Olen ollut suhteessa liian usean naisen/tytön kanssa ajan mittaan jotka ovat näiden pedojen ja raiskaajien uhriksi joutuneet ja heille ei kukaan ole mitään asiastat sanoneet koska eivät ole tienneet ellei he itse ole siitä kertoneet. Ne lukemattomat yöt heidän vieressä kun he näkevät elävieä painajaisia asioista joita heille on jopa kymmenenkin vuotta sitten tehty! Minä en voinut muutakuin silittää päätä ja hyssytellä korvaan että ”sä oot ihan turvassa nyt kotona..”.. millaiset arvet se jättää ihmiseen jos noin kymmenen vuotiaana tulee vanhan sedän raiskatuksi ja vielä kymmenen vuotta sen jälkeen jokainen yö on tuskaa ja taistelua ja painajaista?! En tahdo edes tässä kirjoittaa mitä mieltä mä olen sun kirjoituksesta, mutta mä olen kokenut noiden tyttöjen painajaiset ja tuskat heidän vierellä ihan omakätisesti, enkä todellakaan voi siksi puolustella millään tavalla niitä perkeleitä jotka pilaavat toisten elämän pedopanetuksissaan ja saavat siitä ehdollista. Että ime munaa joka on käynyt 5 vuotiaan pojan pepussa ja sano että nuinka kivaa oli. Tana..

Hienoa, jos he ovat voineet itse päättää, kenelle ja milloin kertovat kokemuksistaan. Et varmasti sinäkään haluaisi, että nämä hyvin arkaluonteiset tiedot olisi levitelty kaikkien saataville?

Jotain häikkää sulla taitaa olla.Kenties ajattelet omaa mahdollista tuomiota. Sairasta edes tilata tämmöistä lehteä.

Kiitos palautteesta.

Jos oikeus yhtään toteutuu nämä lapset on jo huostaanotettu vanhemmiltaan ja tulevat lopullisesti jäämään sijoitusperheeseen.. Toivottavasti ja varmaan ihan todennäköistä että tulevat vaihtamaan nimensä.

Ehdottomasti nämä sairaat rikolliset pitää nimetä ja heidän nimenmuuttamisensa tehdä mahdottomaksi.

Kiitos kommentista.

Surkea kirjoitus…kerta kaikkiaan.

Kiitos palautteesta.

Aivan eri mieltä Jussi sun kanssa. Ennemmin pitäisi asenteiden muuttua siten, ettei pedofiilien uhreiksi jääneiden tarvisi tuntea häpeää tai leimautumista, koska he ovat niitä uhreja, joilla ei ollut mitään mahdollisuutta puolustautua näitä sairaita otuksia vastaan. Lapsia, he ovat lapsia, joita aikuisten olisi tullut suojella, jotteivat he koskaan joudu kokemaan tuota sadismia! Ja näitä sairaiden tekojen tekijöitä, otuksia, ei tarvitse kenenkään suojella.

Tuskin kukaan uhreja syyttää tai syyllistää, mutta leimautumista voi olla hankala välttää.

Siinä sitä onkin tekemistä. Jotakin mätää siinäkin on, että rikoksen uhriksi joutuminen leimaa ihmisen. Voisikohan tässä ennemmin miettiä mitä kukin voisi tehdä omalle asenteelleen, jos huomaa leimaavansa tai määrittelevänsä ihmisen rikoksen uhriksi joutumisen vuoksi? Olen sitä mieltä, että pedofiilit saavat kantaa häpeäleimansa, kun heidän tiedot julkistetaan. Kannatan siis vahvasti ”Ei hyssyttelyä”-sivustoa. Sivustolla on säännöt, joiden mukaan uhrien tietoja ei kukaan julkaise. Eikä kukaan haluakaan julkaista, eikä edes kaivella niitä esille. Ja näin ei tapahtunut tässäkään tapauksessa. Mikäli jollakin muulla sivustolla on nyt uhrien nimet julkaistu, se olkoon niiden julkaisijoiden ja sivustojen häpeä. Tässä ko. tapauksessa taisi kuitenkin olla, että ”mitävittua.com” julkaisi tekijöiden tiedot/kuvat/sivustot ensimmäisenä. Joten, jos ymmärsin otsikoinnin tarkoituksen oikein (vastaveto ei hyssyttelyä-kyllä hyssyttelylle), miksi sinun tekstisi kohdistuu tähän sivustoon? Kun kuitenkin Ei hyssyttelyä pedofiileille-sivusto moderoidaan hyvin ja säännöt siellä ovat selvät?

Ei tämä nyt suoranaisesti ollut suunnattu noita sivuja kohtaan, mutta leikittelin nimellä, koska tämä minun näkemykseni on jonkinlainen vastalause suosittujen Ei hyssyttelyä -sivujen pääasialle. Uhreista en ole noilla sivuilla nähnyt kirjoitettavan mitään pahaa, mutta muuten keskustelu sielläkään ei täysin asiallista ole mielestäni ollut. Muualla on sitten revitelty enemmän uhrien asioilla. Aina parempi, mitä harvempi niitä on nähnyt, mutta kerran netissä, aina netissä.

En minä itsessään edes vastusta tuomittujen nimien julkaisemista, mutta jos se tarkoittaa myös uhrien henkilöllisyyden selviämistä, kuten nyt on käynyt, on uhrien edun oltava etusijalla. Rangaistus ei saa tarkoittaa lisää kärsimystä uhrille.

Näin minäkin ajattelin. Vastuuttaisin kuitenkin aivan yksittäisiä ihmisiä kunnioittamaan ja varjelemaan lasten oikeutta yksityisyyteen. Pedofiilien tiedot tulee varmasti jatkossakin tulemaan julki, mutta kukapa tietää – ehkä joskus täällä Suomessakin herätään ajamaan lasten asiaa koventamalla tuomioita ja ottamalla käyttöön muiden maiden tapaan pakkohoitotoimenpiteet. Aivan vaikka Ameriikan malliin! 🙂

Tietenkin pitäisi olla ihmisillä sen verran järkeä, että eivät lähtisi näitä tietoja levittämään, mutta valitettavasti sellaista taitaa olla turha toivoa.

Toivottavasti näiden pedofiilien uhriksi joutuneiden lasten vanhemmat ja omaiset eivät joudu lukemaan tätä sun tekstiäs. Mikä saa sut ajattelemaan että näiden järkyttävien tekojen tekijät ansaitsevat hyssyttelyä ja suojelua? Nää hyväksikäytöt on kaikin puolin järkyttäviä ja mun silmissä, niin kuin monen muunkin, näiden tekijöiden nimien ja kuvien julkisuuteen tuominen oli vaan ja ainoastaan hyvä asia. Uskallan myös veikata, että samaa ajatteli myös uhrien omaiset ja läheiset.
Nämä pedofiilit ansaitsivat tämän ”julkisen häpeä rangaistuksen” ja on myös jokaisen suomalaisen oikeus tietää keitä nämä ihmiset oikeasti ovat. Multa ei löydy minkäänlaista sääliä eikä ymmärrystä näitä pedofiilejä kohtaan eikä onneksi tunnu löytyvän monelta muultakaan suomalaiselta. Sitä vastoin sinä, joka olet ymmärrettävästi itse isä, tunnet sääliä ja tarvetta hyssytellä näitä ihmisiä. Koet että näiden pedofiilien nimien ja kuvien julkaiseminen sosiaalisessa mediassa tulisi lopettaa. En voi vaan ymmärtää sua. En vaan voi.
Kuvitellaan että sun oma lapsi joutuu hyväksikäytön uhriksi. Eikö sulle todellakaan tulis sellanen olo, että haluaisit sen tekijän vastuuseen? Etkö tosiaankaan antais ihmisten julkaista kuvaa tai nimee tästä tekijästä? Etkö tosiaankaan olis ilonen siitä että ihmiset saa tietää kuka tää sun lapses elämänpilaaja on? Mä uskon että lähes kaikki isät tekis just näin. Ilmeisesti sä toimisit eri tavalla. Ilmeisesti olisit tyytyväinen jos tän tekijän nimi ei tulis koskaan julkisuuteen, ihan sama paljonko lapses kärsis ja itkis tän hyväkskäyttäjän takia. Onhan se nyt ihan epäoikeudenmukaista että nää ihmiset jotka aiheuttaa uhreilleen vuosien, kenties koko loppuelämän kestävän häpeän, kärsimyksen ja ahdistuksen, joutuvat kestämään sen että ihmiset julkaisevat heidän nimensä ja kuvansa. Ihan oikeinhan se on, ettei anneta näiden pedofiilien joutua vastuuseen omista teoistaan. Vai mites se nyt menikään? Surullista että sulta löytyy tää tarve suojella ja hyssytellä pedofiilejä. Onneks suomen vangeilta ei löydy. Toivon että he toivottavat nämä hyväksikäyttäjät tervetulleeksi ansaitsemallaan tavalla.

Huomaa, että minä puhun uhrien oikeuksista. Heidän ei tulisi minun mielestäni päätyä julkisesti retosteltavaksi. Aika surkea rangaistus sellainen, joka tuo uhrillekin lisää kärsimystä. On oltava uhrin oikeus päättää, haluaako hän julkisesti kertoa tällaisista kokemuksista.

”On oltava uhrin oikeus päättää, haluaako hän julkisesti kertoa tällaisista kokemuksista.
– Jussi Korhonen 18.1.2015 klo 00:54” Ai pienten lasten pitäis itse päättää mitä haluaa? 2-5vuotiaiden..

Ei pienten lasten, vaan sitten, kun sellaisen päätöksen tekemiseen on valmis.

Kyllä jaksaa potuttaa nämä aina sikeävät ymmärtäjät.

Itse säätäisin lain, jossa rikollisten tukijat ja hyysääjät vangittaisiin kanssa.

On se ihme, että joku keksii aiheen nillittää siitä, että joku SANKARI julkaisee saatanallisten rikollisten nimet. Tällaisella nillityksellä teette nimen julkaisijoista mukamas isompoia rikollisia kuin VAUVAN RAISKAAJAT!

Ottakaa helvetissä aivot käteenne ja heittäkää vaikka ne järveen, ette tee niillä mitään!

Ainoa oikea rangaistus, valtio ja oikeuslaitos NAULAA TÄLLAISET RIKOLLISET SEINÄÄN KIINNI TORILLA ja kello 20:30 ja 22:00 uutisissa toitotetaan nimiä 24/7!

Nimien salaaminen on rikos itsessään, jolla tuetaan rikollisten uusintarikollista ja se, että uhrit vedetään lyömäaseeksi on rikos myös! Teiltä vajakkihyysäreiltä!

On olemassa yhteiskuntia joissa rikollisten” seinäännaulaaminen” on hyväksyttävää. Muun muassa ISIS ja heidän kalifaattinsa mielellään rankaisevat rikollisia julkisesti ja julmasti. Näinkö myös tänne Suomeen?

Kiitos palautteesta.

Uhrina toivoisi, että hyväksikäyttäjäni nimi julkaistaisiin. Jospa hänenkin ”ystävänsä” saisivat tietää mitä salassa ja statuksensa turvin puuhailee.

Päätös siitä, haluaako uhri tulla julkisuuteen omien kokemustensa kanssa pitäisi minun mielestäni olla uhrilla.

Kirjoittaja tässä koittaa tuoda esille uhrien puolta asiasta, ei suojella tai puolustaa pedofileja. Isänä hän ymmärtää uhrin yksityisyyden ja leimaamattomuuden tärkeyden ja tekstistä huomaa että yrittää puhua lapsiuhrien yksityisyyden puolesta, ei tekijöiden!!!!

Tosiaan viiden muksun äitinä en voi olla kuin samaa mieltä Jussin kanssa!!!
Annetaan nykyään jo teini-ikäisten uhrien olla rauhassa – mutta KASTROIDAAN ihmeessä nuo tekijät! PRKL….

Uhrit useasti vaihtavat vanhemmiten nimensä, sekä hakevat turvakiellon, eli heidän osoitettaan ei saa selville. Syynä ei ole se, että netissä on tekijöiden nimiä, vaan se, että he pelkäävät tekijää/tekijöitä lopun elämänsä ajan.

Hyvin ymmärrettävää. Siinä on tarpeeksi kestämistä ilmankin, että heidän omat tietonsa ovat kaikkien halukkaiden retosteltavissa.

En ymmärrä kirjoitusta minäkään.. noita sairaita ihmissaastoja ei pitäisi suojella millään lailla ja toivottavasti saavatkin ansionsa mukaan vankilassa, jonkun neidiksi vaan niin oppivat olemaan….

Olen kyllä palstoilla nähnyt tekijöiden tiedot kuvineen päivineen, mutta en uhrien, joten turha tekosyy tuo uhrien suojeleminen…

Jos sinä et ole nähnyt, niin se ei tarkoita, että kukaan ei olisi nähnyt. Uhrien suojeleminen ei ole mikään tekosyy, vaan sen täytyy olla pääasia.

Kylläpä on taas monen kommentoijan luetun ymmärtäminen niin säälittävällä tasolla, että vallan ihmetyttää miten Suomi voi pärjätä PISA-tutkimuksissa.

Ei niitä tuomittujen nimiä itsensä suojelemiseksi jätetty julkaisematta, vaan uhrien. Vaikka joku entinen uhri onkin sitä mieltä, että häneen kohdistuneiden rikosten kaikki tiedot voisikin julkaista, niin kaikki uhrit eivät välttämättä ole samaa mieltä. Ei siis pidä päättää muiden puolesta. Eivätkä tämän tapauksen nuoret uhrit ole vielä vuosiin valmiita tekemään sellaista päätöstä. Nyt se päätös on lynkkausjoukon toimesta tehty heidän puolestaan. On myös hyvin mahdollista, että moni sellainen lapsi, joka ei ole tässä tapauksessa uhri joutuu tässä ajojahdissa uhrispekulaatioiden kohteeksi. Varmasti oikein ”mukavaa” heille.

Kuolemanrangaistuksen ja vastaavien peruuttamattomien fyysisten rangaistuksien vaatijoiden kannattaisi miettiä sitä tosiasiaa, että silloin tällöin syyttömiäkin tuomitaan. Näin ei ehkä ole tässä tapauksessa, mutta oikeus ei yleisesti ottaen ole erehtymätön. Jos joku on siis virheellisesti tuomittu kuolemaan, mitä asian ilmitullessa pitäisi tehdä? Lautamiehet ammutaan ja syyttäjälle vähintään raippoja? Jutussa väärän valan antanut keitetään öljyssä?

Juuri näin.

Tosiaan viiden muksun äitinä en voi olla kuin samaa mieltä Jussin kanssa!!! Annetaan nykyään jo teini-ikäisten uhrien olla rauhassa – mutta KASTROIDAAN ihmeessä nuo tekijät! PRKL….

Niin, toivotaan, että julki tulleita tietoja ei käytetä hyväksi.

Olen kanssasi samaa mieltä. Hyvä teksti, ja oikeasti täynnä asiaa.

Kiitos!

Haetko julkisuutta ja myötätuntoa lukijoilta? Sun ajattelutapa halventaa uhreiksi joutuneita lapsia.

Perustele toki väitteesi. Olisin hyvin kiinnostunut kuulemaan millainen päättelyketju johtaa siihen lopputulokseen, että kirjoitus jotenkin halventaa uhreja.

Eikö herra blogisti vielä armon vuonna 2015 tiedä sellaista asiaa, että joko olet soihtu kädessä menossa repimään tekijoiden päitä seipääseen, tai olet itse pedofiili? Amatöörimäistä touhua aikuiselta mieheltä. Tämä on sitä uutta aikaa, jota kaikki ovat innolla odottaneet.

Myönnetään, että en minä ihan tällaista palautetta tästä odottanut. Aina sitä oppii.

Perustelut miksi tämä sinun vuodatus halventaa uhrien asemaan: Olet itse sohaissut ampiaispesää järjettömällä kirjoituksella jossa uhri on itse syyllinen tapahtumaan, ja tekijää ei sais tuoda julkisuuteen. Miten luulet näiden pedofiilien jatkavan elämää näin pienen rangaistuksen jälkeen? Jossain on vikaa ja pahasti. Luuletko uhrien selviytyvän tapahtumasta pelkällä päänsilityksellä? Tekijät kyllä selviää tästä koska nämä hylkiöt ei edes ymmärrä tehneensä väärin. Nykymuotoinen rangaistus menettely ruokkii kyllä itseään, ja uhreja tulee lisää samojen tekijöisen toimesta. Kemiallinen halujenpoisto tai elinikäinen pakkohoito missä joutuu työskentelemään ilmaiseksi valtiolle valvotussa tilassa.

Jos rangaistukset ovat mielestäsi liian pieniä, niin ei kai tilanne mielestäsi paremmaksi muutu, jos UHRILLE tuotetaan lisää kärsimystä? Minä en missään tilanteessa ole kirjoittanut, että uhri olisi millään tavoin syyllinen. Päinvastoin. Monet muut sen sijaan tuntuvat haluavan, että seksuaalirikosten uhrien kokemukset levitellään kaikelle kansalle halusivatpa he tai eivät.

Jussin kansssa samaa mieltä. Omaa kokemusta valitettavasti löytyy. Lehteen kun oman tapauksen juttu tuli, se oli kamalaa. Oma henkilökohtainen helvetti esillä, revittävänä. Ne keskustelupalstat yms. Oon erittäin onnellinen, että kaikkien henkilöllisyys pysyi salassa. Jopa sen kusipään. Koska meidät uhrit olisi siihen yhdistetty. Rangaistukset ovat aivan liian pieniä, lähes naurettavia. Niille täytyy tehdä muutos. Mutta valmiiksi lapsuutensa menettäneitä uhreja on suojeltava ja annettava pitää yksityisyytensä.

Kiitos tästä näkemyksestä. Tärkeintä pitäisi olla, että ainakaan uhrien kärsimystä ei enää lisätä.

Itse jouduin lapsena naapurissa asuvan miehen hyväksikäyttämäksi. Oikeudenkäynnin jälkeen hänen nimensä paljastui ja samalla pienessä kylässä myös minun nimeni. Seurauksena kuusi vuotta kestänyt koulukiusaaminen ja itsetuhoiset ajatukset. Halusin unohtaa ja jatkaa elämääni, mutta se oli mahdottonta, kun lähes joka päivä sain kuulla asiasta koulussa. Pahin oli yläasteen terveystiedon tunti, kun saimme jotakin seksuaalivalistusta. Luokan kovis paukautti kovaan ääneen ”oliko kortsu ku panit sen äijän kanssa??” Juoksin itkien ulos luokasta. Opettajista ei ollut apua, koska olin heille aina se ”pedofiilin uhri”, jota piti kohdella kuin ruttotautista.

Ihmettelen kovasti, miksi te haluatte tuollaista kärsimystä aiheuttaa seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutuneille?

Kauheaa, että olet joutunut tuollaista kokemaan. On todella ihmeellistä, että niin moni ei ymmärrä asian tätä puolta.

Entäs sitten muiden vankien omaiset? Syyttömiä omaiset ovat ja kauhealta tuntuu kun esim.elinkautisvankien nimet julkaistaan näiden vapautuessa. Asiasta saattaa olla kulunut 15-20 vuotta aikaa. Kyllä siinä kärsii kaikki, vangin omaiset ja lapset ja myös tapauksen uhrin tai uhrien omaiset, kun joutuvat tas kaikki asiat läpikäymään? Kuitenkin elinkautisvangit uusivat huomattavasti vähemmän tekojaan, kuin pedofiilit.

Nämä mulkerot saavat vankilassa lisärangaistuksen, mikään suojelu ei voi estää sitä. Perse kipeenä saavat istua tuo ionsa ja se on ihan oikein

Todella fiksu teksti. Nämä ”olet itse pedofiili”-kommentoijat voisivat kokeilla lukea ton tekstin ja vähintäänkin nämä pari kommenttia, jotka on kirjoitettu omakohtaisien kokemusten perusteella. Suurimmalla osalla ei kommentoijista ei varmaankaan onneksi ole kokemusta näin kamalasta asiasta. Olisi inhimillistä yrittää ymmärtää myös uhreja, jokaisen uhrin toipumisprosessi on yksilöllinen ja sille pitäisi luoda mahdollisimman hyvät puitteet. On turha vaatia ihmisiltä sitä, ettei rikoksen uhria leimattaisi. Se ei onnistu kaikilta, varsinkaan lapsilta, joilta ei mitenlämitenkään voi vaatia näin traagisessa asiassa ymmärrystä, tai idiooteilta. Henkilökohtaisesti en haluaisi noin arkaa asiaa suuren yleisön tietoon. Tuomioiden täytyy tietysti olla asialliset, mutta siihen ei julkinen riepottelu vaikuta, vaan esimerkiksi yllä mainittu kansalaisaloite. Sama se on, kuka on kaivanut tiedot uhreista ja kuka on ne nähnyt jos ne ovat joka tapauksessa julkisia. Äly hoi.Vituttaisi varmaan itse kutakin, jos joka kerta kun vaikka mahdollinen uusi pomo googlaisi sun nimeä, rävähtäisi esiin joku artikkeli ja kohta koko työpaikka tietäis, että sua on hyväksikäytetty. Ei ole reilua vaatia uhrilta nimen vaihtoa. Vaatisitte sitä edes mieluummin pedofiililta, että vaihtaisi nimensä ja tulisi sitten julkisuuteen. Tietysti siinäkin joku ääliö levittäisi sitä edellistä nimeä.

Kiitos!

Mulla ei oo mitään lisättävää sun kommenttiin. Se on täyttä asiaa!

Korjaus edelliseen, *mitenkään

Tekstisi on todella hyvä ja olen kanssasi samaa mieltä. Useimmat kommentit sen sijaan ovat asiattomia ja törkeitä. Toivottavasti nämä asiattomat kommentoijat lukevat myös uhriksi joutuneiden kirjoittamat kommentit ja laajentavat perspektiiviään. Hienoa, että olet itse säilyttänyt asiallisen linjan ja uskaltanut kirjoittaa tämän tekstin!

Kiitos!

Hyvä kirjoitus.

Hirvittävää lukea millä tavalla raivo muuttaa ihmisten jo ennestään mustavalkoiset ajatukset vielä jyrkemmiksi ja alentaa ”ihmisen” verenhimoiseksi pedoksi. Uhrien mielipiteillä ei ole mitään painoarvoa siinä kohtaa, kun syylliset pitää saada välittömästi julkisuuteen, että MINÄ saan antaa tuomioni, että MINÄ saan osoittaa olevani parempi, että MINÄ saan purkaa raivoni vaikka tappamalla (ainakin ajatuksissa) syyllisen, jos sattuu vastaan tulemaan. Kuinka moni täällä oikeasti etsii tuomittujen kuvia ja nimiä ja laittaa ne jääkaapin oveen, kuten eräs täällä ehdotti, että voi sitten tarkkailla naapureitaan. Hyvähän se on jos sillä OIKEASTI on jotain ennaltaehkäisevää vaikutusta mutta varmasti tästä tulee uhreille vielä suurempi taakka kannettavakseen. Ei niiden uhrien nimien tarvitse olla julkisia. Riittää, jos uhri näkee jutun, lukee tai kuulee siitä. Se riittää muistuttamaan hirvittävistä kokemuksista.

Sen lisäksi, että varsinaisen rikoksen uhrit joutuvat kärsimään julkisuudesta enemmän, myös rikoksen tekijöiden omaiset kärsivät entistä enemmän. Mutta uhreja ja omaisiahan ei tarvitse kuunnella, jotta MINÄ saan tyydyttää verenhimoani.

Minun mielestäni ensin pitää suojella uhreja, koska se on tehtävissä. Sen jälkeen vasta pitäisi miettiä, millä tavalla ennaltaehkäistä tulevia rikoksia, koska tämänhetkisen tiedon mukaan pedofiliaan ei kai ole varmaa hoitoa, joten uhreja saattaa tulla lisääkin riippumatta vankilatuomion pituudesta. Onko pakkosterilisaatio sitten ainoa keino?

Onneksi minun ei tarvitse olla päättämässä näiden rikollisten kohtalosta ja onneksi tai toivottavasti ei myöskään tämän lynkkausporukan, joka virtuaalimaailmassa on tappanut ja kuohinnut rikolliset jo moneen otteeseen.

Väkivalta lisää väkivaltaa, viha lisää vihaa.
”Vihaaminen on kuin nauttisit itse myrkkyä ja toivoisit tuon toisen ihmisen kuolevan siihen”.

Mikko, Kyllä MINÄ haluan purkaa raivoni juuri siihen v**un k***päähän, joka minun lapsiani käytti hyväkseen.
Jokainen joka edes vähän yrittää puolustella tekijää, saa painua alimpaan hel*iin tekijän kanssa, toivottavasti sen jälkeen kun on juossut seinää päin tms.
Aivan KÄSITTÄMÄTÖNTÄ että kukaan yhtään yrittää venkoilla tai estää tekijöiden nimien ja naamojen julkaisua. Kaikki lehtien etusivulle ja torille roikkumaan ! Syyllisyys on TEKIJÄLLÄ ei uhrilla.
Kyllä MINÄ olisin ensimmäisenä torilla tervehtimässä. MINÄ MINÄ MINÄ. Koskan MINULLA on siihen OIKEUS.

Ikävää, jos sinä ja lapsesi olette joutuneet tuollaista kokemaan. Ymmärrän raivon.

Juuri tätä tarkoitin.

Hyvä että pointti tuli selväksi.

Olen nuori, 20w, ja olen aina pitänyt vanhempia ihmisiä fiksumpina, mutta usein saanut pettyä. Ja samasta asiasta. Asioiden musta-valkoisuudesta monestakin asiassa. Rikoksen tekijää pitäisi tietenkin rangaista enemmän, mutta tosiaan MIKÄLI rikoksen tekijöiden nimien julkaisemisen takia myös uhrin henkilöllisyys paljastuu, ei se mielestänikään ole hyvä juttu, ellei uhri halua paljastua. Jos itse joutuisin uhriksi, en kyllä halua että kaikki siitä saa tietää. Tosin omalle ymmärrykselle menee yli, kuka jaksaa/osaa/viitsii nähdä vaivaa uhrin henkilöllisyyden paljastamiseksi.
Toki olisi kiva tietää, keitä naapurissa asuu, mutta jos se vaikeuttaa uhrin elämää, ei se välttämättä ole sen arvoista. Asiassa pitäisi kuulla myös uhriksi joutuneita, ja heidän läheisiään, mitä mieltä he ovat tästä. Helppohan meidän on asiasta huudella??

Aina ei tarvitse välttämättä edes nähdä erityistä vaivaa uhrin paljastamiseksi, vaan vastaus voi olla enemmän tai vähemmän ilmiselvä, kun tekijä paljastuu. Sitten jää tietäjän tai tietäjien harkittavaksi, että pitääkö oivalluksensa omana tietonaan vai lipsauttaako sen kenties edes pahaa tahtomatta julki. Sitten kun tieto on julki, voi sillä kuka hyvänsä tehdä mitä vain.

Ei oikeesti voi mennä näin. Oikeuslaitoksen tulisi AINA ja automaattisesti salata UHRIEN henkilöllisyys kun on kyse a) alaikäisitä ja b) seksuaalirikoksista. Ei se voi olla niin vaikeaa. Samaten sen tulisi kuulua jokaisen median eettisiin sääntöihin, ettei uhrien nimiä julkaista. Tuomittujen tekijöiden nimet voi julkistaa, mutta niin, ettei uhrit tule nimillään ilmi. Eli kaikki dokumentit esitutkinnan kuulustelupöytäkirjoista aina oikeuden päätöksiin asti tulisi jo lähtökohtaisesti olla salaisia!

Median perinteiset toimijat ovat valinneet linjakseen olla julkaisematta edes tekijöiden nimiä suojellakseen uhreja, koska uhrit on usein mahdollista päätellä tekijöistä. Vaikka iltapäivälehdistä olisi mitä mieltä, niin jopa ne käyttävät harkintaa näistä asioista kertoessaan. Uuteen vaihtoehtomediaan tällaiset toimintatavat eivät yllä. Viikonloppuna nähtiin, että seuraukset voivat olla ikävät.

Ihan oikeesti. Se että sä joudut pedofilian tai muun sairaan seksuaalirikoksen uhriksi, jättää suhun pysyvät arvet. Se, että sä joudut näkemään/kuulemaan sen pahantekijän nimeä/kuvaa päivittäin lehdessä tai internetissä, tuskin helpottaa asiaa. Uhreja pitää suojella. En usko että kirjottaja tässä tekstissä on sitä mieltä että pedofiilejä pitää suojella, tai sitä mieltä, että noi muutman vuoden vankeustuomiot on riittäviä, vaan nimenomaan sitä mieltä että UHREJA, uhrien mieltä ja henkilöllisyyttä, pitää SUOJELLA.

Täsmälleen näin.

Lisään vielä, että vaikuttaa siltä, että tämä ongelma uhrien yksityisyydestä on pohjimmillaan yhteiskunnan rakenteissa. Jos vaan yhteiskunnasta löytyisi aitoa halua suojella uhria, tälläisissä tapauksissa voitaisi ihan varmasti toimia niin, ettei henkilöllisyys paljastu kenellekään ulkopuoliselle. Miksei muuteta oikeuskäytäntöjä niin, että uhrin henkilöllisyys on aina salattu, ja vain tuomitun tekijän nimi tulee esiin. Haluaisin suunnata myös enemmän huomiota uhrien toipumisen tukemiseen yhteiskunnan puolelta. Se on riittämättömällä tasolla ja usein toipuminen on kiinni uhrin läheisten resursseista. Sikäli kun tälläisitä voi koskaan toipua, mutta se, että edes oppisi elämään asian kanssa edes jonkinlaista elämää vaatisi aitoa yhteiskunnan panostusta eikä tietenkään tekijöiden vaatimattomat rangaistukset tue tätä tavoitetta.

Ongelmahan on siinä, että vaikka uhrin nimi salattaisiinkin, voidaan se hyvin usein päätellä tekijästä, koska nämä rikokset kohdistuvat usein perheenjäseniin tai muuten lähipiiriin. Valtavan suuri osa ihmisistä taatusti tuntee suurta myötätuntoa uhria kohtaan, mutta niin vain löytyy aina niitäkin, jotka käyttävät tietoa ikävämpiin tarkoituksiin. Siitä olen täysin samaa mieltä, että rikosten uhrien auttamiseksi voitaisiin tehdä paljon enemmmän.

Se, että edes olet kirjoittanut sanat ”kyllä pedofiilien hyssyttelylle”, antaa hyvin epäluotettavan kuvan. Mieluummin uhrien henkilöllisyyden vaihto, ja pedofiilit rekisteriin ja rekisteri kaikelle kansalle avoimeksi. Mikään määrä terapiaa ei muuta mieleltään niin sairasta petoa. Vankimielisairaalaan loppuiäksi. En ole huomannut vielä kenenkään, joka kannattaa näitä ei hyssyttelyä -sivustoja, haluavan uhrien nimiä esiin. Uhreja tulee suojella, mutta ei sillä tavoin, ettö pedofiilit saavat siinä samassa suojan ja mahdollisuuden jatkaa toimintaa jossain toisella paikkakunnalla uuden henkilöllisyyden turvin!

Niin että rikollisten rankaiseminen julkisuudella on tärkeämpää kuin uhrien suojeleminen? Niin että uhrit vaihtakoon identiteettiään (ja ryhtyköön muutenkin itse erityisiin toimenpiteisiin), jotta rikollisia saadaan rangaistuksi? Vaikka uhrien tietoja ei haluttaisi esille, ne nyt ovat esille. Ne pääteltiin rikollisten tiedoista.

Noin muuten: kiitos palautteesta.

Ensinnäkin uhreja ei olisi, jos maailma olisi oikeudenmukainen. Mutta se ei ole! Vanhempien ja muiden sukulaisten pitäisi turvata lapsen elämä ja suojella ihmisiltä, jotka haluavat satuttaa lasta. Niin ei kuitenkaan aina käy.
Yksi esimerkki, joka ei nyt liity pedofiileihin. Tosin liittyy siihen, että rikoksen uhri joutuu usein itse korjaamaan vahingot jotka hänelle rikollinen on aiheuttanut. Minulta varastettiin rahapussi. Jouduin itse ensin kuolettamaan kortit, sitten hakemaan ne uudestaan ja maksamaankin ne. Ei ollut oikeudenmukaista, mutta tehdä piti.
Koulukiusattu joutuu vaihtamaan koulua jne.. Esimerkkejä on runsaasti siitä, että UHRI joutuu toimimaan, mutta haitan tai rikoksen aiheuttaja ei joudu muuttamaan mitään tai hyvin vähän omassa elämässään.

Miksi Amerikassa on rikosrekisteri seksuaalirikollisille? Koska he helposti, ilman yhteisön valvontaa, jatkavat rikollista toimintaansa.

Normaalit ihmiset eivät syytä tai syyllistä uhria.

Jos maailma olisi oikeudenmukainen, uhria ei syyllistettäisi. Mutta se ei ole! Näin ollen niitä löytyy, jotka käyttävät uhrien tietoja hyväkseen. Sellaiseen ei pidä antaa eväitä.

Varkauksien uhrienkaan ei pitäisi joutua ylimääräisiin toimenpiteisiin, kiusattujen taipumaan tai yleensäkään uhrien toimimaan. Sellaista ei pidä aktiivisesti edistää.

Meidän ei pidä varsinkaan tietoisesti rakentaa sellaista järjestelmää, jossa on hyväksyttävää saattaa rikoksen uhri yhteisön tai yhteiskunnan toimesta vielä heikompaan asemaan.

Monissa Yhdysvaltojen osavaltioissa kouluilla on oikeus kurittaa lapsia ruumiillisesti. Miksikö? En minä tiedä. Kaipa he kuvittelevat, että se on jotenkin hyvä juttu. Minä en pitäisi mitään lakia toimivana ainakaan pelkästään sen vuoksi, että se on amerikkalainen. Seksuaalirikosten julkinen rekisteröinti ei myöskään ole läheskään kaikkien (tutkijoidenkaan) mielestä ole ollut Yhdysvalloissa erityisen hyödyllinen.

En missään tapauksessa ihannoi Amerikkaa. En väittänyt kaikkien amerikkalaisten tapojen ja lakien olevan paras ja tavoiteltava tapa. Olen lukenut jonkin verren juuri tästä julkisesta seksuaalirikollisten rekisteröinnistä ja infoa löytyy kirjoittamalla NSOPW googleen. Sieltä löytyy esimerkiksi tällaista tietoa:”Fyysiset lasten pahoinpitelytapaukset ovat vähentyneet 56% ja lasten seksuaaliset hyväksikäyttötapaukset ovat vähentyneet 62 % vuodesta 1992 vuoteen 2010″. Minusta siis maallikkonakin vaikuttaa aika hyödylliseltä kehitykseltä.
Aina kun joku henkilö tekee rikoksen (olipa mikä hyvänsä), tämän henkilön viattomat perheenjäsenet ja sukulaiset joutuvat kantamaan syyllisyyttä ja häpeää.
Ja kyllä minusta tämä meidän yhteiskuntajärjestelmä nojaa siihen, että uhri joutuu hakemaan korvauksen rikokseen kuin rikokseen.

Tutustuin useampaankin asiaa käsittelevään tutkimukseen. Mitään erityistä yksimielisyyttä rekistereiden vaikutuksista ei löydy. Yhdysvalloissa seksuaalirikokset ovat vähentyneet merkittävästi, mutta sellaista väitettä en löytänyt, että se johtuisi juurikin rekistereistä. Yleisesti tutkijat eivät pidä rekistereiden vaikutuksia minun otokseni perusteella kovin merkittävinä suuntaan tai toiseen, mutta toisaalta ainakaan kovin paljoa rekisterit eivät kenenkään mielestä lisää rikoksia. Joidenkin tutkimusten mukaan tosin rekisterin julkisuus saattaisi jopa jonkun verran lisätä rikosten uusimista, mutta mistään kymmenien prosenttien muutoksista ei ole kyse. Kyse on enemmän kansalaisten tyynnyttelystä-

Olen kyllä eri mieltä, vaikka ymmärrän näkökulman siinä, että tekijöiden nimien julkaisematta jättäminen suojelisi uhreja. Tämä ajatus toteutuu teoriassa vain niissä tapauksissa, joissa tekijä on sukua eli nimi sama. Käytännössä pitäisi päästä tilanteeseen, jossa tekijöiden nimet saadaan julki ja samalla voitaisiin suojella uhreja. Osa uhreistahan vaihtaa nimensä ja on ymmärrettävää ettei voida ajatella sen olevan edellytys. Tekijöiden lyhyet tuomiot ja korkea uusimisriski ajavat kuitenkin sen puolesta, että heidän tietonsa saadaan julki. Se on käytännössä ainoa tapa, jolla varmistaa että tieto tekijöistä kulkee heidän edellään. Tähän puuttuminen taas edellyttäisi sitä että Suomessa olisi tarjolla matalan kynnyksen palvelua pedofiileille, myös anonyymisti. Tällä hetkellä tuomiot ovat aivan liian lyhyitä ja monet tekijät pääsevät uusimaan tekonsa. Ilmeisesti Parantainen lienee ainoita joka seuraa aktiivisesti teoista kiinni jääneitä, nimien vaihtamisia ja paikkakunnalta toiselle liikkumisia. Tekoja, muita kuin lähisukulaisten tekemiä, ei voida estää kuin suojelemalla lapsia ja se ei ole mahdollista kertaalleen tuomittujen kohdalla ilman että nimet ovat tiedossa. Toki siinä on ristiriita oikeusjärjestelmän kanssa siinä suhteessa, että ajatus siitä että istuttu tuomio sovittaa tehdyn teon eikä julkinen nimeäminen tältä osin olisi sopivaa, tosin suuressa osassa tuomioita nimet ovat julkisia. Lasten kanssa toimivilla tahoilla on periaatteessa oikeus ja osin velvollisuuskin tarkistaa rikosrekisteriote, mutta aina siihen ei käytännössä välttämättä ole aikaa tai resursseja. Pedofiilillä on myös mahdollisuus kouluttautua esimerkiksi sosiaalityöntekijäksi tai muuhun lasten parissa mahdollisesti tehtävään työhön. Lain mukaan rikosrekisteriote toki olisi työn yhteydessä esitettävä, mutta paljon on kiinni myös siitä miten esität itsesi, resurssipula kun on tosiasia…Lyhyesti: Uhrin suojelemisen ja tekijän piiloutumisen mahdollisuuden ei pitäisi olla vastapooleina toisilleen. Apua tekojen ehkäisemiseksi pitäisi olla tarjolla jo paljon ennen tekojen käytännön harkintaa. Julkisesti lynkkaavien kannattaisi ajaa ennemmin muutosta tuomioihin sekä avun saamista potentiaalisille tekijöille jo ennakkoon.

Harmittavan usein ne syylliset ja uhrit löytyvät samasta perheestä tai muuten niin läheltä toisiaan, että yhteys havaitaan. Minusta on tärkeää jo demokratiankin kannalta, että oikeudenkäynnit ovat julkisia. Julkisuus ei periaatteessa ole rangaistus, mutta käytännössä se toimii sellaisena. On hyvin nurinkurista, että aivan vakavimpien rikosten joukkoon kuuluvien tekojen kohdalla tästä joudutaan lipsumaan ja tuomittu pääsee tavallaan vähemmällä. Silti se on välttämätöntä, jotta uhria ei kohdeltaisi epäoikeudenmukaisesti.

Olipa kerran kaksi miestä. Toinen heistä oli hyvä ja toinen heistä oli paha. Hyvä mies ja paha mies kohtasivat kaupungilla ruuhka-aikaan. Paha mies vihasi hyvää miestä ja puukotti tätä vatsaan. Hyvä mies lyyhistyi kivusta huutaen maahan ja teki kuolemaa. Väkijoukko, joka oli nähnyt tilanteen, raivostui ja otti raukkamaisesti pakoon yrittäneen pahan miehen kiinni. He syyttivät pahaa miestä murhasta ja pieksivät häntä niin kauan että hän kuoli. ”Nyt oikeus on tapahtunut”, he sanoivat ja lähtivät kukin omille teilleen. Kukaan ei jäänyt auttamaan puukotettua hyvää miestä, ja lopulta hänkin kuoli verenhukkaan.

Toimiko kukaan heistä ”oikein”? Auttoiko pahan miehen kuolema hyvää miestä millään tavalla?

Vastaus on ei.

Minä koen että minulla on oikeus sanoa miltä minusta tuntuu, sillä tämä aihe koskettaa minua henkilökohtaisesti. Minua on käytetty seksuaalisesti hyväksi ollessani alaikäinen. En uskaltanut kertoa asiasta pitkään aikaan vanhemmilleni, sillä häpeä asiasta oli aivan mieletön. Minusta tuntui, että mieluummin kuolisin kuin puhuisin asiasta kenellekään, mutta lopulta paha olo kasvoi niin suureksi että minun oli pakko kertoa kaikki äidilleni. Teimme seuraavana päivänä rikosilmoituksen ja siitä alkoi vuosia kestävä oikeusprosessi. Ja tietysti terapiaprosessi. Itse oikeudenkäynti oli helvettiä. Minun piti kertoa yhä uudestaan ja uudestaan, vieraille ihmisille, mitä minulle oli tehty. Se oli piinallista. Minua hävetti ja pelotti. Mutta minä voitin ja hyväksikäyttäjäni tuomittiin. Muistan vieläkin kun juoksin ulos oikeustalosta ja itkin ja nauroin. Vihdoinkin se oli ohi.

Terapia, jossa kävin, oli minulle ilmaista. Sukupuolitautitestit, joissa kävin, olivat ilmaisia. Minä pyysin apua ja sain sitä. Koen, että minusta on pidetty huolta.

Nyt olen nuori nainen.
Oikeudenkäyntini on julistettu salassapidettäväksi ties kuinka pitkälle tulevaisuuteen. MINUSTA SE ON HYVÄ ASIA. En halua, että ihmiset saisivat tietää, että minua on käytetty lapsena seksuaalisesti hyväksi. Ajatelkaa, kuinka hirveää olisi, jos nimeni googlettamalla minut voitaisiin yhdistää johonkin sellaiseen. Minä tiedän että vika ei ole minussa vaan hyväksikäyttäjässä, aikuisessa ihmisessä joka kävi kimppuuni. MINÄ KANNAN TEOSTA SILTI HÄPEÄÄ. Minun sukulaiseni eivät esimerkiksi tiedä tästä asiasta mitään. Minun sisarukseni eivät tiedä. Se on hyvä asia. Jos he sattuisivat lukemaan netistä tai uutisista hyväksikäyttäjäni nimen, he osaisivat aika nopeasti yhdistää tapauksen minuun.
Jo alkaisivat puhelimet soida. Ihmiset spekuloisivat ja mässäilisivät tapahtumilla. He haluaisivat tietää, olisivatko he voineet estää asian jotenkin. He voisivat syyttää vanhempiani, tai he voisivat syyttää minua. Joka saatanan ristiäisissä, syntymäpäiväjuhlissa sun muissa sukulaiset katsoisivat minua ja ajattelisivat että tuossa menee tuo kurja ihmiskohtalo, voi voivoi.

Minä en tahdo sellaista. Minä tahdon unohtaa. Minä toivon että jonakin kauniina päivänä minua ei satu enää.

Minusta on käsittämättömän julmaa että te ihmiset sanotte täällä että hyväksikäytetyt lapset tuskin koskaan toipuvat tai palaavat ennalleen. Mitä minun pitäisi oikein tehdä? Luovuttaa ja kuolla vai? Hyväksikäyttäjäni on tähän mennessä pilannut helvetin monta vuotta elämästäni. Onko minun annettava hänen pilata vielä koko tulevaisuuteni?

Minä kärsin ahdistuneusuushäiriöstä, pelkään miehiä ja näen painajaisia. Minulla on kuitenkin paljon ystäviä, lempeät vanhemmat sekä maailman paras poikaystävä, joka on osannut ottaa menneisyyteni huomioon. Seksuaalielämän kanssa on tietysti ollut vähän haparoimista, mutta kyllä se siitä. Minä uskon että elämäni voi mennä parempaan suuntaan.

Tietysti minä vihaan hyväksikäyttäjääni aivan suunnattomasti. Ja minä pelkään häntä. Tälläkin hetkellä hän liikkuu keskuudessamme vapaalla jalalla. Minä kyllä ymmärrän, miksi nämä pedofiliatapaukset herättävät niin paljon vihaa. En minä silti toivo, että hänet tapettaisiin tai häntä satutettaisiin tai että hän viettäisi loppuelämänsä vankilassa. Tiedättekö miksi? EI SE MINUN OLOANI PAREMMAKSI MUUTA. Jos joku on raiskattu rikki, on parempi, että lääkäri tekee parhaansa auttaakseen häntä. Pitkät vankilatuomiot maksavat yhteiskunnalle rahaa. SEN RAHAN VOISI KÄYTTÄÄ UHRIEN AUTTAMISEEN JA TÄLLAISIEN RIKOSTEN ENNALTAEHKÄISYYN. Ei se ole mikään kiveen hakattu tosiasia, että jos lapsen hyväksikäyttötapausten rangaistuksia kovennetaan niin yhtäkkiä pedarit luovuttavat ja jättävät lapset rauhaan. Toiveajattelua.

Moni haluaa jakaa niin sanottua oikeuttaan vain oman mielenrauhansa tähden. Osa taas luulee auttavansa uhria julkaisemalla rikollisesta tietoja ja vaatimalla tämän päätä vadille. Minä ymmärrän vihan ja pelon lasten puolesta, mutta herran jumala jos te haluatte auttaa, tehkää se jollain muulla tavalla.

Tässä oli yhden uhrin näkökulmaa asiaan. Joku teistä on varmasti minulle nyt vihainen, kun en siunaakaan tekosianne tai usko, että koko loppuelämäni tulee olemaan aivan pilalla. Haluatte kuunnella vain niitä uhreja ja heidän vanhempiaan jotka anelevat peloissaan että kostakaa minun puolestani pahalle sedälle ja tehkää maailmasta parempi paikka. Minäkin voin anella peloissani, mutta minä pelkään kaikkein eniten sitä että asioitani puitaisiin julkisuudessa.

Haluan mainita lisää asioita, minkä tähden mielestäni pelofiliatapauksista tuomittujen pärstöjä ja nimiä ei pitäisi julkistaa. ENTÄ JOS JOKU NÄYTTÄÄ VÄHÄN SAMALTA KUIN RIKOLLINEN? Joku ihan tavallinen, viaton ihminen voitaisiin hakata kuoliaaksi siksi koska joku erehtyi luulemaan sitä pedofiiliksi. Näin on käynyt esimerkiksi USA:ssa. ENTÄ JOS TUO VIATON HENKILÖ OLISIKIN SINUN ISÄSI, VELJESI TAI POIKASI? (ja voivathan naisetkin käyttää lapsia hyväkseen)

ja entä jos lapseen koskevasta seksuaalirikoksesta olisikin tuomittu joku viaton?

Minä toivon sydämestäni että näitä hyväksikäyttötapauksia voitaisiin ehkäistä. En kuitenkaan usko että rikollisen (ja samalla uhrin) julkinen häpäisy ehkäisee näitä rikoksia. Toivon myös, että tämän ikuisen rangaisuksien koventamiskeskustelun sijaan keskusteltaisiin siitä, saavatko Suomessa seksuaalirikosten uhrit riittävästi apua palatakseen normaaliin elämään. Onko kukaan tehnyt siitä minkään valtakunnan tutkimusta? Minä tahdon uskoa, että monilla lapsena hyväksikäytetyillä olisi mahdollisuus parantua. Ja minä rukoilen niiden puolesta, joiden ruumis tai mielenterveys ei enää koskaan palaakaan entiselleen. Häpeä ja julkisuus ei tätä parantumista nopeuta.

Haluatko suojella lastasi seksuaaliselta hyväksikäytöltä? Lainaan tähän faktaa wikipediasta: ”Piirteet

Hyväksikäyttörikoksesta tuomittu on miltei kaikissa tapauksissa sukupuoleltaan mies ja iältään todennäköisimmin 20–24- tai 15–19-vuotias.[7] Rikoksentekijöiden ikäjakauma on kuitenkin laaja. Kahdessa kolmasosassa tapauksista rikoksen kohteena on sukukypsässä iässä oleva nuori; naisten osuus on noin yhdeksän kymmenestä ja vain kolmannes rikoksista kohdistuu alle 12-vuotiaisiin, painottumatta selvästi mihinkään ikäryhmään.[7]

Käräjä- ja hovioikeuksien ratkaisuissa 2006 rikoksen tekijä oli useimmiten ennalta tuttu henkilö; vieraiden tekemien rikosten osuus oli 14 %. 40 %:ssa tapauksista tekijä oli perhetuttava, naapuri tai muu tuttava. Nuoren oma seurustelukumppani oli tuomittuna 14 %:ssa tapauksista. Vanhemmat tekivät rikoksista 11 %, vanhemman seurustelukumppanit 10 % ja sukulaiset 10 %.[7]

Yksittäisrikokset painottuvat viikonloppuihin.[7]

linkki wikipedia-artikkeliin http://fi.wikipedia.org/wiki/Lapsen_seksuaalinen_hyv%C3%A4ksik%C3%A4ytt%C3%B6

Kuunnelkaa lapsianne, kyselkää mitä ne ovat päivän aikana puuhailleet ja sanokaa, että teille voi kertoa kaikesta. Kiinnittäkää huomiota outoon käyttäytymiseen (lapselle epätyypilliseen itkuisuuteen, masennukseen tai pelkotiloihin) ja esimerkiksi epämääräisiin mustelmiin lapsen kehossa. Älkää luottako täysin sinisilmäisesti edes niihin henkilöihin, jotka luulette tuntevanne. Jos epäilette että lapsenne on hyväksikäyttäjän uhri, nostakaa kissa pöydälle ja selvittäkää asia sen sijaan että hautaatte päänne pensaaseen ja ajattelette että eihän nyt teidän lapselle noin voi tapahtua. Hyväksikäyttäjä on usein sellainen henkilö, josta ei heti uskoisi. Loppujen lopuksi niitä ”perinteisiä” puskassa lymyileviä namusetiä on aika vähän. Jos lapsenne toden totta on hyväksikäyttäjän uhri, haastakaa paskiainen oikeuteen ja vaatikaa lapsellenne kunnon kovaukset. Pitäkää huolta lapsestanne ja katsokaa, että hän saa tarvitsemaansa apua ja hoitoa sillä uskokaa tai älkää, elämä jatkuu myös vaikeiden koettelemusten jälkeen -ei koskaan täysin ennallaan, mutta jatkuupahan kuitenkin!

Kiitos hyvästä kirjoituksesta ja siitä että tästäkin asiasta yritetään järkevästi keskustella. Ihmiset usein unohtavat raivoissaan ajatella asioita useammalta kannalta (mikä sinällään on ymmärrettävää).

Paljon kiitoksia tästä kommentista. Nämä tarinat ihmisten pitäisi ottaa huomioon. Kaikkea hyvää jatkoon!

Tässä tulee uhrin näkökulma:
Eräs mies käytti minua hyväkseni juuri kun täytin 14v. Ei kerran eikä edes kahta kertaa, vaan jopa 4 kertaa. Asia meni oikeuteen ja mies sai 3kk vankeutta ja minä 3000e korvauksia ja ikuiset traumat enkä pysty vieläkään (7v jälkeen) nauttimaan seksistä. Tuomion epäoikeuden vuoksi en olisi yhtään laittanut vastaan, vaikka tekijän nimi olisi julkaistu (varsinkin kun en ollut hänen ensimmäinen uhri). Toivoin, että miehelle olisi tehty samat asiat vankilassa mitä hän teki minulle. Ehkä silloin tuo ihmispaska olisi ymmärtänyt tekojensa vakavuuden.

Ikävää, että olet joutunut kokemaan tuollaista. Kolme kuukautta vankeutta ei kuulosta kovin paljolta, vaikka en asiasta sen enempää tiedäkään.

Jussi, olen osittain kanssasi täysin samaa mieltä. Äitini, joka toimii luokanopettajana, työpaikalla erään oppilaan isä raiskasi toisen koululaisen törkeästi. Tekijän nimi, rikos ja tuomio julkaistiin paikallisessa lehdessä ja koska hänen nimensä oli suht. harvinainen ja erikoinen, pystyttiin sekä hänet että uhri tunnistamaan heti. Heidän lisäkseen myös uhrin perhe ja rikoksentekijän perhe tunnistettiin välittömästi. Pedofiilin oma lapsi, joka oli siis täysin viaton koko asiaan, joutui heti aivan kauhean sylkemisen ja vihan kohteeksi – ihan kuin hän olisi ollut osallinen isänsä äärimmäisen kamalaan tekoon. Nimen julkaisun myötä kärsi siis myös tekijän lisäksi monet muut, täysin asiaan vaikuttamattomat, ihmiset. Siksi joissakin tapauksissa pitäisi mielestäni rikoksen tekijän nimi jättää julkisesti mainitsematta.
Toisaalta, jos minut raiskattaisiin tai minua olisi käytetty seksuaalisesti hyväksi, haluaisin ehkä ”kostaa” tekijälle tarhaamalla tämän nimen lehtijulkaisulla. Etenkin, jos tekijä olisi saanut aivan mitättömän tuomion,niinkuin esim. tuon edellisen kommentin uhri – 3kk vankeutta?! Pedofiilin teko on törkeä, mutta siitä saatu rangaistus vielä törkeämpi. 3 vuotta alkaisi olla jo oikeudenmukaisempi tuomio minun mielestäni…

Monien kiittämä amerikkalainen tapa kerätä seksuaalirikollisten tietojen julkisiin rekistereihin on saanut myös arvostelua siitä, että tiedot hankaloittavat kohtuuttomasti rikollisten perheenjäsenten elämää. Minusta on ihan luonnollista ja ymmärrettävää haluta kostaa kokemansa vääryys. Ymmärrän senkin, että kostoa halutaan, vaikka juuri itselle ei olisikaan mitään pahaa tehty. Kostaminen ei kuitenkaan läheskään välttämättä johda toivottuihin lopputuloksiin. Ja vaikka johtaisikin, täytyisi pitää erityisen hyvää huolta, että kostaa edes oikealle taholle. Jos tulee aiheuttaneeksi haittaa jollekin sivulliselle, niin siinähän samalla asettaa itsensäkin asemaan, jossa ansaitsee koston.

Juuri näin 🙂 Ja lisäksi se kosto ei loppupeleissä hyödyttäisi oikeasti yhtään ketään, joten olisi toimena melko turha. Tästä syystä olenkin sinun kanssasi lähtökohtaisesti samaa mieltä asiasta.

Sitten kun huomaat tuttavasi niiden naamojen keskellä, olet loppuelämän kiitollinen heille siitä, ettei näistä hyssytelty.

Minä sen koin. Minä sain lapseni suojaan.
Heidän ansiosta.

Ok, Jussi Korhonen. Kun olet niin monta kertaa viitannut ”useisiin asiantuntijoihin” ja ”tutkimuksiin”, niin sivistäisitkö uteliasta ihmistä? Olet tutkinut useita tutkimuksia, niin löytyisikö sieltä yksi jonka voisit paljastaa muillekin? Saattaisit saada ajatuksillesi enemmän kannattajia. Tiedän, että blogikirjoittelu on ”mutu-kirjoittelua”. Mutta silti, jos viittaat tutkimuksiin, olisi hyvä laittaa lähde. Ja lähdekritiikkiä on hyvä olla aina, mutta katsoitko edes mikä taho minun viittaaman tutkimuksen on tehnyt?

Niin, ja lisäys! Ihan tutkijan tai tutkimuksen nimi riittää.

Tuossa esimerkiksi yksi: DOES A WATCHED POT BOIL?
A Time-Series Analysis of New York State’s Sex
Offender Registration and Notification Law
Jeffrey C. Sandler, Naomi J. Freeman, and Kelly M. Socia
University at Albany (http://www.rethinking.org.nz/images/newsletter%20PDF/Issue%2078/C%2002%20watchedpot.pdf).
Tuolta löytyy kokoelma lyhyitä tiivistelmiä ja linkkejä tutkimuksiin: http://www.usafair.org/registry_effectiveness. Myös tuosta THE INFLUENCE OF SEX OFFENDER REGISTRATION AND NOTIFICATION LAWS IN THE UNITED STATES (http://www.reentry.net/library/attachment.86354) löytyy katsaus tutkimuksista ja viitteet niihin.

Katsoin kyllä tuon sinunkin tutkimusviitteesi – siinä oli todellakin se ongelma, että kohta, jota siteerasit ei koskenut rekisteröintiä, vaan tiettyjen lapsiin kohdistuneiden rikosten määrää yleensä, mihin vaikuttavat muutkin tekijät. On myös huomattava, että rikollisuus yleensä on vähentynyt Yhdysvalloissa merkittävästi (http://www.fbi.gov/about-us/cjis/ucr/crime-in-the-u.s/2012/crime-in-the-u.s.-2012/tables/1tabledatadecoverviewpdf/table_1_crime_in_the_united_states_by_volume_and_rate_per_100000_inhabitants_1993-2012.xls).

Blogikirjoittelun ei tarvitse olla mitään mutua. Yleensä merkitsen lähteet – silloin, kun lähdetiedoilla jotakin perustelen tai niihin jotenkin viittaan – niin tarkasti kuin mahdollista, mutta näissä kommenteissa se jäi tekemättä, mitä pahoittelen.

Mielestäni olet oikeassa ja tekstisi on hyvin perusteltu. En tosiaan ymmärrä, että tekijän nimi pitäisi tuoda julkisuuteen sillä uhalla, että uhri perheineen joutuu vaihtamaan nimeä ja paikkakuntaa (ihan kun siinä vaiheessa ei olisi koettu tarpeeksi). Kuulostaa siltä, että netin keskusteluissa lähestytään hurmostilaa, jossa ei enää kuunnella muita argumentteja, vaan sokeasti vaaditaan kaikkien pedofiilien nimiä ja kuvia esille.

Eikä tällainen hurmos valitettavasti rajoitu vain pedofiileihin, vaan aina löytyy jokin syy pistää soihdut palamaan ja lähteä kaduille leikkimään Isistä. Tai ainakin istua tietokoneelle puhumaan asiasta.

Kiitos Jussi Korhonen! On hyvä, että laitoit lähteet! Sanojesi ja argumenttiesi takana on nyt faktaa! Luen tutkimukset ja koitan pitää avoimen mielen ja se on vaikeaa, kun on jonkin kannan ottanut.. Ja kiitos asiallisesta ajatusten vaihdosta! Harvinaista nykyään!

Kiitos itsellesi. Asioista todellakin voi puhua asiallisesti, vaikka olisikin eri mieltä.

pedareita mm. urheiluseuroissa lasten valmentajina

(Yhteystietolista poistettu)

Mikä tuo lista oli? Poistin sen, koska se näytti sisältävän myös ihan laillisiin toimiin tähtääviä vaikuttavia seuranhakuja. Mistä tiedot olivat peräisin? Miksi lista pitäisi julkaista? Oliko näillä henkilöille jotakin tekemistä urheiluseurojen kanssa?

Onko arvon blogisti ottanut huomioon sellaista ”pikku”seikkaa, että jos nimiä ei mainita ja joku ei tiedä naapurissaan asuvan pedofiilin ja pedofiili pääsee hyväksikäyttämään hänen lastaan, koko kierre kertautuu jälleen?

Jokainen pedofiili tulisi merkitä jollain tapaa loppuiäkseen jos heidän annetaan asua paikoissa joissa on lapsia.
Minä ainakaan en antaisi ikinä anteeksi sitä, että pedofiilista ei oltu tiedotettu ja jotain sattuisi sen takia lapselleni!
Voin kertoa että silloin itse saisin linnatuomion..

Todella VITUTTAA pedofiilien suojelijat.Suojelijat ovat melkein pahempia kuin pedofiilit itse!

Se vaan ei ihan toimi näin. Jos sun naapurissa asuu pedofiili, niin se on aika sama tiedätkö asiasta. Se että pystyt suojelemaan omaa lastasi, ei poista sitä tosiasiaa, että aina on olemasa ihmisiä, jotka eivät kyseisestä henkilöstä etukäteen tiedä. Kaikki ihmiset ei kyttää päivät pitkät netistä mahdollisia uhkia naapureissaan.

Vähän sama kun firman ikkunassa lukee että tallentava kameravalvonta. Ei järkevä rosvo sinne mene. Se menee sinne, missä sitä kameravalvontaa ei ole.

Eli noista nimien ja kuvien levittelystä ei ole kenellekkään mitään hyötyä. Aina se porsaanreikä löytyy jos rikollinen on päättänyt tehdä rikoksen.

En myöskään ole sitä mieltä, että hyväksyisin seksuaalirikoset missään muodossa. En aikuisiin tai lapsiin kohdistuvia.

Ja tämän logiikan perusteella me laupiaat kansalaiset saamme siis oikeutuksen retostella jo valmiiksi kovia kokeneiden uhrien asioilla julkisuudessa ja unohtaa autuaasti kaikki muut mahdolliset keinot ehkäistä rikollisuutta.

Miksi yleistät että me laupiaat kansalaiset? Oletko itse sitten retostellut? tai oletko puolustanut ja kertonut palstalla että antakaa uhrien olla? Tässä tekstissä nyt vaan valitetaan kun muut yrittävät nimet ja pärstät, kun ei muutakan tavallinen tallaaja voi. Tee itse sitten muutos tähän toimimattomaan systeemiin. Älä valita siitä mitä muut tekevät. Miten se menikään, hiljainen hyväksyjä on itsekin syyllinen. Äläkä nyt kiinnitä huomiota siihen ettet hyväksy, et vain halua puhua asiasta? Haluat hyssytellä. Eli sun teorian mukaan jos yksi julkaisee uhrin nimen (jota en itsekään hyväksy), kaikkien pedojen nimet pitäisi salata? Ja jos yhden rikoksesta tuomitun sukulaista solvataan asian takia, pitäisikö kaikki rikoksentekijät salata? Tämä on kuin yrittäisi laastarilla tukkia valtimoa.. Et kerro mitään mitään ratkaisua. Ja muista, aina kun kumarrat johonkin suuntaan, pyllistät toiseen suuntaan. Jos joku retostelee, se on sen ongelma, miksi meitä, jotka kiitollisena otamme tiedot tuomitusta vastaan, rangaistaan?

oletko itse lapsenraiskaaja-pedofiili, kun haluat estää pedarien nimien julkaisun?

En.

If you happen to lose your Casino, finding it is very simple. Once you realize the phone is missing, use the ”Find my Casino” feature to find it on a map and to secure the data you have stored. You can even have a message pop up on the phone’s screen!

https://slotligaz.com

Vastaa käyttäjälle mitä ihmettä! Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

X